KOLME ASIAA PUUTARHASSA

Joulun välipäivät ovat tehty puutarhurin uusista haaveista; mitä elämä olisikaan ilman uusia alkuja. Pikkuisen puutarhani Sametti Hortensia haastoi minut jo jokin aika sitten mukaan summaamaan ajatuksiani menneestä kasvukaudesta. Kiitos tästä, koitan palauttaa mieleeni kuluneen kevään, kesän ja syksyn puutarhatunnelmia ja -ajatuksia.

Kolme asiaa, jotka ilahduttivat:

Ankarasta talvesta huolimatta suurin osa kasveista selvisi hengissä ja toiset jopa kukoistivat upeammin kuin koskaan, esimerkkinä akileijat.

Kosteutta riitti koko kasvukauden.

Valkoisen varjoliljan sipulit, joita kaivoin levittäytyneenä autiotalon viereisestä ojasta ja istutin metsäpuutarhaan.

Kolme asiaa, joista en pitänyt:

Talvi vei jonkin verran kasveja, ainakin osan villiviineistä, lumikärhön ja 'New Dawn' sekä 'Flammentanz' köynnösruusut.  

Lehtokotilot olivat löytäneet tiensä minunkin puutarhaan.

Puutarhaa rajaava syreeniaidanne kitui ja osa syreeneistä kuoli pystyyn, syynä luultavimmin niiden juurilla herkuttelevat myyrät.

Kolme asiaa, jotka sain valmiiksi:

Puuvaja nousi metsikköön ja sen ympäristö istutuksineen tuli valmiiksi, siinä taisi olla kaikki valmiiksi saatu.

Kolme asiaa, jotka jäivät kesken:

Paljun ympäristö jäi talvea vasten täysin retuperälle. Kasvit sen tieltä ovat valeistutuksessa kasvimaalla ja tulevana keväänä edustalle on rakennettava jonkinlainen patio.

Isojen perenna-alueiden selkeyttäminen jäi ajatuksen asteelle.

Kasvimaan uudistus samaten hautui mielessä, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut.

Kolme asiaa, joita stressasin:

Oma puutarhaintohimoni hiipui turhan aikaisin. Loppukesään mentäessä tekemättömät puutarhatyöt kasaantuivat ja syystöistä tuli tehtyä vain välttämättömät. Vuodet ovat kai erilaisia tässäkin mielessä ja sen myöntäminen itselleen on helpottavaa.

Mies osti paljun ja sille oli keksittävä toimiva paikka. Palju ei itsessään ole mikään puutarhan kaunistaja eikä sitä tämän kokoisessa pihapiirissä edes piiloon saakaan. Lisäksi on otettava huomioon järkevä kulku, täyttö ja vedenpoisto. Toimiva paikka löytyi, mutta maisemointi vaatiikin sitten työtä.

Viimeiset vuodet olen laajentanut istutusalueita ja hankkinut uusia kasveja, tänä vuonna alkoi tuntua että istutusalueiden punainen lanka oli katoamassa ja se aiheutti päänvaivaa. Tämäkin murhe tulee vaaatimaan toimenpiteitä tulevan kasvukauden aikana.

Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan:

Linnunlaulu, auringonpaiste ja jokainen kevään myötä elpyvä kasvi sekä vapaus ja mahdollisuus hoitaa omaa puutarhaa itselle parhaiten sopivalla tavalla.

Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia ensi kesänä:

Puutarhavaja ja kasvimaan uudet lavat miehen nikkaroimana ja tietenkin uusia, fiiliksen mukaan valikoituvia kasveja.

Jemmassa odottaa vielä pari muutakin haastetta...

JOULUTOIVOTUS

Vuosi painuu pian mailleen ja nyt alkaa olla aika hiljentyä, sulkea huutavan maailman kaiku hetkeksi pois. Sydämessä on jokaisella sopukka, jossa hehkuu edelleen lapsuuden joulu, puhdas ja aito, vailla vilppiä ja pahansuopuutta. Sitä joulun tunnelmaa toivotan teille jokaiselle. 

LEVON AIKA

Tarhakeltakärhö Clematis tanguitica 'My Angel' on loppukesän ja syksyn suloinen kukkija, oikea pieni ihme. Kauempaa katsottuna kukkia ei edes huomaa.

 Olen tehnyt puutarhan välttämättömiä syystöitä pieninä palasina, innosta en voi puhua. Tänään sain tyhjennettyä jo melko hyvässä maatumisvaiheessa olevan keittiöjätekompostin, nyt on tilaa taas talven aikana kertyvälle jätteelle. Meillä on kaksi samanlaista kompostia, jota toista aina täytämme ja toisessa muhii. Talven aikana jätemassa jäätyy ja silloin tarvitaan tilaa, kylmä massa kun ei hajoa ja keko kasvaa silmissä.

 Huomenna täytyy nostella talvetettavat kasvit varastoon ja irrottaa automaattiset luukunavaajat kasvihuoneesta. Vesisaavit on tyhjennetty ja suurin osa puutarhassa pyörivästä rekvisiitasta on jo kasvihuoneen suojissa. Kitkentää ja perkaamista en ole jaksanut edes ajatella, talvi hoitakoon osansa ja minä jatkan sitten keväällä.

Luonto painuu levolle ja minä yritän seurata perässä. Tänään jo ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat.

TUNNEPUUTARHURI

 Uuden puutarhavuoden odotus on alkanut! Mieli askartelee jo varkain tulevassa keväässä ja ajatukset saavat aikaan mielihyvän kuplintaa rinnan seutuvilla. Huomaan olevani tunnepuutarhuri. Olisihan se tehokasta ja aikaansaavaa vain tarttua kulloinkin tarvittavaan työkaluun ja laittaa puutarhassa hihat heilumaan sitä mukaa kun tekemättömät työt eteen tupsahtavat. Puutarha on elämässäni suuri mielihyvän ja ilon lähde, en vain pysty pakottamaan itseäni sen orjaksi, en ainakaan usein. Sanat täytyy ja pakko on pidettävä minimissään mitä tulee puutarhatöihin, muutoin käy niin että alan inhota koko hommaa. Tarvitsen tunnetta, että puutarhan yllä leijuu ripaus taikapölyä ja että siellä puuhaillessa aina vähän se mielihyvä kuplii. Olen siis tyytynyt siihen, että tarpeelliset työt ovat ylimalkaisena kirjoittamattomana listana pääni sisällä, mutta jätän tunteelle viimeisen sanan sanottavaksi mihin milloinkin tartun.

Eilen tein vielä viimeisiä tämän vuoden taimistokierroksia ja löysin kolmen euron köynnöshortensioita. Ostin kaksi ja istutin ne ylimmässä kuvassa oikealla näkyvän raudoitusverkon juureen. Rakastan tuota nurkkausta mutta se tarvitsee ehdottomasti näkösuojaa naapuriin päin. Täytyy vielä peitellä taimien juuristot talveksi, juurtumisesta kun ei enää voi mennä takuuseen. Sen verran tuleva kevät kutkutti muutenkin, että hain vielä muutaman pussin ihastuttavia 'Minnow' narsisseja ja helmihyasinttejä kevään ruukkuistutuksia varten. Keväällä voi sitten onnellisena nostaa ruukut esiin, huomattavasti edullisempaa ja ihanampaa kuin kantaa kaupasta valmiita istutuksia. Viikon kuluttua onkin odotettu syysloma, joten silloin on aikaa jatkaa tulevan kevään valmisteluita. Äsken kotimatkalla jarrutin vielä yhden taimiston kohdalla ja ostin 70 prosentin alennuksella rautatienomenapuun. Tarjous osui silmääni jo viime viikolla mutta nukuin muutaman yön yli ja päätin sitten hakea puupoloisen huomaani kun ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Tämä puu vain tietää uuden istutusalueen muotoutumista, mutta se onkin sitten ensi kevään juttu se. Nyt lähden ruohonleikkuuseen ja omenapuun istutukseen ennen kuin ihana auringossa kimmeltävä taikapöly haihtuu ja innostunut puutarhuri muuttuu sohvalla makaavaksi makkaraksi!

JAUHOLAARI JA MITÄ JOS MIKÄÄN EI RIITÄ

 Autokatoksessa on kyyhöttänyt muutaman vuoden tämmöinen naapurin lahjoittama kapistus. Epäilen tämän olevan jonkinlainen jauhojen säilytyslaari, mutta voin olla pahasti väärässäkin. En ole oikein keksinyt laarille sopivaa käyttötarkoitusta ja sen vuoksi se onkin jäänyt unholaan. Tykkään kuitenkin laarista kovasti, minusta se on sympaattinen ja muutama viikko sitten nostimme sen tuohon talon etupuolen terassille. Mies sahasi ja kiinnitti laarin pohjaan jalat, jotta laari nousi hieman irti maasta. Pinta on kivan rouhea tuollaisenaan enkä kyllä paksua maalia viitsi ruveta irrottamaankaan.

Ihanat aurinkoiset syyspäivät hellivät mutta viileys enteilee jo talven tuloa. Syysistutukset ovat jääneet muutamaan calluna-pataan ja tuohon ikkunoiden alle istutin isolehtistä murattia. Ennen talven tuloa nostan murattiastiat sitten talvehtimaan varastoon ja kiikutan taas keväällä paikoilleen. Olen nykyään erittäin pihi kausikukkien suhteen, mieluummin satsaan muutamiin talvetettaviin. Muratit sitä paitsi ovat parhaimmillaan vasta muutaman vuoden jälkeen, nämäkin kasvavat vielä kovin harvana pehkona. Viikonloppuna istutin sipulit, joita tänä vuonna hankin maltilla. Ihanaa kasvitieteellistä narsissia Narcissus canaliculatusta löytyi Hong Kongista ja liljakukkaista lempitulppaani 'Sapporoa' myös. Lisäksi ystävä lähetti ihania yllätyssipuleita, jotka onnellisena kaivoin maahan. Ihan alkusyksystä multiin kiirehdin myös lumikelloja. Tuntuu hyvältä huomata, ettei kaiken tarvitse olla niin suurieleistä tuodakseen iloa. Vaikka keväällä maasta nousevat sipulikukat ovat pökerryttävän ihania eikä niitä kai koskaan voi olla liikaa, voi itsensä tehdä onnelliseksi vain muutamallakin sipulipussilla. Missä vaiheessa maksimaaliset volyymit ovat hiipineet kaikkeen tekemiseemme, eihän sitä ennenkään niin tehty. Meille nykyihmisille ei oikein mikään meinaa riittää, sokaistumme valtavien valikoimien ja määrien keskellä ja luulemme tarvitsevamme kaiken ja mieluiten heti. Eilen aloitin valmistautumisen uuteen kevääseen myös ihmettelemällä kirjahyllyni sisältöä. Puutarhakirjoja löytyy ja sen sijaan että lähden kahlaamaan nettikauppojen valikoimia, aloitan kahlaamalla jo hankittuja kirjoja uudelleen läpi.

Edit... tuossa alimmassa kuvassa näkyy ihana edelliskesänä siemenestä kylvämäni salkoruusu 'Jet Black' ja olen niin odottanut sen ehtivän kukkaan. Nyt se taitaa olla myöhäistä, nuppuja on paljon mutta kesä ei aivan riittänyt, harmillista. 

SISÄLLE SUOJAAN

 Talvetustilan puutteen vuoksi olen viime vuosina pitäytynyt vain muutamassa pelargonissa ja koittanut muutenkin hillitä ruukkukasvi-intoilua. Pitkäikäisistä ruukkukasveista tulee joka tapauksessa tärkeitä ja ne harvat ja valitut yksilöt ansaitsevat tulla hyvin hoivatuiksi. Nämä kaksi neitosta ovat siirtyneet kasvihuoneesta keittiöön. Lämpöisen talon huoneilma tulee mitä todennäköisimmin koettelemaan, mutta vielä nyt kukinta ja kasvu ilostuttavat päivittäin enkä korvaani lotkauta kommenteille tiellä olevista kukista! Blogi päivittyy näköjään edelleen hitaanlaisesti, mutta instagramin puolella, johon linkki tässä, kuvia tulee tiuhempaan tahtiin, se kun on harmillisen helppoa ja nopeaa. Tykkään kuitenkin edelleen enemmän blogien viipyilevästä tunnelmasta. 

VERKKAISIA SYYSSIIVOJA

 Clematis 'Mrs. Cholmondeley' on jatkanut kukintaansa heinäkuusta tähän saakka; kukissa on ihanan hempeä sinisävy. Puutarhan yleisilmettä kuvaa tällä hetkellä vallattomuus ja sekasotku, mutta kun muistaa tarkastella näkemäänsä lempein silmin, löytyy vielä paljon kaunista. Illansuussa paistoi aurinko ja taivaalta suihkusi hienon hienoa sadetta. Näkymä oli satumainen. 

 Puutarhan ja huushollin syyssiivoukset etenevät omalla verkkaisella tahdillaan. Tänään oli vuorossa ikkunoiden pesu talon ulkopuolelta. Kasvihuoneessa olen ehtinyt karsia pahimmat sotkut, huomenna siistin loput ja järjestän ansarin syyspäiviä ilahduttamaan.

 Pahoittelen edelleen hitaanlaisesti päivittyvää blogiani ja kommentoinnin laahaavuutta. Kiire ja pakko vain eivät enää kuulu 'hyveisiini', toivon mukaan olen matkalla oikeaan suuntaan niitä vältellesäni. Viikolla sähköpostiini kolahti vahvasti sydämeen käyvä lukijapalaute, joka kuitenkin valoi uskoa turinointini jatkumolle. 

Kaunista viikonloppua jokaiselle, minä siirryn ulos pimeän illan ja lämpöisen paljun syleilyyn (pytty ei ole mikään puutarhan kaunistus, mutta mieli ja ruumis siellä lepää)!

KESKENERÄISTÄ

Blogini näyttää häilyvän olemassaolonsa rajamailla, kovin on ollut hiljaista. Joku aika sitten sidoin 70-vuotiskimpun Pirkan neilikoista sekä puutarhasta löytyneistä sinipiikkiputkista, komeamaksaruohosta, alppikärhön versoista ja vuorenkilven lehdistä. Puutarha lepää ja odottaa syksyä saapuvaksi, olen siis ottanut kovin löysin rantein puutarhuroinnin tänä kesänä. Tänään vähän aloin siistiä paikkoja ja keräsin kottikärryyn rupsahtaneet kesäkukat, Paljon olisi tehtävää mutta kuten työhönpaluukin on osoittanut, tämä maailma ei tule koskaan valmiiksi vaikka kuinka ponnistelisi. On siis ihan ok säilyttää tietynlainen väljyys ja vapaus, tila hengittää. Ne kottikärrytkin jäivät puolitiehen matkalla kohti kompostia, eiköhän niiden matka jossain vaiheessa jatku perille asti!