SULOISIA UNIA

Pimeä yllätti, mutta ehdin napata muutaman kuvan ja aloittaa viikonlopulle suunnittelemani puutarhapuhteet. Pitkästä aikaa pääsin siihen autuaalliseen olotilaan, mitä puutarhassa puuhailu parhaimmillaan tarjoaa. Täytyy laittaa tänään ajoissa pää tyynyyn ja jatkaa aamulla. Jo aikaisemmin ehdin kääntää kasvilavojen mullat ja levitellä joukkoon kompostimultaa. Ehkä kevät olisi ollut puuhaan parempi ajankohta, mutta komposti oli saatava tyhjäksi ennen talvea. Minulla on jatkuvasti käytössä kaksi Globe-kompostoria keittiöjätteelle, jota toista täytän ja jossa toisessa muhii jo pidemmällä oleva massa. Vuodessa jätteet maatuvat lähes täysin ja joka kevät tyhjennän toisen ja joka syksy toisen. Kuivikkeena toimii seos haketettua puutarhajätettä ja suurista kuusista varisseita havunneulasia.

Kuten kuvista näkyy, lehtikaali 'Nero di Toscana'  kasvaa elinvoimaisena eikä ole ollut moksiskaan viilentyneestä säästä. En ole käyttänyt lehtiä vielä ruoalaitossa vaan olen popsinut lehtiä raakana suoraan maalta. Luultavasti kuivaan lehdet ennen talventuloa ja lisäilen sitten ruokiin. Persiljakin on komeana, kunhan vain muistaisi sitäkin käyttää. 

 Loppukesästä ostin metsäpuutarhaan helmipihlajan, jonka marjat ovat kuin koruja.

 Metsäpuutarhassa kiveä verhoava köynnöshortensia saa  aina kauniin ruskan.

Marja-aronia-aidanne notkuu marjojen painosta, linnuille riittää syötävää pitkälle syksyyn. Eilen aloitin myös talviruokinnan, lintulaudan elämä kun tuo iloa ja elämää unille painuvaan puutarhaan. Olen joskus aikaisemminkin todennut, että syksyisessä puutarhassa on jotain taianomaista ja siellä puuhaillessani minulle tulee semmoinen fiilis kuin olisin peittelemässä lasta unille. Suloisia unia, pian taas herätään uuteen kevääseen.