ON KAIVETTU JA NIKKAROITU

 Äitienpäivän tietämillä on perinteisesti valmistunut jokin nikkarointiprojekti puutarhaan. Tosin prosessia on aina edeltänyt talvella aloitettu vinkkailu ja ideoiden esittely. Tänä vuonna äitienpäiväkukkanen on uusi terassipöytä Ikean kepeiden metallituolien kaveriksi. Olen innoissani, koska olin lopen kyllästynyt 10 vuotta vanhaan tusinakovapuuryhmään, jonka ääressä ei kovin montaa ruokailjaa kerralla kestitty. 

 Pöytä on vielä ilman pintakäsittelyä, ainoastaan kannen laudoissa on ensimmäinen kerros kuultovalkeaa. Peittävyyttä tulee kunhan puuöljykerroksia tulee lisää. Malli on oikein passeli meidän pitkään ja kapeahkoon terassiin, olen siis hurjan tyytyväinen ja koittanut kovasti myös kotipuuseppää kehua. 

Tänään sitä sadetta vihdoin tuli. Aamulla maa oli valkoinen, sitten tuli rakeita, välillä vettä ja taas räntää. Aurinko paisteli sateen lomassa ja puutarhatöissä huhkiessa oli pakko välillä heittää pois villapaitaa ja taas kuuron iskiessä pukea se takaisin. Olen kaivanut ja kaivanut. On sammakkoallasta, siirrettävää ruusupuskaa,  ruohomätästä väärässä paikassa ja viheliäistä voikukkaa peukalonpaksuisine juurineen. Jalkoja ja käsiä särkee, mutta ei se mitään, tätähän tässä koko talvi odotettiin! Yläkuvassa kukkii joskus istutettu hyasintti, joka piti viime vuonna välivuoden, kovin on söpö.