Alppikärhö lähes ryöstäytyy loppukesästä ja rautakaaren alta kulkiessa täytyy sovitella itsensä versojen lomitse. En silti malta leikellä kasvustoa, tätä runsauttahan sitä on joutunut niin monta vuotta odottelemaan puutarhaa pikkuhiljaa luotaessa. Olen puurtanut puutarhassa noin yhdeksän vuotta. Ankea savipelto ja pöheköitynyt metsänpalanen on muovautunut vuosi kerrallaan nais- ja miestyötunteja laskematta. Ei ole eurojakaan laskettu, mutta suurella rahalla ei hommaa ole missään vaiheessa viety eteenpäin.
Puutarhasta löytyy jo melko valmiita alueita ja kasvillisuus alkaa olla monin paikoin riittävän rehevää ja runsasta. Oma silmä löytää kuitenkin jatkuvasti kohtia, joille täytyisi jotain tehdä. Työtä riittää vuosiksi eteenpäin. Tänä kesänä puutarhassa ei ole tapahtunut suuria, mutta kaikkea pientä sitäkin enemmän. Kun on rauhassa viettänyt aikaa puutarhassa, moni kasvi on löytänyt lopullisen paikkansa ja monta hyvää ideaa on syntynyt. On ollut aikaa tarkastella kasviyhdistelmiä ja todeta, mikä toimii ja mikä ei. Vaaleanpunainen kellopeippi ja sinipallo-ohdake toimivat.
Kasvimaa on tuottanut ensimmäistä kertaa runsasta ja laadukasta satoa. Nämä salkopavut ovat nyt parhaimmillaan. Satoa korjatessa mielen täyttää kiitollisuus. Puutarhan tuomaa mielihyvää on mahdotonta kuvailla. Puutarhassa aistit vain avautuvat ja sitä sulautuu osaksi ympäröivää luontoa. Ruumiin työskennellessä mieli rauhoittuu, ilma kulkee keuhkoihin vapaasti ja onnentunne on se päällimmäisin. Huolet jäävät taka-alalle eikä menneitä tai tulevia tarvitse miettiä. Tänään tosin olen miettinyt, rohkenisinkohan ensi vuonna osallistua Avoimet puutarhat -päivään avaamalla puutarhani mahdollisille vieraille.
Ilman muuta avaat upean ja mielenkiintoisen puutarhasi vieraille! Puurtaminen on tuottanut tulosta, sitä on kiva esitellä muillekin.
VastaaPoistaSavimaa kuulostaa niin haasteelliselta, että se moninkertaistaa puutarhaan käytetyt tunnit. Meidän entinen puutarha oli näet suoranaiseen kittisaveen perustettu. Niin komean olet puutarhastadi vuosien varrella ahertanut ja tuo kasvava runsaus on ihanaa :-) Avoimet puutarhat kiehtovat, joten ei muuta kuin rohkeasti mukaan ensivuonna :-)
VastaaPoistaEhdottomasti voit hyvillä mielin avata portin ensi elokuussa, kaikki vieraat nauttivat taatusti näkemästään! Olen itsekin salaa miettinyt asiaa, mutta vasta sitten vuosien päästä. Toisaalta mistäs sitä tietää vaikka ihmisiä kiinnostaisi nuori villipihakin ;D Jo tontin alkuperäinen kasvisto on mielestäni kiinnostava. Ehkä suurin yleisö kuitenkin hakee kohteilta jotakin muuta, rakenteita, ideoita ja runsaita istutuksia.
VastaaPoistaMonenlaisia pihoja on ihana katsella. Uuden kodin rakentajia kävi meillä sankoin joukoin avoimet ovet päivänä. Meillä on 4v ikäinen puutarha. Älä turhaan odota että puutarha on "valmis"...
PoistaEnsi vuonna mukaan!
Sinulla on todella kaunis puutarha. Vuosien aherruksen tulos. Minä vasta aloittelen puutarhani muokkaamista ja olisi mukavaa päästä tutustumaan puutarhaasi "livenä". Uskon, että saisin (ja myös muut saisivat) uusia ideoita omalle pihamaalle :O)
VastaaPoistaMä niin tunnistan tämän, kun omaakin pihaa on kasattu kuin tilkkutäkkiä. Malttamattomana odotan puiden ja pensaiden kasvua. Kaikki aikanaan :)
VastaaPoistaVarmasti voit avata puutarhasi. Se on todella viehkeä. Rakkaus puutarhaasi näkyy näiltä blogin sivuilta.
VastaaPoistaUlkopuolinen katsoo puutarhaa ihan eri silmin kuin itse. Ulkopuolinen näkee kaiken kauniin puutarhassa helposti. Hänen mielensä ei askaroi tulevaisuutta suunnitellen. Puutarhurin omassa mielessä puutarhassa kaikki on jotenkin kesken.
Kärhöportti on todella upean rehevä ja tuo sini-punainen pariskunta on aivan mainio.
Puutarha ei taida koskaan tulla valmiiksi. Ja hyvä niin, aina riittää puuhaa. Uskoisin, että Avoimiin puutarhoihin osallistuminen tuo paljon iloa paitsi vierailijoille, myös puutarhurille. Leppoisaa sunnuntaita!
VastaaPoistaMoni varmaan tykkäisi tulla tutustumaan teidän pihaan Avoimissa puutarhoissa, kun se näyttää blogisi kautta niin houkuttelevalta (mitä se oikeasti onkin, Marian puutarha on aivan ihana, kerron tässä kaikille!) Mutta osallistumisessa on se vika, ettei voi mennä itse tutustumaan muiden pihoihin. Jos voisi osallistua joka toinen vuosi, ja joka toinen sitten käydä itse kiertelemässä...
VastaaPoistaVoi että, mullahan oli onnistunut siemenkylvös valkokukkaista kellopeippiä, mutta sen taimet näyttävät hävinneen kokonaan. Ainakaan en ole niissä kohdissa, missä sitä piti olla, huomannut mitään kellopeipin tapaista lehteä, hö. No uusi yritys sitten joskus, tai sitten jossain vaiheessa huomaankin kellopeipin jossakin... kasveilla on tapana yllättää.
Kyllä sun kantsii osallistua!! Mäkin tulisin ihan varta vasten :) Hyviä huomioita ja oivalluksia tekstissäsi. Ihana alppikärhökaari! Istutin omani juurelle villiviinin, mutta paikka on sille liian aurinkoinen ja kuiva. Taidan vaihtaa alppi- tai lumikärhön tilalle :)
VastaaPoistaKauniisti kerrot puutarhan vaikutuksesta, just noin kuin sanotkin, huolet unohtuvat ja mieli rauhoittuu, puutarhassa ei kertakaikkiaan voi kauan olla pahalla päällä. Tuota asiaa, miten itse näkee puutarhan, olen mäkin tänä kesänä miettinyt, ja olen tullut siihen tulokseen, kuten Irene edellä myös kertoo, puutarha on erilainen omin ja vieraan silmin. Vieras näkee tosiaan ensin kaiken kauniin, kukkivat kukat ja muun, mutta itse sitä helposti näkee rikkaruohot sieltä välistä, puuttuvan kiven tai portin ym ym, lista lienee loputon :) Koska puutarha on matka, ei päämäärä, suosittelen että näytät vieraille ensi kesänä tämän hetkisen matkan tulokset ! Oon itsekin miettinyt tuota, ja ehkä jonain kesänä mäkin uskallan :)
VastaaPoistaIlman muuta osallistut! Puutarhasi on hyvin kaunis ja siellä on ideoita, olen blogissasi huomioinut :) Meillä on myös alppikärhö kaaressaan niin villiintynyt, että täytyy jo kumartua että pääsee läpi. Eihän sitä pienentää raski, mutta olen suunnitellut jotekin sitomista. Peippi ja pallo-ohdake ovat täydelliset yhdessä. Niin oli muuten myös meidän samaiset pensaspavut, kun niillä tällä viikolla herkuttelime!
VastaaPoistaAivan varmasti!!! Teillä on niin ihana puutarha jonne olisi ihana tulla katselemaan ja hakemaan inspiraatiota <3
VastaaPoistaVarmasti voit osallistua! Ihana puutarha, kiitos ihanista kuvista. Onko tuo alppikärhö miten vaikeasti kasvatetta vai ns. helppo? Millä kasvuvyöhykkeellä se vielä menestyy?
VastaaPoistaKellopeippi ja sinipallo-ohdake ovat tosi kaunis pari. Minulla myös tumma salkopapu tuottaa kovasti satoa. Siitä saivat nauttia ravintolapäivän vieraat meidän pihallamme tänään. Samalla oli minimuodossa avoin puutarha.
VastaaPoistaOsallistu ihmeessä!! Minäkin harkitsen, mutta olis niin paljon vielä tehtävää puutarhassa, että sinne kannattaisi ketään kutsua...
VastaaPoistaOnneksi työtä puutarhassa riittää, toisinaan pikkujuttuja, toisinaan suurempia projekteja:)
VastaaPoistaOsallistu ihmeessä, minä ainakin tulen, jos en avaa omaani;)
Ilman muuta aukaiset, hyvänen aika saat ilman muuta "tuvan" täyteen ihailijoita. Kyllä tuota kehtaa ylpeänä esitellä rinta rottingilla.
VastaaPoistaKiitokset kaikille rohkaisevista sanoista! Itse ajattelen, etten oikeastaan puutarhaani avaisi näyttämisen ilosta vaan ihanan harrastuksen jakamisen ilosta. Tänä kesänä nautin suunnattomasti vieraillessani muiden puutarhoissa ja tavatessani ihmisiä, joille rakkaus puutarhaan on samanlaista kuin itsellenikin. Varmasti jokaisessa puutarhassa on kauneutta, josta voi ammentaa iloa ja ideoita eli jospa me kaikki empiväiset rohkaistumme ja avaamme puutarhamme jo ensi vuonna ;)
VastaaPoistaHyvä Mieli - alppikärhö on yksi kestävimmistä, veikkaisin että menee vielä 5-vyöhykkeelläkin. Helppo se on myös, ei kannata jättää kokeilematta!