ALPPIMAISEMIIN IHASTUNEENA

Monen vuoden lomahaave toteutui viime viikolla Itävallan alppimaisemissa. Luonnon ja maisemien vuoksi tänne lähdimme ja pettyä ei tarvinnut.

Kiertelimme autolla ja teimme patikkaretkiä Zell am See'stä käsin. Kabiinilla pääsi 1965 metrin korkeuteen Schmittenhöhen huipulle aivan majapaikkamme juurelta ja ylhäältä avautuivat kauniit maisemat. 

Näissä maisemissa Itävallan keisarinna Sissikin on aikoinaan patikoinut ja murhatun keisarinnan muistoksi oli rakennettu kappeli huipulle joskus 1900-luvun alussa. Viime vuonna kävimme Sissin kesäpalatsissa Korfulla, joten tämä oli kiva sattuma. Pitäisiköhän perehtyä keisarinnaan hieman tarkemmin...

Joka puolella tuoksui ihanalle pienten alppikasvien kukkiessa. Huimapäiset liitovarjohyppääjät ja riippuliitäjät lähtivät huipulta vain muutaman askeleen avulla ilmavirtojen mukaan. 

Upein koskaan kokemani maisemareitti oli Grossglocknerin alppitie, joka nousi parhaimmillaan 2500 metriin saakka. Tie kiemurteli 48 kilometriä pitkän matkan ja maisemat saivat huokailemaan ihmetyksestä kerta toisensa jälkeen. Menomatka kestikin meiltä neljä tuntia, kun koko ajan oli pysäytettävä auto ja mentävä ulos ihastelemaan ja kuvaamaan. Alppitiellä kerättiin tiemaksu, joka oli henkilöautolta 35 euroa, mutta jokainen kilometri oli euronsa arvoinen.

Vuorenrinteiltä valui alas kirkkaita vesiputouksia...

ja ihastuttavia alppikasveja kasvoi laajoina kudelmina kaikissa väreissä.

*

 *

*

*

*

*

*

Aivan reitin päätepisteessä maisemat 2500 metrin korkeudesta avautuivat lumisina ja karuina. Tässä ovat Itävallan korkeimmat huiput.

Lehmiä, lampaita ja vuohia laidunti pitkin rinteitä ja aina jollakin oli kaulassaan kello, joka kilkatus toi mieleen lapsuuden lempiohjelman Pikku Heidi. Lehmät vaikuttivat niin onnellisilta ja epäilimme niiden lypsävän suoraan Milkan suklaata! Iltaisin oli tunnelmallista nukahtaa lampaiden ääniin ja kaikuipa rinteiltä yhtenä iltana jodlauksen tapaistakin. Kylät olivat viehättäviä ja jokaisen alppitalon parvekkeet ryöppysivät kesäkukista. Ruusut näyttivät olevan suosiossa ihmisten puutarhoissa. Pala sydäntä jäi näihin maisemiin ja luonto veti puoleensa niin, että kylissä ja keskustoissa ei juuri tullut kuvattua, vaikka paljon kaikkea kaunista tulikin vastaan koko ajan.