ILMAN LUPAUKSIA

Tässä oman puutarhan kukkanen jokaiselle lukijalle vuoden viimeisen päivän kunniaksi! Uuuteen vuoteen tähyän rauhallisin mielin. Lupauksia en tee, mutta pyrin saattamaan loppuun monet keskeneräiset pikkuprojektit ennen uusien aloittamista. Lisäksi pyrin pitämään entistäkin parempaa huolta omista läheisistäni, hehän ovat minulle ainutlaatuisia ja ainutkertaisia!

HÄIVÄHDYS PURPPURAA

Ostin kuin ostinkin amaryliksen; aatonaattona, viime hetken ruuhkissa! Väristä ei ollut ostohetkellä mitään havaintoa, mutta eilen kaunotar avasi nuppunsa ja paljasti todellisen luonteensa. Esiin kuoriutui kaunis vaaleaverikkö, jonka hipiässä on häivähdys purppuraa. Ah, mikä sulotar!

SITTEN ENSI VUONNA TAAS

Joulun tunnelmaa on riittänyt. Nyt alkaa suklaakiintiö olla täysi ja tonttukoristeet saavat aikaan jo lievää ärsyyntymistä. Olenkin siivoillut vaivihkaa kaikkein tonttumaisimpia juttuja takaisin kaappien kätköihin. Huomenna uimahalli avaa jälleen ovensa ja pääsen onneksi sulattelemaan paksuuntunutta keskivartaloa. Ulkoilut ovat jääneet minimiin; herkuttelu ja laiskottelu kodin lämmössä ovat vieneet ylivoimaisen voiton. Alennusmyyntiin pakottauduimme tänään hakemaan jälkikasvulle toppa- ja hiihtovarusteita. Samalla reissulla meitin oli pakko kipittää Suomalaiseen kirjakauppaan 20 euron lahjakortin poltellessa käsilaukussa. Suunnistin oitis puutarhakirjojen hyllyyn ja nappasin mukaani Rea Peltolan Jokanaisen puutarhakirjan. Se on tämä jokavuotinen tauti; se tulee ja iskee heti joulunpyhinä. Puutarhalehtien ja kirjojen selailu aiheuttaa hurjia väristyksiä ja kaikki mieleen juolahtavat ideat on pakko hehkuttaa puolisolle. Peltolan kirjassa oli onneksi osio, jossa annetaan vinkkejä, miten miespuoliset asukit hämätään mukaan puutarhatöihin!

PUUTARHA NUKKUU

SEKAISIN KOMPOSTISTA

Ainut joululahjatoiveeni oli Ken Thompsonin kirja Komposti. Sen sain ja nyt olen lukenut kirjan kannesta kanteen. Olen intoa piukassa suunnittelemassa, miten alan tehokkaammin kierrättää omat eloperäiset jätteemme omalla pihamaallamme. Kompostointi on erityinen taiteenlaji, mutta kirjan viesti on rohkaiseva: vaikka kaikki menisi pieleen, kompostista tulee loppujen lopuksi kelvollinen! Itse sain touhuun potkua syksyllä, kun avasin reilun vuoden muhineet avokompostit ja huomasin aineksen maatuneet melko mukavaan muotoon ilman sen suurempia säätämisiä. Kasasin aineksen vielä talven yli ojanpohjalle isoksi keoksi ja keväällä aion levitellä kompostia perennoille ja kasvimaalle. Nyt en malttaisi pysyä nahoissani, vaan tahtoisin päästä kokeilemaan kirjan neuvoja heti käytännössä. Onpas mukava olla pitkästä aikaa oikein kunnolla innostunut jostain!

SÄÄRET LÄMPIMIKSI

Työkaverini yllätti minut kuvan pläkkilyhdyllä, jollaisia olen itsekin muutaman ostanut vuosien saatossa lahjaksi muille, mutta itselleni en ole raaskinut. Olen niin iloinen lahjasta! Pläkkilyhty edustaa vähäkyröläistä pläkkyriosaamista; siis käsityötä aivan naapuripitäjästä. Rei'itetyn pläkkilyhdyn esikuva on peräisin keskiajalta. 1800 -luvulla pohjalaisnaiset lämmittivät lyhdyillä viluisia sääriään hameen alla kirkossa istuessaan. Lyhtyjä on saatavana kolmea eri kokoa. Ja koska ihanuuksia pitää aina olla kaksi, haluan lyhdylleni joskus kaverin sitä suurinta kokoa!

Nyt alkaa ihan viimehetken jouluvalmistelut olla käsillä ja netissä roikkuminen saa hetkeksi jäädä. Kiitos ihanat blogissani piipahtelevaiset tutut ja tuntemattomat. Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua teille jokaiselle. Iloitaan ja kiitetään rakkaista ja läheisistä ihmisistä sekä joulun sanomasta. Rentoudutaan, herkutellaan ja nautitaan elämän ihanuuksista.

HEI TONTTU-UKOT

Huomenta! Kyllä joulunaika on mukavaa. Aamusella saattaa olla postilaatikossa odottamassa pieni paketti naapureilta. Tämmöinen maailman sympaattisin tonttukello kääröistä paljastui. Ilahduin ikihyvikseni; KIITOS!

PIENI KISSATARINA

Samurai on ollut meillä reilut viisi vuotta. Haimme sen muutaman kuukauden ikäisenä perheestä, jossa oli useampi kisu. Perheen pojat olivat löytäneet Samurain ojasta ypöyksin, pienenä pentuna. Perheen kissaemo, jolla oli suurin piirtein samanikäinen pentu, otti Samurai-rukan omakseen, imetti ja hoivasi. Perheen pojat nimesivät kissaveljekset Samuraiksi ja Mestariksi. Muistan, miten pahoillaan pojat olivat, kun haimme Samurain meille. Hyvään kotiin kuitenkin pääsi, se on varma se.

KOTIMAISEMA

Nappasin tämän kuvan olohuoneen ikkunan läpi hetki sitten auringon jo painuessa metsän taa. Tämä maisema merkitsee rauhaa, kotia ja turvaa. Ei näy vettä, ei vaaroja, ei edes mäen nyppylää. Vain peltoa ja lakeutta, metsänrantoja. Avara taivas, tilaa.

SIEVÄT HAISULIT

Joulukukkani on tänä vuonna pieni ja sievä. Ostin Plantagenista kaksi valkoista narsissia. Toinen jo raottelee nuppuaan ja töpsäyttelee ilmaan tuoksuaan, jonka vivahteesta voidaan kyllä olla kahta mieltä. Amarylis on ollut kestosuosikkini, mutta tämän joulun fiiliksiin se tuntuu turhan mahtipontiselta valinnalta. Nämä sievät pikku neitokaiset tuovat juuri nyt oikeaa tunnelmaa. Jopa kuusikin on tänä vuonna lyhyläntä. Tuuheutta kyllä löytyy senkin edestä. Aikaisempina vuosina olen aina halunnut pohojanmaalaasehen tapahan suuren ja komian kuusen, joka hipoo kattoa, mutta nyt ei vain tuntunut siltä. Luulen, että jätän rosollit ja laatikotkin tänä vuonna kauppaan. Hyvää ruokaa pitää ehdottomasti olla, mutta taidan muunnella vähän tuota vakiomenyytäkin... hihi!

PUNAPOSKET

Vau, mitkä paukkupakkaset saimme! Koululaiset kotiutuivat punaposkisina ja kissa on ihan kauhuissaan vessareissujensa jälkeen! Punaposkisilla omenoilla olen koristellut vähän kuistia, muutaman havunoksan ajattelin vielä lisätä purkkiin.

SISÄINEN PUUTARHURI

Viimeinen (toivottavasti) kaupunkikierros ennen joulua on tehty. Ostimme jopa kuusenkin. Liekö jouluähkyn oireita vai mitä, mutta sisäinen puutarhurini ilmaisi yhtäkkiä olemassaolonsa ja sai minut kaipaamaan toukokuuta ja kasvukauden alkua. Sen johdosta laitan muutaman loppukesän puutarhakuvan iloksenne.

LAHJAT PEITTYY KÄÄREISIIN

Tulin vain toivottamaan ihanaa 3. adventtia. Kuten huomaatte, asetelman punaiset nauhat ovat vaihtuneet punavalkoruudullisiin! Meillä on maassa ohut tomusokerikuorrutus, joka luo kummasti joulun tuntua. Keskiyön tunteina urakoin kaikki joululahjat kääreisiin, muutama täytyy vielä hankkia. Taidamme kipaista vielä tänään kaupungilta jotain hakemaan.

UNELMAHÖTTÖÄ

Tämmöisen hattaraunelmahöttötyynyn nähdessäni syntyi pitelemätön ostotarve välittömästi. Ja koska minulla on tapana haluta kaikkea kivaa aina kaksin kappalein, löytyy näitä marenkejakin olkkaristamme nyt siis x2. Ostopaikka Hemtex, jos jotakuta kiinnostaa. Tyynyasiat alkoivat rönsyillä mielessäni laajemmaltikin ja nyt tiedän, millä piristän olohuonetta heti joulun jälkeen; vihreä-valkoruutuisilla, -raitaisilla ja vaikka kukikkaillakin tyynynpäällisillä. Kevättä ja elinvoimaa on jo ikävä ja punavalkoruuduistakin saa melko nopeasti kyllikseen. Hmm, tosiasiassa olemme siirtymässä vasta talvikauteen, mutta mielessäni kevät alkaa suurin piirtein heti vuodenvaihteen jälkeen...

PYHÄ YKSINKERTAISUUS

Tuomaanristi on minulla hyllyssä läpi vuoden, mutta joulun aikaan nostan sen näkyvämmälle paikalle. Mielestäni tämä käsintehty koriste on yksi kauneimmista esineistä kodissamme. Oikeastaan esine on väärä sana kuvaamaan tämmöistä 100%:sta käsityötä. Wikipedia kertoo Tuomaanrististä seuraavaa:

Tuomaanristi, neliömäinen puusta vuoltu lasturisti on joulukoriste saaristoalueelta, lähinnä Korppoosta ja Iniöstä.[1]
Joulukoristeen nimi viittaa apostoli Tuomaaseen. Tuomaan päivä (21. joulukuuta) aloitti perinteisesti joulun ja silloin asetettiin suojelevat ristit oville. Esikuvana ovat olleet kirkkojen takorautaiset ristit.
Tuomaanristissä on nähty myös kristillistä perinnettä vanhempaa vertauskuvallisuutta. Sitä on arveltu pakanuuden ajalta periytyväksi taikamerkiksi, joka on alun perin kuvannut aurinkoa. Ristillä karkotettiin pahoja henkiä, jotka olivat liikkeellä erityisesti vuoden pimeimpään aikaan. Tervaristi maalattiin navetan oveen tai portin pieleen, Pohjanmaalla pihaan pysytytettiin lyhtyjen koristama mäntyristi.[2]
Tuomaanristi on vähitellen 1930-luvulta lähtien levinnyt koko maahan. Ruotsissa on myös Tuomaanristiä muistuttava koriste Ansgarin risti, joka on saanut nimensä Pohjolan apostolin Ansgarin mukaan.

Minua Tuomaanristissä puhuttelee tuo symboliikka, vaatimaton materiaali ja estetiikka. Yksinkertainen on kauneinta.

KAUNIS SUOMI

Kuva on otettu tammikuun alussa, pakkasta oli ainakin 25 astetta. Kiersimme viiden kilometrin luontopolun, kärvistelimme laavulla kynsivalkean äärellä ja jossain vaiheessa luulimme, että joudumme kantamaan kangistuneet lapset loppumatkan autolle. Retkeilyn sijasta isovanhempamme ovat kolunneet metsiä ihan muusta syystä, paukkupakkasillakin. Mieli kiitollisena toivotan hyvää itsenäisyyspäivää.

BISNEKSIÄ

Olen hinnoitellut koko illan tavaraa kirpparille. Vuosiin en ole vaivautunut moiseen hommaan, vaan käyttämätön tavara on kulkeutunut lahjoituksina lähetyskirpparille. Viime viikkoinen vaatehuoneen (lue romuvaraston) siivous tuotti kuitenkin niin valtavan röykkiön hyvää, mutta turhaa tavaraa, että päätin varata myyntipöydän. Herkulliset naurut sain, kun kasassa oli myös miehen talvipomppa, asiallinen ja siisti, mutta huvittavan setämäinen ja iso kuin teltta. Mies tietenkin kyselemään, aionko myydä takinkin ja mihin hintaan. Ehdotin vitosta, mutta mies vaati ehdottomasti laittamaan kympin. Kinattiin hinnasta aikamme ja mies veti pompan ylleen. Peilattuaan mies totesi itsekin takin olevan tyyliä Vladimir, siis ihan hirveä, mutta hinta pysyi kymppinä. Mielenkiinnolla siis seuraamme, onko pompan oletettu markkina-arvo kohdallaan.

JOULUKATU

Nämä viehkot tuikkutalot ovat Halpa-Hallista. Ostin ne jo hyvissä ajoin marraskuussa. Hurjan edullisia olivat. Rivissä nököttäessään näistä tulee mieleen idyllinen joulukatu. Tänään maisema ulkona on ollut erityisen kaunis. Huurretta puissa, huurretta maassa. Joulutunnelma kohoaa heti, kun ollaan pakkasen puolella ja maassa on jotain valkoista.

JA TAPAHTUI ERÄÄNÄ ILTANA...

Hauska kuvasarja syntyi ihan vahingossa. Ajattelin näyttää teille vuosia sitten väkertämäni jouluisen paperinaruperheen sinisen hetken aikaan. Aasit ja lampaat puuttuvat asetelmasta, mutta kas kummaa, kissa löytyy.

TÄYDENNYSTÄ

Joka vuosi tulee ostettua jokusia uusia koristeita, vaikka kuinka malttaa mielensä. Viikolla löysin nämä keramiikkalintuset. Suloisia ovat. Nyt lähdemme katsomaan Saiturin joulua. Mukavaa alkavaa viikkoa ystäväiset!

P.S. Elokuva oli huippu. Aihe on aina ajankohtainen, eikä vähiten näinä aikoina. Huippu oli myös elokuvan lopussa Andrea Bocellin tulkinta joululaulusta God Bless Us Everyone.

BABY BOY

Sinisin rusetein somistetut lahjat odottavat huomista juhlaa. Lampaantalja ja Brion puuhelistin. Itsetehty kortti. Ihanaa, kun perhepiiriin on vihdoin saatu uusi jäsen.

TOO MUCH?

Viikot hupenee, joulu on pian käsillä. Olen raahannut kolme pursuilevaa pahvilaatikollista koristeita alakertaan ja sirotellut jotain sinne, toista tänne. Joulukoristeet ovat ihania, mutta saan ähkyn pyntätyistä asetelmista ja tavarapaljoudesta. Yritän tasapainoillen sommitella vuosien varrella kertyneitä ihanuuksia ympäri kotia. Kuvan adventtiasetelman kokosin äsken. Se on siinä ja siinä, onko sekin too much; olisiko sittenkin neljä kruunukynttilää riittänyt...

TULIN VAIN KERTOMAAN,

että sain mieheltä eilen etukäteisjoululahjan. CD:n muotoisesta pikkupaketista tuli kestosuosikkini Stingin uusi levy, If On A Winter's Night... Wow. Tässä pieni maistiainen.

VIIKONLOPPUJA

Kun ei ole mitään mainittavaa asiantynkää eikä uusia kuviakaan, laitetaan kesällä napatut, unholaan jääneet muistot näytille. Tuo minun mallipoikani vilahtelee melko usein kuvissani näemmä. Kukka on kyllä kaunis, ei voi muuta sanoa. Nauttikaahan pimeästä ja sateisesta viikonlopusta, kukin tyylillään.

HAAVEEN POIKASIA

Armoton pimeys ja joka aamu uudestaan taistoon haastava arki nostavat pintaan haaveita ja niiden poikasia. Onko oikeasti aina ihan pakko? Jos jonain aamuna voisikin kääntää kylkeään, antaa sateen vihmoa, herätä siihen, kun päiväposti kolahtaa laatikkoon, keitellä teetä ja syödä voikkuleipää, kiivetä yläkertaan ja laittaa vaikka Amelie pyörimään. Lakkaiskohan yhteiskunnan rattaat pyörimästä? Tuskin.

JOULUIKKUNA

Tämä söpöliini lippunauha juhlistaa joulun aikaa keittiön ikkunalla. Löysin sen Vanha-Aika-putiikista. Näitä lippuja voi liehuttaa juhlan kuin juhlan kunniaksi, läpi vuoden.

PUNAISTA

Kaappien kätköistä on löytynyt pieniä punaisia juttuja. Tähän aikaan vuodesta punainen on itsestään selvyys ja punaisella jos millä saa piristystä aikaan koska vain. Yläkuvan Pinokkio on tunteikas muisto ensimmäiseltä Italian matkaltamme, jonka siihen aikaan 3-vuotias esikoisemme sananmukaisesti kustansi itselleen, pikkuveljelleen ja rutiköyhille vanhemmilleen voittaessaan matkalahjakortin.

HYVÄÄ MIELTÄ TUPAAN

Lumi suli, tietenkin, mutta taas sataa uutta. Kaikki näyttää niin kauniilta lumisena. Toivokaamme siis taas kerran lumista joulun aikaa. Somistin varastojen ulko-ovet kuten viime talvenakin, vanhoilla luistimilla. Asetelmaa voisi täydentää vielä muutamalla havunoksalla. Jouluinen tunnelma hiipii kotiin ja pihapiiriin vähitellen, melkein varkain. Vielä on liian aikaista tontuille, mutta jotain leikkimieltä ja hyvän mielen tuojaa täytyy jo laittaa esille. Intouduin virittelemään myös talven tuntua tänne blogiin. Mankassa soi viime jouluinen levyhankinta, Enyan And Winter Came. Latasin kolme kauneinta kipaletta; näpsytelkää nappuloita ja nauttikaa.

VALOA PIMEYTEEN

Kyllä tämä pimeys onkin pimeää. Kotiin tultuaan ei itsestä irtoa kuin pakolliset puristukset. Onneksi on olemassa kynttilöitä, joulumusiikkia, Uno-kortit, Harry Potterit, kutimet, kissa, takka... ja lapset sekä mies! Nämä edellä mainitut asiat ja tyypit ovat tehneet tästäkin illasta ihan mukiin menevän!

TALVEN TAIKA SAAPUI

Lumen aikaansaama taianomainen kauneus on niin mykistävää, etten viitsi lisätä tähän aamuiseen kuvasarjaan turhia selittelyjä.

PIMEÄ, PIMEÄMPI, PIMEIN

Nyt jos koskaan on pimeää ja kohti pimeämpää mennään vielä monta viikkoa. Valokuvaaminen ei oikein onnistu ja sen myötä blogikin päivittyy hitaammin. Pihapuuhat ovat nyt taakse jäänyttä aikaa ja pikku hiljaa olen alkanut krapsia kaappeja ja komeroita. Joulua ei kaapeissa vietetä, ei, mutta kyllä ne kaapit on hyvä siistiä silloin tällöin ja kyllähän sille joululle on kiva tehdä tilaa niihin kaappeihinkin! Keittiöstä perkautui aika iso kasa tarpeetonta tavaraa kirpputorille lahjoitetavaksi ja lisää ei ole tarkoitus ostaa. Heti tänään löysin kuitenkin jotain pientä ihanuutta paikallisesta halppiskaupasta eli tuon kuvassa näkyvän pikkusiivilän kohdalla oli pakko tehdä poikkeus. Lisäksi oli ostettava muutama uusi murokulho. Nekin olivat niin söpöjä ja hinta 1,75 kpl.
Pimeydestä huolimatta tässäkin vuodenajassa on hohtoa. Joulu on jo melko lähellä ja edessä kauneimmat joululaulut, lasten joulujuhla ja monet muut odotusta värittävät jutut. Nyt voi keskittyä moneen sellaiseen puuhaan, mitkä jäävät valoisien aikojen jalkoihin. Itse olen aloittanut neulomisen monen vuoden tauon jälkeen ja uimahalliin on päästävä vähintään kaksi kertaa viikossa. Kyllä tämä tästä. Vuoden vaihteen jälkeen alkaakin kevään odotus, joka tosin on melkoisen pitkä niin aikaisin aloitettuna! Nyt pakkaamaankin ne uimakamppeet ja hallille koko konkkaronkka...

TOP 4

Hauska ja suloinen lintulauta, jonka mies nikkaroi eräänä iltana.

*

Alppikärhö, joka meni alkukesästä toukkien parempiin suihin, mutta niin vain köynnös teki uudet lehdet ja sulostuttaa nyt hienolla syysvärillä raudoitusverkosta kyhäämässäni kaaressa. Pian taidan kieputtaa versojen kaveriksi pienet tuikkivat valot.

*

Komeamaksaruoho. Hän on juuri nyt uhkeimmillaan. Kaunis on, niin kaunis.

*

Tarha-ajuruoho, joka taitaa olla suosikkikasvini. Aina hehkeä, hyväntuoksuinen; siis ihan taivaallisen hyväntuoksuinen, tehokas maanpeittijä, soma. I love it!

*