MIKSI TÄTÄ RAKASTAN?

 Loma teki tehtävänsä koska löysin itseni sipulilaarien liepeiltä. Puoleen hintaan olevia pusseja kertyi koriin kuitenkin ainoastaan maltilliset viisi kappaletta; 'Purple Sensation' ukkolaukkoja, joita olen lisännyt puutarhaan joka vuosi sekä kahta lajia tulppaaneja. Ukkolaukat päätyivät kevätpikkusydänten lomaan katajan alle ja 'Queen of Night' ja 'Upstar' tulppaanit etupuihan puoleisen terassin edustalle.

 Joskus hankkimani polvialusta täytti mieleni kiitollisuudella; polvet eivät ole enää kuin nuorella neidolla ja kuudenkymmenen tulppaanin sipulin kuivaan ja kovaan maahan kaivaminen kävi työstä.

 Kyykkiessäni ajatukset virtailivat puutarhan ja tarhurin suhteessa. On melko vaikeaa myöntää itselleen saatika tunnustaa julkisesti olevansa ajoittain kovin väsynyt puutarhaansa ja sen mukanaan tuomaan työmäärään. Nautinko kairatessani ranne vääränä istutuskuoppia maahan, joka voisi laadultaan olla paljon parempaa, entä lipatessani haisevaa liejuvettä sammakkolammesta ojanpientareelle? Ehkä en. Voisin vaikka mieluummin istua yläkerran uudessa nojatuolissa peiton alla ja katsoa Netflixistä Downton Abbeyn jaksoja neljä putkeen. Selkää oikoessani katselin puutarhaa kriittisin silmin, miltä tämä kaikki oikein näyttää minusta, entä josta kusta joka tulee sitä vierain silmin katsomaan?

 Hain kameran ja aloin rajailla näkymiä. Silmä löysi kauneutta punaiseksi tuleentuneista pensasmustikoista kuusiaitaa vasten. Samalla heräsi ajatus, tuon kuusiaidanhan minä olen omin käsin istuttanut pienistä metsästä haetuista taimenrääpäleistä ja nyt se jo alkaa näyttää kuusiaidalta ja antaa vähän suojaakin. 

 Vieressä tämän kesän ainoat onnistumiset kasvimaalla kukoistivat vihreän eri sävyissä, lehtikaalit eivät pettäneet tänäkään vuonna ja palkitsivat esikasvattajan vaivannäön. Mutustelin tyytyväisenä pari lehteä ja vertailin niiden makua; röpelölehtinen on miellyttävämmän makuinen kuin tumma 'Nero di Toscana'.

Puutarhanhoito on raakaa työtä eikä se ole pelkästään kauneuden kyllästämää. Jatkuvasti tajuaa tehneensä virheitä jo perustamisvaiheessa eikä virheiltä voi välttyä vaikka hommaa olisi takana jo reilu vuosikymmen. Olisiko se pelkkä nurmikko ollutkin helpompi vaihtoehto kuin laajat ja rönsyilevät istutusalueet, joita olen hartaudella luonut kaikki nämä vuodet? Ovatko nämä sekalaiset puu-, pensas- ja perennalueet edes kauniita? Kaiken lakastuessa puutarhanhoito totisesti vaatii mielikuvitusta ja uskoa, katseen nostamista ja tähyämistä taas tulevaa kevättä kohti. Kuitenkin samalla kaiken näennäisen kuoleman edessä kokee ja aistii erilaista kauneutta ja lohdullista turvaa. Luonnon kiertokulku ei pysähdy, maan alla on elämää vaikka puutarha tekee kuolemaa. Uusi kevät on edessä päin ja jos Luojani suo, saan kokea taas kaiken kauniin heräämisen ja uuden alun. Silloin viimeistään taas ymmärrän miksi tätä rakastan.

BOTANISCHER GARTEN MUNCHEN-NYMPHENBURG

 Kesälomareissumme kotiinpaluupäivänä pääsin pikaisesti kiertämään Munchenin kasvitieteellisen puutarhan enkä olisi tänne hoksannut tulla ilman Saaripalstan Sailan viime hetken vinkkiä. Munchen ei ollut varsinainen kohteemme, joten en ollut etukäteen kartoittanut mahdollisia puutarhakohteita sieltä. Siksi olenkin vinkistä erityisen iloinen, paikka oli nimittäin kokemisen arvoinen. Miesväen mukanaolo ja lentoaikataulupaineet vähän hiersivät käyntiä, mutta ehdin kiertää suhteellinen läpikotaisin koko alueen. Kasvihuoneet olivat heti sisäänkäynnin tuntumassa, vaikuttavin oli tämä lummehuone.

 Metsäpuutarha oli alueen reunalla. Alppiruusupensaita oli paljon, keväällä varmaan tosi kaunista. Hortensiat kukkivat edelleen siellä täällä. 

 Köynnstäviä ruusuja oli paljon ja ne kiipelivät upeissa kivipergolakäytävissä.

 Ihania pikkukukkaisia, nimilaputkin olivat näkyvillä, mutten ehtinyt kuvailla niitä.

 Onneksi alueella oli kahvila ja ravintola, jonne sain miehet parkkiin. Olo oli jokseenkin absurdi, olin taas ihanassa puutarhassa, jonne en välttämättä pääse toistamiseen ja jouduin kiirehtimään alueen läpi sormi herkkänä kameran liipasimella.

 Valo oli vähän huono ja ihmiset peittivät yleisnäkymiä, mutta tein parhaani tunnelmien tallentamisessa. Siellä täällä oli todella tyylittömiä kitch-tyyppisiä ihmispatsaita, tämä suihkulähde tosin oli kaunis.

 Köynnösruusut todellakin tekivät vaikutuksen, tällaisia puutarhanäkymiä pääsee niin harvoin ihailemaan.

 Matkoilla koetut puutarhavierailut ovat melkein parasta mitä tiedän. Olo on lähes yliluonnollisen onnellinen ja tulee tunne kuin olisi Mary Salaisessa puutarhassa.

 Pallohortensiat ovat aivan ehdottomia lempihortensioitani ja näin laajana istutuksena ne olivat aivan erityisen upeita.

 Päärakennuksen edessä oli kuvauksellinen lummeallas, tässä värit eivät tee oikeutusta todellisuudelle. Altaan reunalla istui kaksi tyttöä piirtämässä, olisin tahtonut liittyä seuraan.

 Ehdoton lempialueeni oli tämä perhospuutarha.

 Alue oli uusi ja kaikki kasvit olivat perhos- ja hyönteismagneetteja. Ihana villi niittymäinen tunnelma.

 Alueen reunalle oli rakennettu kaksi hauskaa hyönteishotellia, näitä kävivät miehetkin ihailemassa.

 Puutarhassa oli iso alppikasvialue ja sen takaa löytyi lammen rannalla oleva tunnelmallinen pumppuhuone. 

 Englantilaisen maisemapuutarhan tunnelmaa, rakastan tällaisia näkymiä.

Uusintakierros olisi ollut mahtava, tuntui että kiersin koko puutarhan kuin unessa. Lähtiessä löysin vielä näin kauniin sisäänkäynnin päärakennuksen kulmasta, ihana sinisade verhosi seiniä korkeuksiin asti. Kokonaisuudessaan Munchenin kasvitieteellinen puutarha ei ollut hengästyttävän laaja, koko alue on noin 21 hehtaaria (Kew Garden on noin 132 hehtaaria). Puutarha rajautuu valtavan kokoiseen Nymphenburgin palatsin puistoon, jossa myös riittäisi nähtävää niin itse palatsissa kuin sen puiston puutarhoissakin. Jotenkin itse nautin aina kohteista, jotka kätkevät sisäänsä erilaisia tunnelmia ja intiimejä alueita ja joissa saa tuntea tekevänsä löytöjä. Isot ja laajat puistot uuvuttavat nopeasti. Täällä ei tullut sellaista oloa, ihana paikka monin tavoin. 

LOKAKUUN MIETTEET

 Syksy on ollut kaunis, en vain ole päässyt nauttimaan siitä toivomallani tavalla. Puutarha on saanut villiintyä ja rönsyillä enkä edes muista milloin viimeksi olisin jättänyt kukkasipulien hankinnat kokonaan väliin. Niin kävi tänä vuonna, arki on vienyt mennessään liian kovalla vauhdilla. Blogi ei ole päivittynyt enkä ole käynyt vierailuilla muidenkaan omissa. 

 Kun kiire tunkeutuu arkeen, on löysättävä jostain päästä että selviää. Puutarhablogin pitäminen on ollut henkireikä, mutta nyt on tuntunut luontevalta hellittää täältä päästä. En minä täältä kokonaan poiskaan osaa lähteä, hengittelen vain hetken vähän rauhallisemmin. 

 Visuaalista tarjontaa on nykyään niin paljon täällä puutarha-aiheiden maailmassakin, ettei kaikkea ihanaa pysty ottamaan vastaan vaikka haluaisikin, saatika ehtiä kommentoimaan kaikkea näkemäänsä. Ajan hermolla olevat puutarhailmiöt ja -trendit tuntuvat hiipivän nopeasti blogeihin ja tulee tunne, olenko pudonnut kärryiltä täälläkin. Jotenkin elämän kärryillä pysyminen on riittävän hankalaa jo muutenkin tässä hektisessä maailmassa. Puutarhan suhteen haluan nostaa kädet pystyyn ja huutaa seis! 

 Ehkä tämä hiljaisuus ja toimettomuus omassa puutarhassa on ollut tarpeen. Puutarha odottaa eikä se kokonaan villiinny yhdessä syksyssä. Siellä tapahtuu koko ajan hiljaista kasvua ja kehitystä, rappeutumaakin. Uusi kevät koittaa talven levon jälkeen ja silloin kaikki saavat aloittaa taas alusta, puutarhurikin.

 Ensi viikko on syyslomaviikko ja saan viettää sen kotona perheen kanssa rauhoittuen. Mitään suunnitelmia tai paineita ei ole, ei edes puutarhan suhteen. Toivon kuitenkin saavani viimeiset siistimiset valmiiksi ennen talven tuloa. 

Vesialtaat täytyy ainakin tyhjentää, enää ei kasteluvesille ole tarvetta.

Perenna-alueita tahtoisin jaksaa kitkeä jo ensi kevättä silmällä pitäen, mutta ei sekään ole välttämätöntä. Kiitos kaikille, jotka käytte lukemassa harvakseltaan rönsyäviä
 juttujani ja jaksatte jättää kommenttejakin. Pahoittelen omaa vetämättömyyttäni juuri nyt näissä hommissa... tiedän taas voimaantuvani kun muut asiat vähän helpottavat ja ehkä palaan jo tulevalla viikolla uudestaan.