MENNEEN PUUTARHAVUODEN KAUNEIMMAT NÄKYMÄT

Puutarhavuoden makuhuippujen jälkeen palaan menneen vuoden kauneimpiin puutarhanäkymiin. Oma silmä tarkastelee puutarhan kokonaisuutta turhankin kriittisesti ja mielellään sitä hakee kamerallakin tiukkoja rajauksia. Kuitenkin kuvista, joista voi hahmottaa puutarhaa laajemmin, saa myös eniten irti ja niitä ainakin itse katselen mieluiten. Metsäpuutarha on ollut puutarhamme työläin ja pitkäkestoisin työmaa, mutta se on myös ehdottomasti kaunein ja monipuolisin. Toukokuussa on ihanaa, kun saniaiset kiertyvät auki, seppelvarvut saavat heleän viherryksen, sirotuomipihlaja kukkii ja kevään ensimmäiset kukat ilmestyvät maasta esiin. Kun vielä kuvittelette tuohon lintujen äänet ja mullan tuoksun, on toukokuinen tunnelma täydellinen.

Kevään voiman näkee hyvin myös aurinkoisen puutarhan suurella perenna-alueella. Ritarinkannukset, kurjenpolvet, siperiankurjenmiekat, jättipoimulehdet, pionit ja monet muut keskikesän kukkijat kasvavat kohisten. Liljakukkaiset tulppaanit juhlistavat tunnelmaa ja puut ja pensaat vihertyvät vähitellen. Tämä alue tulee tulevana kesänä laajenemaan tuonne villiviinikaarelle asti ja ensi syksynä aion upottaa alueen täyteen uusia tulppaaninsipuleita. Keväällä aion siirtää alueelle sormutinkukan siementaimia, joita onkin nyt todella runsaasti puutarhassa.

Myös metsäpuutarhan etupihan puoleisella reunalla oleva istuinryhmä ansaitsee maininnan, varsinkin kun sitä katselee näiden liljakukkaisten 'Claudia'-tulppanien läpi.

Tornionlaaksonruusut kukkivat puutarhan reunalla ja villiviinikaaren kera näkymä on viehättävä. Vilkkuu siellä trampoliinikin, mutta ei anneta sen häiritä.

Menneinä kesinä olen kuvannut kasvihuonetta edestä ja takaa, viime kesäisiä kuvia olikin siihen nähden vähän. Tässä tunnelma kuitenkin syntyy keskeneräisyydestä, joka sekin on puutarhassa usein kaunista. Rakkaat työkalut, itse siemenestä kasvatetut etelänruusuruohot, miehen kanssa yhdessä muurattu kasvihuoneen tiilisokkeli ja lasin takaa näkyvät pelargonitikkaat, kaikki ovat osa kaunista näkymää. 

Kristus-patsas on kuvauksellinen, oli kuvakulma tai vuodenaika mikä tahansa. Pikkujasmikkeen kera näkymä on erityisen kaunis ja nyt kun kuvittelette vielä jasmikkeen metsämansikkaisen tuoksun, on tunnelma lopullisesti sinetöity.

Ruohonjuuritasolta avutuu aivan omanlaisiansa näkymiä, näitä kuvakulmia pitäisi harrastaa enemmänkin. Tässä jo äsken nähty iso perenna-alue aukeamassa etupihan suuntaan. Siperiankurjenmiekkojen ja ukkolaukkojen värit ovat yhdessä herkulliset. Tammi, jonka istutin 9 vuotta sitten alle puolimetrisenä miehen vanhempien puutarhasta saatuna taimena, kasvaa jo monimetrisenä puuna.

Tässä metsäpuutarha aukeaa puutarhan takaosasta käsin. Viime kesänä valmistui pitkään haaveissa ollut aita ja sen myötä puutarhamme intiimi tunnelma lisääntyi. Sadevettä on ihana kerätä ja kylpyammeesta otan kasteluveden kasvihuoneeseen, siis jos on satanut. Olen haaveillut viime aikoina puutarhan vesielementeistä, mutta ajatus ei ole kypsynyt tarpeeksi. Vesi toisi lisää eliöstöä ja hyvin toteutettuna vesiaihe toisi puutarhaan myös virkistävää tunnelmaa. Ajatushautomo jatkaa pöhisemistään.

Elokuussa kuvasin kovin vähän, mutta tässä kuvassa aistii elokuisen runsauden ja pehmeän valon. Villiviinit ovat kauneimmillaan, kun rennot versot saavat riippua vapaasti alaspäin. Ensi kesänä tässä nurkkauksessa on todennäköisesti sirot valkoiset metallituolit ja pieni pöytä teehetkiä varten. Miehen nikkaroimalle 'Adirondack'-tuolille olen suunnitellut tunnelmallista ja suojaisaa paikkaa omenapuiden alle, keskelle korkeita perennoja.

Lopuksi näkymä loppukesällä tekemälleni istuskelualueelle. Tässä kohdassa puutarhaa vallitsee ehkä hienoin tunnelma vanhan ja kaunismuotoisen pihjalan ansiosta. Oksat kaartuvat istuinryhmän katoksi ja tästä käsin voi nähdä kauas peltolakeuksille, kasvimaalle, puutarhan aurinkoiselle puolelle, kasvihuoneelle sekä varjoisaan metsäpuutarhaan. Kesäisiä kuvia katsellessa kaikki näyttää niin kauniilta; aurinko paistaa ja vihreä on väreistä vallitsevin. Haastan teidät kaikki julkaisemaan ihania keväisiä ja kesäisiä kuvia mielin määrin, näiden avulla kevään odotus voimistuu ja uudet ideat ja haaveet jalostuvat. Itse jatkan sarjaani ainakin vielä menneen vuoden ihanimmilla kukkijoilla ja mielenkiintoisilla puutarhavierailuilla ja -tapaamisilla.