HOLTITON LOPPUKESÄ

Keväällä siirtämäni Mustilan hortensia ei ottanut nokkiinsa vaan kukkii kauniimmin kuin koskaan. Kiva niin, sillä muuten puutarhassa vallitsee jokseenkin käsistä riistäytynyt, holtiton ja niukasti kukkiva tunnelma. Viimeisimmässä Kodin Kuvalehdessä on juttu puutarhastamme ja siellä vinkkaan 'satsaa kevääseen'. Mitenkähän satsaus loppukesään on niin paljon vaikeampaa?

Toisaalta elokuussa marjasesonki pitää kiireisenä ja lista kesän aikana ehdittävistä asioista on edelleen puolessa välissä. Siinä on jo ainakin kaksi syytä. Tänään olenkin asustellut marjapuskissa, päivystänyt Mehumaijaa ja pullottanut perin tyytyväisenä 15 litraa sekamehua karviaisista, punaisista ja mustista viinimarjoista.  Autokatoksessa odottelee muinoin hankittu keinutuoli maalaajaa ja kivikasa kummittelee edelleen etupihalla. Mutta äsken kävin hierojalla ja hän käski ottaa loppupäivän lunkisti. Onnistuuhan multa sekin.

SIEMENEN IHME

 Näissä on makua, väriä ja muotoja. Siemenen ihme jaksaa hämmästyttää, että ihan itsekö laitoin siemenet multaan ja niistä kasvoivat nämä? 

Toinen ihme, mikroskooppiset, ystävältä saadut unikonsiemenet ja tuloksena tämmöisiä vaaleanpunaisia silkkipaperikukkia.

DRIVE IN

Viime kesä meni aikoessa mutta kun aika oli kypsä, homma valmistui kahdessa päivässä. Pihan sisääntulossa on nyt molemmin puolin aidanpätkät. Tolpista uupuvat vielä hatut, muuten alkaa olla valmista. Aitojen myötä etupiha muuttui jotenkin kutsuvammaksi ja sai kaipaamaani vanhojen kaupunkikortteleiden rajattua tunnelmaa. Aidanpätkistä haaveilen toisaallekin, mutta kypsytellään sitä projektia ensi kesään.

LOPPUKESÄN ILOJA

Nämä syyshohdekukat ovat täynnä elämäniloa, tykkään näistä ihan hirmuisesti. Lajike on 'The Bishop'. Loppukesän kukkijat muistuttavat kesän kallistumisesta kohti syksyä,  mutta monet tekevät sen niin upeasti, ettei haikeudelle ole sijaa. Päinvastoin, ne muistuttavat, miten kesällä on vielä paljon annettavaa ja syksy tuo luontoon ja puutarhaan oman ainutlaatuisen kauneuden.

Kasvihuone on muuttunut viidakoksi. Minikurkkuja voi popsia suuhun joka päivä ja chilipaprikat ovat huippuhyviä sellaisenaan paahdetun ruisleivän päällä juuston kera tai lihapullataikinaan lisättynä. Tomaatit kypsyvät pikkuhiljaa ja muutama paprikakin on tulossa. Ihan kelpo sato ensikertalaiselle eikä isompi kasvihuonekaan olisi hullumpi juttu.

SUKELLUS

Sammakon sukellus jääkylmään tunturipuroon. Muutoin kuvallinen anti jäi vaellukselta vähäiseksi vanhan pokkarin akkujen ja vara-akkujen hyydyttyä heti alkumetreillä.

Sitten muistutus mansikkaverkon viheliäisyydestä. Oikeasti vihaan koko verkkoa, sillä aina siihen sotkeutuu joku luontokappale, joka on etsimässä itselleen ravintoa. Enää meille ei verkkoja laiteta, koska eilen se vei hengen oravanpojalta. 

PUUTARHA JA TARHURI LOMAILEVAT

Kuten kuvasta näkyy, puutarhassa on hieman ylikukkinut ja ryöpsähtänyt tunnelma. Lapin vaelluksen jälkeen on pitänyt verrytellä kipeitä lihaksia hiljalleen ja kieltämättä lekottelu nurmikolla vanhan päiväpeiton päällä on houkutellut enemmän kuin puutarhatyöt. Tänään sentään leikkasin kuihtuneet pionit ja kas, yleisilme siistiytyi huomattavasti. Puutarhatöiden sijaan olen heiluttanut maalitelaa sisätiloissa, yksi kellastunut muuriseinä on valkaistu ja nyt odotan inspiraatiota makuuhuoneen seiniin, meinaan järjestää sinne ikuisen kesän maalaamalla seinät vihreiksi.

Cision julkaisi Suomen suosituimpien puutarhablogien top 10-listan ja hämmästyksekseni minäkin keikun listan hännillä. Tästä pääset kurkkaamaan koko listan. Siellä on monta muutakin tuttua.

PERJANTAI-ILLAN KURKISTUS

Tie siilinkin sydämeen käy ruokakupin kautta. Pikkukaveri hiipii pihapiirissämme päivittäin ja tänään se on nauttinut jo kaksi kattausta. Tämä  kurkistus käy sydämeen ja kuvan myötä onkin kiva toivottaa iloista viikonloppua.

NAPUTUS JATKUU

Muistanette kylpyammeen, johon kerään sadevettä. Kuvassa näkyvässä rännissä on avattava kouru, josta sadevedet saa johdettua sadevesikaivon sijaan kylpyammeeseen.

Kylpyammeen alla on ollut muutama liuskekivi, mutta nyt kun pihassa on edelleen valtava kasa kivituhkaa ja seulanpääkiviä, päätin laajentaa vedenkeruunurkkausta. Nyt voin koota ammeen viereen kaikki mahdolliset astiat ja tyhjentää täyttyvää ammetta niihin. 

Kulman takana näkyvän metsäpuutarhan ja talon välissä on pahasti vajonnut liuskekivikäytävä. Seuraavaksi avaan sen ja perustan uudestaan. Kivityöt ovat ihan mukavia ja kun materiaalia on käden ulottuvilla, ideoita syntyy koko ajan lisää eli naputus jatkuu.