Helteiset kesäpäivät täyttyvät kuin itsestään. Mieli ja keho ovat vihdoinkin vajonneet ihanaan raukeuden tilaan, rutiinit on rullattu kaapinperukoille ja kaikkinainen viulunkireä suorittaminen on ehdottoman kiellettyä. Kissoille tämä on tietenkin arkipäivää, mutta nautitaan me ihmisoliotkin niin kauan kuin saamme.
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi joi - tuommoisiin viilentäviin varjoihin olisikin mukavaa hetkeksi köllähtää ja haaveilla ja nähdä tovi taivaansinisiä unia =)
VastaaPoistaKyllä kissat tietää miten helteellä ollaan. Onneksi tänään on ainakin meillä täällä Keski- Pohjanmaan rannikolla ihanan "viileää" ja tuli vähän sadettakin. Kissakin meillä on jo vähän virkeämpi (emännästä puhumattakaan).
VastaaPoistaHelou!
VastaaPoistaMulla on ihan sama ritarinkannus-yhdistelmä...roosa ja vaaleansininen...ihanaa...
Onpa hyvä että Samurai osaa nyt ottaa rennosti, sillä pikkusisko-riiviön tultua rauha on tiessään ainakin vuodeksi ;-)
VastaaPoistaJa hyvä että noudatatte koko perhen voimin (toivottavasti) Samurain esimerkkiä, tuossa on tyyliä! Taidanpa ottaa mallia.
Laiskat päivät vaan jatkuvat, luultavasti niin kauan, kunnes työt taas kutsuvat. Jotain pientä toki välillä tapahtuukin, mutta vain siinä määrin, ettei verenpaine nouse! Ja totta, pikkukisun tulo sekoittaa Samurain letkeän lötköpötköoleilun pelottavan radikaalisti. Toivotaan, että S selviää siitä!
VastaaPoista