Sisään tuomani omenapuunoksa kukkii ja aurinko suorastaan tulvii ikkunoista. Flunssakin pyrkii niskanpäälle, mutta en aio antautua, sillä tiedossa on kolmen päivän vapaa ja hinku puutarhatöihin on valtava.
Pöly ja likaiset ikkunat pistävät helposti tähän vuodenaikaan silmään, mutta olen näemmä oppinut suodattamaan näkemääni, kun pieni nuhju ei enää haittaa. Pölyrätin sijaan nautiskelen ihanasta valosta ja uppoan työpäivän jälkeen puutarhahaaveisiin. Esikoinen palasi eilen Lontoon reissulta ja toi kiltisti äidille tuoreimman Gardens Illustratedin, jonka kanssa haaveilu onkin helppoa.
Aika hienoa on, että lehdessä esitellään Pohjois-Ruotsissa sijaitseva mökkipuutarha. Toki puutarhalla näyttää olevan nimekäs luoja ja omistaja, Ulf Nordfjell, mies joka on saanut mainetta myös Chelsea Flower Showssa. Puutarhassa ja mökkiympäristössä on selvä pohjoismainen leima, joten sen esittely perienglantilaisessa puutarhalehdessä on aika kutkuttavaa.
Näitä kuvia katsellessa tuntuu, että omassakin puutarhassa mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Ehkä tätä harrastusta leimaa niin hyvä energia ja positiivisuus, että mielessä siintävä näky omasta unelmien puutarhasta vain antaa intoa jatkaa välillä ankaraakin työtä aikaa ja voimia säästämättä. Hieman ruusuisten silmälasien läpi katsottuna oma puutarha on kuitenkin se ihanin; siinä on silmien edessä oman käden jälki ja jo toteununeet ja ne vielä toteutumattomat unelmat.
Tässähän ne onkin kaikki näkyvillä, jotain jo toteutunutta ja paljon paljon vielä toteutumatonta. Oikealla näkyy aronia-aidanne, jonka edessä oleva perennapenkki on saanut jatkoa raudoitusverkkokaarelle ja siitä eteenpäin on muotoutumassa vielä toinen istustusalue aina kasvihuoneelle asti. Peltomaisemaa vasten kasvaa pihasyreeniä ja kaksi vaahteraa ja ajatuksena on luoda niiden eteen monipuolinen vyöhyke ainakin ihanasti kukkivista hortensioista, jasmikkeista, muutamasta pikkuhavusta ja keväällä kukkivista narsisseita. Jonkinlainen pieni polku on myös suunnitteilla alueen läpi nurmikolta kasvihuoneen taakse. Kasvihuoneen ja raudoitusverkkokaaren välistä aluetta ei ole vielä käännetty syreenien alustoja lukuunottamatta, vaan olen kattanut maan pinnan tämän kevään haketetulla puutarhajätteellä. Jahka tästä voimistutaan, käännetään maa ja moskat sen mukana jyrsimellä ja puutarhan perän maatuneesta multakasasta saa vielä mukavasti mehevää täytettä. Toivon mukaan saan jo perjantaina pistää hihat heilumaan!
