maanantai 26. joulukuuta 2016

KOLME ASIAA PUUTARHASSA

Joulun välipäivät ovat tehty puutarhurin uusista haaveista; mitä elämä olisikaan ilman uusia alkuja. Pikkuisen puutarhani Sametti Hortensia haastoi minut jo jokin aika sitten mukaan summaamaan ajatuksiani menneestä kasvukaudesta. Kiitos tästä, koitan palauttaa mieleeni kuluneen kevään, kesän ja syksyn puutarhatunnelmia ja -ajatuksia.
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat:
Ankarasta talvesta huolimatta suurin osa kasveista selvisi hengissä ja toiset jopa kukoistivat upeammin kuin koskaan, esimerkkinä akileijat.
Kosteutta riitti koko kasvukauden.
Valkoisen varjoliljan sipulit, joita kaivoin levittäytyneenä autiotalon viereisestä ojasta ja istutin metsäpuutarhaan.
Kolme asiaa, joista en pitänyt:
Talvi vei jonkin verran kasveja, ainakin osan villiviineistä, lumikärhön ja 'New Dawn' sekä 'Flammentanz' köynnösruusut.  
Lehtokotilot olivat löytäneet tiensä minunkin puutarhaan.
Puutarhaa rajaava syreeniaidanne kitui ja osa syreeneistä kuoli pystyyn, syynä luultavimmin niiden juurilla herkuttelevat myyrät.
Kolme asiaa, jotka sain valmiiksi:
Puuvaja nousi metsikköön ja sen ympäristö istutuksineen tuli valmiiksi, siinä taisi olla kaikki valmiiksi saatu.
Kolme asiaa, jotka jäivät kesken:
Paljun ympäristö jäi talvea vasten täysin retuperälle. Kasvit sen tieltä ovat valeistutuksessa kasvimaalla ja tulevana keväänä edustalle on rakennettava jonkinlainen patio.
Isojen perenna-alueiden selkeyttäminen jäi ajatuksen asteelle.
Kasvimaan uudistus samaten hautui mielessä, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut.
Kolme asiaa, joita stressasin:
Oma puutarhaintohimoni hiipui turhan aikaisin. Loppukesään mentäessä tekemättömät puutarhatyöt kasaantuivat ja syystöistä tuli tehtyä vain välttämättömät. Vuodet ovat kai erilaisia tässäkin mielessä ja sen myöntäminen itselleen on helpottavaa.
Mies osti paljun ja sille oli keksittävä toimiva paikka. Palju ei itsessään ole mikään puutarhan kaunistaja eikä sitä tämän kokoisessa pihapiirissä edes piiloon saakaan. Lisäksi on otettava huomioon järkevä kulku, täyttö ja vedenpoisto. Toimiva paikka löytyi, mutta maisemointi vaatiikin sitten työtä.
Viimeiset vuodet olen laajentanut istutusalueita ja hankkinut uusia kasveja, tänä vuonna alkoi tuntua että istutusalueiden punainen lanka oli katoamassa ja se aiheutti päänvaivaa. Tämäkin murhe tulee vaaatimaan toimenpiteitä tulevan kasvukauden aikana.
Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan:
Linnunlaulu, auringonpaiste ja jokainen kevään myötä elpyvä kasvi sekä vapaus ja mahdollisuus hoitaa omaa puutarhaa itselle parhaiten sopivalla tavalla.
Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia ensi kesänä:
Puutarhavaja ja kasvimaan uudet lavat miehen nikkaroimana ja tietenkin uusia, fiiliksen mukaan valikoituvia kasveja.

Jemmassa odottaa vielä pari muutakin haastetta...

17 kommenttia:

  1. Voi että miten ihanat kuvat! Sitähän tuo puutarha on, jatkuvaa prosessia. Aika usein on jotain, joka jää hampaankoloon vaivaamaan pidemmäksi aikaa ja joskus se sitten ratkeaa, joskus yllättävälläkin tavalla, kun alkaa tehdä jotakin ihan muuta siinä vieressä. Aina ei jaksa ja joskus taas jaksaa niin, ettei ehtisi syödä tai nukkua. Vuodet eivät ole veljeksiä niin sään kuin oman fiiliksenkään kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila, ihme että mitään kuvia löytyi, kuvailin niin vähän kuluneena kesänä. Tekemisen tempo on toden totta niin erilainen, mutta onneksi puutarha on sen verran pysyvää sorttia että sinne voi palata laiskan jakson jälkeen aina uudella intensiteetillä.

      Poista
  2. Ihanaa että päivä on kääntynyt taas kevättä ja uutta puutarhakautta kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis todella! Minäkin koen taas herääväni, vaikka kalenterin mukaan talviunien kuuluisi jatkua vielä useampi kuukausi!

      Poista
  3. Onpa kauniit kuvat. Mukava yhteenveto menneestä kasvukaudesta. Tämä on mukava haaste. - Hyvää loppuvuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Ihana odottaa uutta ja muistella menneitä, puutarhurille hetkessä eläminen juuri nyt on vähän vaikeaa, mutta unelmoinnille on mahdollisuus nytkin!

      Poista
  4. Kivoja kesäkuvia!
    Niinhän se on, aina ei riitä kaikkeen innostusta, ei myöskään puutarhaan, mutta siellähän se odottaa ja kasvaa, kunnes taas uusi into tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi juuri näin! Itsekin odotan uutta kevättä uusin innoin!

      Poista
  5. Onpa hyvä, että olet jo miettinyt miehellesikin tekemistä kesäksi. Minäkin pidän kaikenlaisesta nikkaroimisesta. Kesäinen puuhastelu pitää vetreänä.
    Kaktus-Kullervo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiva kuulla että sielläkin nautitaan nikkaroinnista! Mukavia hetkiä tulevien projektien parissa Kaktus-Kullervo!

      Poista
  6. Kiitos kun vastasit :) Ihastuttavia kuvia kauniista puutarhastasi! Täydellisiä kasviyhdistelmiä ja näkymiä, olen varma, että paljukin näyttää maisemoinnin jälkeen siltä kuin olisi aina ollut paikallaan. Näyttää upealta vaikkei innostusta olisikaan. On todellakin huomaavaista huomioida miehesi niin hyvin näissä suunnitelmissasi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama kuva löytyi, kameraa en näemmä paljon kuluneena vuonna ulkoiluttanut, harmittaa. Juuri nyt olisi niin ihana päästä puutarhaan ja tuntea maa sormissa. Nyt koen minäkin saaneeni jo tarpeeksi lepoa. Uusi kasvukausi, olemme niin valmiita!

      Poista
  7. Komppaan minäkin muita kuviesi ihanuudesta! Ja tuo unikkopeltosi: kerrassaan vastustamaton! Ovatko nuo jotain yksivuotisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sanna! Yksivuotisia pioniunikoita ovat, tässä vain kasvavat aikalailla yksinkertaisina.

      Poista
    2. Kiitos tiedosta, miten ihana sävy! Olen löytänyt vain tosi tummien pioniunikoiden siemeniä ja juuri tuollainen hempeän vaaleanpunainen on hakusessa.

      Poista
    3. Hei, laita sivupalkissa näkyvään s-postiini osoitetietosi niin laitan täältä siemenlähetyksen tulemaan!

      Poista

Sanasi ilahduttavat aina.