TULPPAANIAHNEUS

Tänään kaivoin (viimeiset) sata sipulia maahan. Ensi keväänä maasta nousevat tulppaaneista ainakin Claudia, Sapporo, Doll's Minuet, Spring Green, Purple Dream ja toivottavasti myös vanhat tutut edellisiltä vuosilta. Myös uusia ihastuttavia Sir Winston Churchill -narsisseja on odotettavissa. Plantagenilla on edelleen kelpo valikoima tulppaanien sipuleita pilkkahintaan joten en tiedä, voinko jättää hankintoja vielä tähänkään. Kevätkukkien lisäksi mielessä pyörivät muutkin puutarhasuunnitelmat. Piipahdin taannoin eräässä puutarhapatsaita myyvässä liikkeessä ja siellä oli yksi patsas, joka teki minuun erityisen vaikutuksen. Nyt patsas tietenkin pöyrii mielessä koko ajan. En ajatellut esittää ainuttakaan joululahjatoivetta, mutta joudun ehkä muuttamaan suunnitelmaa...

LÄPI VUODEN

Mitä pimeämmäksi päivät käyvät, sitä enemmän ajatukset suuntaavat uuteen kevääseen. Kevään odotus tuntuu sisuksissa asti kuplivana tunteena, odotuksena, joka saa pitkän talven myötä jo epätoivoisiakin piirteitä. Mutta puutarhuri voi keksiä aina jotain pientä puuhaa ja toimea, jolla ylläpitää rakasta harrastusta elinvoimaisena läpi vuoden. Puutarhalehtiä ja kirjoja alkaa kasaantua pitkin taloa, kun uudet haaveet ja suunnitelmat saavat jälleen siivet. Sipuleita voi vielä löytää kaupoista ja niitä ehtii hyvin istuttamaankin.  Syksyisestä ja talvisesta pihastakin voi ottaa irti mahdollisimman paljon virittelemällä lyhtyjä pimeyteen, ruokkimalla lintuja ja hakemalla havuja ja muita metsän koristeita pihapiiriä piristämään. Siskolla on toiveena, että laatisin puutarhasuunnitelmaa heidän tulevaan kotipihaansa. Luulen, että paneudun puuhaan innolla, kun tuuli vinkuu nurkissa ja taivaalta sataa akkoja. Mutta huomenna ehdin istuttaa vielä lisää sipuleita.

PYHÄINPÄIVÄN PUHTEITA

Jo useampana viikonloppuna olen tehnyt syksyn viimeisiä pihatöitä, mutta jotenkin ne eivät ole vieläkään loppuneet. Onneksi tänään oli lämmintä ja sateetonta ja sain vihdoin työt sellaiselle tolalle, että sopii talven tulla. Nyt ei ole pakko tehdä enää muuta kuin istuttaa muutama pussillinen ale-sipuleita maahan.

Lehtien kanssa olen melko suurpiirteinen. Enimmät pihan perälle kompostoitumaan, loput kukkapenkkeihin, pensaisen alle ja naapurin isännän pellon reunalle.

Kasvihuoneen kanssa menikin edellisenä viikonloppuna kokonainen iltapäivä. Pesin koko komeuden sekä sisä- että ulkopuolelta, tyhjäsin mullat ja siirsin pelargonit ja mehikasvit varastoon talvehtimaan. Koko kesän olen kasannut joutomaata kasvihuoneen kulmalle tulevaan kohopenkkiin ja nyt siihen oli hyvä kipata mullat myös kasvilavasta ja puutynnyreistä. Jatkan keväällä alueen muokkausta ja muotoilua ja sitten päästään taas istutuspuuhiin. 

HERÄÄMISIÄ

Ensilumi herätti sisäisen tunnelmoijan tai sitten siirtyminen talviaikaan käynnisti selittämättömän syväluotaavan prosessin . Tunnelmavaloja, matot paljaisiin lattioihin ja kynttilävarastojen täyttö, siivousinto, käsityöinto, leipomisinto. Kaiken kukkuraksi olen kahtena perättäisenä aamuna noussut tuntia liian aikaisin, tosin syystä että unohdin päivittää kännykkäni kellonajan. Mies jo aamulla kysyikin, käytänkö jotain amfetamiinipohjaista.

PAKKASHUURUISSA

Kaikille teille, jotka uskollisesti käytte kurkkimassa blogiani, pahoittelut laiskuudestani. Fiilispohjalla mennään; olen surkea suorittaja. Arjessa sitä joutuu väkisinkin suorituspuolelle, joten vapaa-ajalla täytyy pitää kaikessa tekemisessä kiinni inspiraatiosta ja välillä turvautua myös sen puutteeseen. Pikkupakkaset, ohut lumipeite ja talviaika, niistä intoutuneena lähdin viime hetken sipuliostoksille hyödyntämään hurjat alet. Mukaan tarttui kolme eri lajia tulppaaneita ja jättilaukkoja. Nyt on tietenkin toivottava, että pakkaset eivät tulleet jäädäkseen, sipulit pitää saada vielä maahankin.

Löysin reissullani myös pitkään haaveissa olleen hyasinttimaljakon ja ostin pari pussia hyasintin sipuleita ihan vain maljakkoa varten. Näillä tunnelmoinkin mukavasti jouluun asti. 

LEHTIKAALI

Keväällä silmiini osui Trädgård & Blommor -lehdessä artikkeli lehtikaalista. Innostuin kokeilemaan kasvia artikkelissa olleen lehtikaalisipsireseptin johdosta. Siemenet itivät hyvin ja syksyä kohti kaalin lehdet ovat muuttuneet vain mehevemmiksi. Lehdet ovat tosi maukkaita ja rapsakoita sellaisenaankin ja kuulemma hurjan C-vitamiini- ja rautapitoisia.  Tänään iski inspiraatio kokeilla käytännössä sipsireseptin toimivuutta.

Riivin lehdet irti ruoteista, huuhdoin ja kuivittelin. Laitoin lehdet isoon kulhoon, johon lisäsin pari ruokalusikallista oliiviöljyä, teelusikallisen suolaa ja muutaman puristetun valkosipulin kynnen. Sekoitin ainekset keskenään ja levittelin maustuneet lehdet leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Sipsit kuivuivat rapeiksi 100 asteisessa kiertoilmauunissa noin 40 minuutissa ja uskokaa vain, ne olivat maukkaita!

Tänään poimin myös kasvihuoneesta viimeisen sadon. Kypsiä tomaatteja ja chilejä löytyi vielä. Napsin irti tomaatin raakileetkin ja toin sisälle kypsymään. Kesän viimeiset maut... mutta uusien chilien kylvöön on aikaa enää muutama kuukausi!

YLLÄTYSPOSTIA

Ihanat blogiystävät ovat pitäneet huolen, että tänäkin syksynä muistan tähdätä katseeni ensi kevään kukintaan. Saaripalstan Saila lähetti jo jokin aika sitten keltaisia metsätulppaaneja, Tulipa sylvestris ja hohtavan pinkkejä tähtitulppaaneja, Tulipa humilis, Violacea Black Base. Viikolla sain toisen yllätyspaketin Pikkuisen puutarhan Hortensialta, josta paljastui kuvassa näkyvät aarteet. Hortensia oli pakannut sipulit niin suloisiin kääreisiin, että melkein tekee mieli pitkittää istuttamista sen vuoksi. Itseltäni alkusyksy on mennyt hieman ohi puutarhan osalta enkä ole hankkinut vielä ainuttakaan sipulia. Juuri alkanut viikon syysloma suo onneksi aikaa ja voimia viimeisiin pihapuuhiin. Nautin puutarhan talviunille laitosta, tunne on samanlainen kuin peitellessä lasta yöpuulle, lämmin, pehmeä, turvallinen ja uutta aamua odottava. 

KATSE KORKEUKSIIN

Kultapallot ovat ehtineet kurkotella korkeuksiin ja kääntää katseensa jo maahankin. Joka tapauksessa kuva on puhutellut minua. Blogi on ollut hiljaa. Tasaista arkea, puutarhaväsymystä ja tarve antaa ajatuksille tilaa, siinä se. Kesän jälkeen on kiva hidastaa vauhtia ja toisaalta arjen rutiinit vaativat taas tsemppiä ja läsnäoloa.

Ihanat blogiystävät ovat ojentaneet minulle tällaisen Post it-lapun, kiitokset Marille, Leenalle ja Anulle, tämä lämmitti mieltä! Olen todella huono jakamaan tunnustuksia eteenpäin ja taas kerran armottoman myöhässä, joten kiitän ja iloitsen tästä ja jaan tämän kaikille blogeille, jotka löytyvät suosikeistani!