KASVIHUONEEN ONNI JA IHANUUS

Kasvihuone taitaa olla jokaisen kotipuutarhurin haave. Minäkin aloin haaveilla omasta heti pian oman puutarhani myötä. Alkuun unelmissa siinsi tietenkin romattinen lasihuone vanhoista ikkunoista itse rakennettuna. Jonkin aikaa minä niitä ikkunoita metsästinkin, laihoin tuloksin.

 Haave eli mutta alkoi saada järkisyihin vetoavia sävyjä. Olisiko sittenkin visaampaa panostaa valmiskasvihuoneeseen ja toimisiko alumiinirunko pitkäikäisempänä ja melko huoltovapaana kumppanina? Lopulta asia ratkesi kuin itsestään silmiini osuneen huipputarjouksen myötä. Alumiinirunkoinen ja ehdottomasti laseilla varustettu, kymmenen neliötä, mukavan jyrkkä kattokaltevuus... saisinkohan tuosta pienellä twistillä omannäköisen ja edes hieman viktoriaanisuutta etäisesti henkivän kasvihuoneen itselleni? 

Kyllä vain. Kuusi vuotta sitten tein kaupat ja suunnittelu saattoi alkaa. Kuten hassusti tapana on, asiat alkavat luistaa kuin itsestään kun ne vain lähtevät liikkeelle. Pian tein kauppoja vanhoista purkutiilistäkin ja loppu olikin sillä selvä. Kaivuuta, tiilien puhdistusta, kokolailla millin tarkkaa mittailua, anturan valua, sokkelin muurausta, tiililattian latomista, rungon kasaamista ja lopuksi lasien asennus. Jossain vaiheessa sitä ennen tosin ehdin jo kantaa osan roskalava-aarteistani sisään ansariin; siinä oli isännällä ihmettelemistä.

 Olen ollut siitä lähtien kovin onnellinen kasvihuoneen omistaja. Eihän tämä nyt mikään kasvihuoneiden Rolls Royce ole, mutta iloa tästä on saanut koko perhe kissoineen päivineen. Ja ehjänäkin tämä on pysynyt, kestänyt talvet ja Pohjanmaan lakeuksien tuulet. Muutamia laseja on toki jouduttu vaihtamaan jalkapallopelien jälkeen tai keväthuuruissa olevan pääpuutarhurin siirtäessä kohmeisia multasäkkejä sulamaan lasihuoneen lämpöön hieman liian kovalla vauhdilla. Talvet kasvihuone uinuu ja toimii kaiken maailman puutarharojun säilytyspisteenä (kunnes seuraava haave omasta pikkuisesta puutarhavajasta toteutuu), mutta kevään tullen se herää eloon. Joka kevät kylvän lämpölavan lasien alle erän retiisejä, jotka valmistuvat sopivasti ennen tomaatintaimien siirtoa jatkamaan samoissa mullissa (meniköhän tuo nyt ihan oikein?). Esikasvatuksetkin siirtyvät säiden sallittua pois olohuoneen nurkista valoon ja lämpöön. Hetekan herruudesta kinastellaan ja töiden jälkeen teet juodaan kohtapuolin sortuvassa korituolissa samalla puutarhan kevään etenemistä onnellisena huokaillen. Kesän jatkuessa viidakkotunnelma kasvihuoneessa lisääntyy, mutta rennot hetket jatkuvat. Satoa alkavat tuottamaan niin tomaatit kuin kurkut, ihanat yrtit sekä tuliset chilit ylpeyttäni Zilga-viiniköynnöstä unohtamatta. Jos jotain kurjaa, on se syksyn viimeinen siivous ja multien pois lapioiminen lämpölavasta ja puusoikoista. Mutta kun se on tehty, laitetaan ovi kiinni ja seuraavan kerran juhlat ovat taas pystyssä kun kaivan keväällä esiin painepesurin ja muut pesuvälineet ja kaikki alkaa taas alusta.