Samurai on ollut meillä reilut viisi vuotta. Haimme sen muutaman kuukauden ikäisenä perheestä, jossa oli useampi kisu. Perheen pojat olivat löytäneet Samurain ojasta ypöyksin, pienenä pentuna. Perheen kissaemo, jolla oli suurin piirtein samanikäinen pentu, otti Samurai-rukan omakseen, imetti ja hoivasi. Perheen pojat nimesivät kissaveljekset Samuraiksi ja Mestariksi. Muistan, miten pahoillaan pojat olivat, kun haimme Samurain meille. Hyvään kotiin kuitenkin pääsi, se on varma se.
Jestas, kun on komea katti! Ja upeasti poseraa sarmantin rusettinsa kera! Niin ne toisten kissat...!
VastaaPoistaSamurai on todella rotunsa (Mongolian palatsikissa) ylväs edustaja. Hieno, mietteliäs ilme ja upeat kollinposket. Ja olipa sydäntä lämmittävä tarina! Samurailla on iiiiihanat viirusilmät, hienosti vinot, siinä ne itämaiset geenit tulevat esiin ;-)
VastaaPoistaKattimaiset kiitokset! Olemme panneet merkille juuri nuo itämaiset piirteet: kissa on nimensä (ja rotunsa :D) väärtti!
VastaaPoistaIhana poseeraus! Oikea hyvän mielen kuva!
VastaaPoista