PUUTARHAVUODEN HUIPPUHETKET

Menneen puutarhavuoden kokoamisesta on tullut jo ehdoton blogiperinne. Joululomalla on aikaa selailla kuva-arkistoja ja hämmästyneenä huokailla, miten luonto ja jo melkein elämäntapaa hipova harrastus ovat antaneet tänäkin vuonna hienoja elämyksiä, uusia kokemuksia ja paljon, paljon hyvää mieltä. Ihanimmat kuvat ovat tietenkin kukivista kasveista, mutta luulen, että teen niistä ihan oman koosteen, muuten tästä ei tule loppua ollenkaan. 

Maaliskuussa tunnelma oli jo korkealla, kun pääsimme kasvihuoneen lämpöön tiirailemaan tipusia ja vähitellen väistyvää talvea. Kasvihuoneen ehdoton huippuominaisuus on kokea lumi ja 20 asteen lämpö samaan aikaan.

Huhtikuussa sektöörit ja voimasakset jo viuhuivat ja pääsin onnesta soikeana silppuamaan oksat kompostin kuivikkeeksi. Kerrassaan mainio hankinta tämä oksasilppuri, työhön tuli melkein himo.

Toukokuussa äitiä hemmoteltiin itsetehdyllä lahjalla, sympaattisilla puisilla kottikärryillä. Nyt nämä kärryt ovatkin lumen ja sään armoilla ja hienostunut harmaa alkaa sävyttää puun pintaa. Huomatkaa ilmapatja kasvihuoneen laverilla!

Kulunutta kesää sävytti valtava kasa seulanpääkiviä ja kivituhkaa sekä niiden seurauksena syntynyt työleiri. Myönnetään, en tehnyt kaikkea itse, mutta suuren osan kuitenkin. Valmistuvat alueet palkitsivat ja huilipäivien jälkeen käsikin kesti taas kuminuijan paukkeen. 

Ensimmäiset omat tomaatin, kurkun, paprikan ja chilin taimet ikinä pääsivät säiden lämmettyä kasvihuoneeseen. Tässä vaiheessa sadon onnistumisesta ei ollut vielä mitään takeita, mutta kuten kohta paljastuu, jotain saimme.

Ehkä sykähdyttävintä koko vuonna oli tämä näky, jonka uusi metsäpuutarhamme tarjosi kesäkuussa. Unelma pinkin ja keltaisen iloisesta yhdistelmästä onnistui. What a Joy!

Yksi pitkään haaveissa ollut puutarhamatkakohde toteutui, kun pääsin kesälomamatkallamme Lontoossa sijaitsevaan Chelsea Physic Gardeniin. Kuljin sopesta toiseen melkein kuin unessa ja ikuistin kameraani mahdollisimman paljon näkymiä ja yksityiskohtia. Tuonne toivon pääseväni joskus uudestaan.

Metsäpuutarhan kivipolutkin valmistuivat jossain vaiheessa, hieman ennen kuin meikäläisten kärsivällisyys alkoi loppua, tai ehkä hieman sen jälkeen.

Heinäkuussa sain puutarhaani arvostetun vieraan. Paula Ritanen-Närhi kävi yhdessä valokuvaaja Mikko Lehtimäen kanssa jutun teon merkeissä. Oli hienoa tavata Paula ja tarjota hänelle oman sadon raparperipiirakkaa! Päivä oli hirvittävän tuulinen. Jouduimme osallistumaan kuvaussessioihin koko joukolla pidellen kiinni erilaisista varjoista niin, että kameraan ikuistui muutakin kuin hillitöntä kasvien liikettä. Jossain vaiheessa tulevaa vuotta pitäisi artikkelin ilmestyä.

Toinen uusi ja ilahduttava kasviyhdistelmä muodostui 'Bowl of Beauty' pioneista, loistokurjenpolvista ja ensimmäistä kertaa kukkivista rohtosormustinkukista. Näkymää säestivät myös nukkapähkämöt ja koreakärsämöt.

Sydämeen käyvimpänä kokemuksena olivat siilit, jotka vierailivat loppukesällä pihapiirissämme päivittäin. Ensin ilmestyi tämä isompi, sitten tuli kolme pikkuista. Joku tiesi kertoa, että pikkuiset olivat jääneet ehkä orvoiksi, yksi siili kun oli kuolleena tien varressa. Samurai jakoi auliisti omasta kissanruokavarastostaan vierailijoille särvintä ja keskittyi itse myyriin.

Pelargoniakokelma kasvoi vuoden aikana. Keväällä hankin useampia pistokastaimia ja alennusmyynnistä löysin yhden suloisen enkelipelargonian. Tummakukkainen 'Tommy' matkasi Englannista lentokoneen ruumassa tyhjään vesipulloon ujutettuna ja selvisi perille ilman suurempia traumoja. Toivottavasti suurin osa selviää myös talven varasto-olosuhteista.

Kun kivityömaa saatiin onnellisesti päätökseen, oli jo aika keksiä uusi projekti. Tässä aitatyömaassa ei mennyt montaa päivää ja epäilyksistä huolimatta lopputulos oli kiva. Ensi kesänäkin olisi hauska rakentaa aitaa tai osallistua ainakin aidan maalaamiseen!

Kasvukausi huipentui viimeiseen sadonkorjuuseen kasvihuoneessa. Tomaatteja, kurkkuja ja chilejä kypsyi tasaiseen tahtiin pitkin kesää, mutta nämä viimeiset poimittiin ja syötiin suurella hartaudella ja kunnioituksella. Pian laitetaan uudet kylvöt aluilleen, miten lyhyt vuosi onkaan. Kiitos ystävät menneestä puutarhavuodesta, odotan jo täysin malttamattomana tulevaa!