Sinilaukat, tieteelliseltä nimeltään Allium caeruleum, ovat uskomattoman hienon värisiä. Nämä kasvavat kasvihuoneen kulmalla ja taustalla kukkii vaaleanpunaisena eilen istuttamani jaloangervo Astilbe arendsii 'Amethyst'. Jaloangervot eivat ole lukeutuneet lempikasveihini, mutta eilen tämä vanha lajike yhtäkkiä vetosi minuun puutarhamyymälässä. Ikä tekee tehtävänsä, mieli ja katsantokanta ilmeisesti muuttuvat avoimemmiksi ja kangistuneista mielipiteistään on helpompi päästää irti.
Pyörin hetken kolmen taimipötin kanssa ja ihmettelin, mihin minä nämä nyt istutan. Kiitos sinilaukkojen paikka löytyi, jotenkin näiden kahden värit ja muodot olivat silmääni heti täydelliset keskenään.
Sinilaukat näyttävät ihastuutavilta ja yhdistelmä angervon kanssa on kaunis. Vaikkei ikä olekaan pehmittänyt tuon angervon suhteen ;) Mutta näin ruuduntakaa voi sentään ihastella.
VastaaPoista;) Tämä Amethyst oli jotenkin sorja ja kevyt pitkänhuiskea neitokainen, ei ollenkaan sellainen pulloharja mitä jaloangervot usein ovat. Ja massaistutuksina ovat aina jotenkin raskaita.
PoistaJännä juttu, minullakaan ei ole (vielä) yhtään angervoa. Ei kun onkin muuten yksi pikkutöyhtöangervo:)
VastaaPoistaSitä multa löytyy kans ja sitten isotöyhtöangervo, jota olen vasta nyt oppinut sietämään :D
PoistaLöysit oikee hyvän paikan jaloangervoolle! No, oonhan sua vanhempi, mutta oon jo nuarempanaki fanittanu jaloangervoja. Ei oo montaakaan nii hyvää perennaa, ku jaloangervot. Ne on siistiä ja näyttäviä, keväästä syksyhyn, eikä niitä tartte hoitaa sen kummemmi.
VastaaPoistaTotta, pysyvät siistinä koko kauden!
PoistaHyvä yhdistelmä nuo kaksi! Se on kumma juttu, mitä tuo ikä tekee. En parikymmentä vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan yhtään vaaleanpunaista yhtään minnekään. Ja nyt jotenkin kummasti se usein vetoaa, no, ehkä enemmänkin sellainen vähän murrettu vanha rosa. Ja tuollaisen hyvän vastinparin se kyllä yleensä tarvitsee. Vaatteena päälleni en sitä vieläkään voisi kuvitella, ehkä sekin aika vielä koittaa ;)
VastaaPoistaJoo ja sitten kun kasvi jotenkin löytää oikean paikan ja sopivat vieruskaverit, voi inhokki yhtäkkiä tullakin ihan mukiinmeneväksi. Ja ei, mäkään en kestä vaaleanpunaisia vaatteita itselläni!
PoistaHyvin käy sinilaukka jaloangervon kanssa. Kyllä minä angervoista, ne ovat aika helppoja ja näyttäviäkin kukkia.
VastaaPoistaNämä kyllä heti keskustelivat keskenään!
PoistaIhana yhdistelmä! Minun tekisi ehkä myös mieli lisää angervoja sopiviin paikkoihin. Tuo sinilaukka on ihan vieras minulle, aika hienon näköinen. Ihan olen aina sitä mieltä, että parhaat yhdistelmät syntyy ostamalla ja istuttamalla, ilman suurempia suunnitteluja.
VastaaPoistaJoo vaativat kyllä harkitut paikat nämä angervot. Sinilaukat kukkivat ekaa kertaa, syksyllä niitä tilasin. Mäkään en osaa oikein etukäteen suunnitella, kaikki syntyy samalla kun tekee!
PoistaHieno yhdistelmä!
VastaaPoistaMä oon kans todennut tulleeni vanhaksi, juuri tänä kesänä kun olen alkanut pitämään tuollaisesta aniliiniin vivahtavasta punaisesta. Jaloangervoista olen kyllä aina pitänyt, mutta vain valkoisena. Ehkä harmaa kevät ja sateinen kesäkin on saanut kaipaamaan enemmän väriä elämään. Eli ei me oikeastaan vielä vanhoja olla. :)
Ei ollakaan :D! Musta tuntuu kans, että jos ei kesällä saa värit leiskua puutarhassa, niin koska sitten!?!
PoistaVoi miten kaunis pari.
VastaaPoistaIhan taas sattuman kauppaa!
Poista