AKILEIJAT IHANAMPIA KUIN KOSKAAN AIKAISEMMIN

 Palasin nopeammin kuin uskoinkaan, akileijat saivat tarttumaan kameraan, joka on melkein ehtinyt pölyttyä tänä vuonna. En tiedä tuntuuko minusta vain siltä, mutta nimenomaan akileijat ovat jotenkin erityisen kauniita ja elinvoimaisia tänä vuonna. Tämä yllä näkyvä on erikoinen, jokin puutarhani uusi risteytymä.

 Perinteiset lehtoakileijat ovat siementäneet ja kukkivat sinisinä, valkoisina ja vaaleanpunaisina.

 Juuri nyt puutarhan värimaailma on kuin pastellipaletista, kaikki sävyt vain tuntuvat sopivan keskenään ja vihreyden keskellä kukat ovat kuin jalokiviä.. 

 'Black Barlow' tummassa dramaattisuudessaan...

 tässä taas hieman vaaleampi muoto, joka on minusta aivan ihana.

 Tämä oli veikeä yllätys, viime vuonna samassa kohdassa kasvoi saman sävyinen tavallinen lehtoakileija, joka nyt kukkii 'Barlow'-tyylisin rimpsumekoin.

 Ihana, ihana 'Nora Barlow'...

 ja vielä kerran tumma 'Black Barlow'.

Löytyi joukosta vielä kevyet valkoreunat saanut tummasävyinen kaunotarkin. Muitakin kauniita asioita tallentui kameraan, ehkä palaan niihin viikonloppuna, jotenkin nämä akileijat ansaitsevat  ihka oman julkaisunsa. Vesisateet ovat vihdoin saapuneet ja janoinen puutarha on imenyt kosteutta itseensä. Vesi toi heti eloa kasveihin ja kasvun voi melkein nähdä. Minusta tuntuu että alan itsekin virkoamaan ja näkemään taas ympärilläni olevat kauniit asiat. Olen huono sietämään pitkään jatkuvaa kiirettä, painetta ja tiiviitä kodin ulkopuolisia ihmiskontakteja, tarvitsen omaa aikaa, rauhaa ja säännöllistä palautumista. Ylikuormittuneena puutarhakin saattaa muodostua paineen pesäksi ja sitä minä viimeisenä toivon. Puutarhaansa peilaa omien tuntemustensa kautta, sen olen huomannut. Nyt olen kuitenkin kovin toiveikas ja luulen, että olen ihan juuri taas pääsemässä kiinni puutarhan lumottuun maailmaan. 

LOMAN ODOTUSTA JA BLOGIN KOHTALON HETKIÄ

Kesälomaan on aikaa muutama viikko, mutta jo nyt alan lasketella lomatunnelmiin. Kevät piti liian kiireisenä mutta nyt alkaa vähitellen olla aikaa levätä ja latautua, elää ja aistia. Peruin osallistumiseni Avoimiin puutarhoihin, nyt ei huvita kasata itselleen yhtään turhia paineita mistään ja luulen, että elokuussa koko puutarha on jo hieman väsähtänyt. Tänään ostin itselleni kerta kaikkisen hienot vaellushousut ja lomasuunnitelmat alkavat pyöriä mielessä; Suomen kesäinen Lappi, täältä tullaan taas! Blogiin palaan jos siltä tuntuu, juuri nyt on tämän suhteen vähän aikansa eläneet tunnelmat. Voikaa hyvin ja nauttikaa!

HETKI AIKAA ONNELLE

 Ankaran talven jäljet näkyvät puutarhassa. On menetyksiä, hidasta heräämistä ja ränsistymää. Tarhurin henkeä kasvatetaan, elämä on syntymistä ja kuolemista ja näiden kahden tapahtuman välissä elämää, jota satunnaiset onnenhetket sulostuttavat. On siis siirrettävä syrjään harmitus menetetyistä kasveista ja hyväksyttävä elämän laki. Oltava onnellinen jokaisesta versoavasta kasvista ja esiin puhkeavasta kukasta, uudesta keväästä joka taas tuli pitkän ja pimeän talven jälkeen. 

Jokaista selviytyjää katson suurella hellyydellä. Niinhän se on ihmiselämässäkin, välillä meitä koetellaan ja menetyksiä tulee. Emmekä mekään jaksa vaikeuksien jälkeen nousta suoraan jaloilleen vaan tarvitsemme aikaa toipuaksemme. Kuvan esiin työntyvä magnolian nuppu kuuluu tarhamagnolia 'Leonard Messelille', jonka sain valita perheeltä äitienpäivälahjaksi. Pensas on vielä autuaan tietämätön Suomen talvien kovuudesta, mutta toivekkaana sekä pensas että tarhuri katsovat tulevaisuuteen. Elämä on lahja ja nyt on hetki aikaa onnelle, mikä onkaan hienompi tapa juhlistaa sitä kuin avata nuppu!

TOUKOKUUN TOHINAT

 Vuoden kiireisin aika meneillään, niin paljon kaikkea puuhaa. Aurinko ja ihana lämpö vain lisäävät kierroksia, hyvä kun nukkumaan malttaa mennä, saatikka huolehtia arjen velvollisuuksista. Viimeisen viikon ajan puuvajan rakentaminen on pitänyt tiukasti otteessaan mutta nyt alkaa olla valmista, vain lattia puuttuu ja pientä viimeistelyä maalilla tarvitaan. Pientä hyväntahtoista vääntöä vielä siitä, maalataanko lautojen päät sinisellä vai valkoisella. 

Raksa-aputyttönä olo on verottanut puutarha-aikaa ja nyt olen pyhittänyt koko tulevan viikon kitkentään. Voikukat ovat valtaamassa uusinpia istutusalueita ja nyt on oltava ahkerana. Vähän olen kuitenkin ehtinyt liihottaa purkkien ja purnukkojen kanssa ympäri puutarhaa ja kyhätä tämmöisiä asetelmia sinne tänne. On kiva laittaa ruukkuistutuksia esille aina vähän uudella tavalla, vanhat esineetkin heräävät kuin uudestaan eloon. Nyt on valmistauduttava huomenna koittavaan arkeen ja uuteen kiireiseen viikkoon. Loppuun vielä juuri nyt kukassa olevia ihanuuksia illan puutarhakierrokselta.

 Valkoiset idänsinililjat päivänliljan versojen lomassa,

 palloesikot metsäpuutarhassa,

 valkovuokot myös siellä,

 'Black Base' tähtitulppaanit ja idänsinililjat katajan aluspenkissä

sekä lopuksi ihana ilopilleri kevätesikko ja sielläkin taustalla idänsinililjoja. Iloa uuteen toukokuiseen viikkoon ja hyvää jo pitkälle iltaan kääntynyttä äitienpäivää, koitetaan nauttia maksimaalisesti keväisestä luonnosta ja puutarhan iloista vaikka nyt kaikki tapahtuu aivan liian kovalla tempolla, oi kun ihmisellä olisi ainainen toukokuu ;)

NUHJUISEN PÄIVÄN JAARITTELUJA

Kylmä ja nuhjuinen sää jatkuu. Nopeasti etukuistilta otetussa kuvassa näkyy paitsi säätila, myös kuistia alempana sijaitseva aamupalaterassi ja uudet kalusteet maalattuna. Ylhäältä otettuna kuvakulma hämää, oikeasti terassi on paljon pidempi. Vielä muutama vuosi sitten tämä ulkorakennuksen ja asuintalon kulma oli lähes kokonaan nurmella. Nykyisen terassin paikallakin oli nurmikaistale, mutta sen editse kulkeva laattakäytävä oli olemassa sekä etupihaa elävöittävä isompi istutusalue, jossa nuo syyshortensiatkin kasvavat. Kuvasta on vaikea saada selkoa, mutta aidan vieressä oleva sininen Adirondack-tuoli erottuu. Nurkassa on puolikaaren muotoinen seulanpääkiveys ja samalla tavalla ladottu polku johtaa nurkkaukseen sekä haarautuen vasemmalle kohti etupihaa. Oikealta polku yhdistyy laattakäytävään, joka jatkuu kulmasta kohti puutarhan takaosaa. Iisoppi rajaa seulanpääkivipolkuja molempiin suuntiin. Kuten kuvassa näkyy, istutusalueilla kasvaa kolme pallotuijaa. Muusta ei sitten saakaan mitään selvää, joten kirjasin kasveja tuohon kuvaan. Keskellä kasvaa rungollinen pieni suklaakirsikka, ulkorakennuksen seinän liepeillä valkoinen pihasyreeni, laattapolkujen varjoisemmilla reunoilla kuunliljoja, köynnöskaaressa pilariruusu 'John Cabot' sekä villiviini. Rumaa valaisinta pitkin nousee tarhaviinikärhö 'Minuet' ja aidan reunaa pienen pieni köynnösruusuntaimi 'New Dawn', joka on selvinnyt ainakin yhdestä edellisestä talvesta. 'Artic Fire' ketoneilikkaa istutin laajoiksi matoiksi seulanpääkivipolun molemmin puolin istutusten alle, mutta kasvuunlähdöstä en ole varma. Tämä on tämmöinen muotoitumassa oleva alue, jossa rakenteet ovat nyt valmiina, mutta kasvien osalta jää nähtäväksi miltä kokonaisuus lopulta näyttää. Alueesta tuli tiivis ja ainakin syyshortensiat ja pihasyreeni on pidettävä leikkausten avulla kohtuullisen pieninä. Sipulikukkiakin on nousemassa, ainakin tulppaaneita ja helmililjoja, mutta syksyllä täytyy istuttaa paljon lisää ja erityisesti pienikukkaisia kevään tuojia.

 Tässä vielä kuvakulma pihan puolelta. Iisoppiaidanne mukailee kaarevaa polkua, joka tosiaan yhdistyy tuohon puutarhan takaosaan johtavaan laattakäytävään. Taustalla häämöttää pieni muotoutumassa oleva ruustarha, joka kovasti vasta hakee itseään. 

Isotorviset 'Carlton' tähtinarsissit kukkivat jo ties monettako viikkoa. Kylmät säät ja tuisku ovat painaneet niitä lakoon, mutta edelleen nämä ovat keväisen puutarhan selkein valopilkku. Äskeisellä postinhakureissulla kyllä huomasin, että paljon kaikkea uutta on nousemassa maasta. Voi kun kunto pian antaisi periksi ja säät sallisivat ulkona puuhailun. 

Tässä yksi viime viikolla kesken jäänyt homma. Inhoamani ruskeaksi öljytyt kovapuukalusteet kokivat muodonmuutoksen. Nyt varoituksen sana, tässä kohtaa olen laiminlyönyt kaikki maalausopit eli en välttämättä suosittele tekemään samoin jos kovapuukalusteet ovat kovin rakkaita! Itse tykkään tästä tuolin mallista, mutta materiaalina kovapuu on mielestäni ankea. Harmaantuneena kyllä nätti, mutta öljyttynä ei oikein makuuni. Hiomaan en näitä alkanut, olen nimittäin joskus senkin tehnyt. Pesin sen sijaan kalusteet painepesurilla ja annoin kuivua rutikuiviksi. Sitten vain maalia pintaan. Maalikaan ei ole ulkokalustemaalia vaan samaa jolla talomme on maalattu eli Nordican Ekoa. Kokeilin maalia huvikseni muutama vuosi sitten ylimmässä kuvassa näkyvään Adirondack-tuoliin ja pinta on kestänyt erinomaisesti ollessaan sään armoilla kesät talvet. Koska kovapuukalusteet olivat jo melkein häätöuhan alla, päätin vielä kokeilla ja maalata nämäkin. Yleensähän kovapuukalusteissa maali pysyy huonosti eli maalausta ei suositella tai ainakin pohjatyöt kehoitetaan tekemään huolella. Olkoot nämä nyt testikalusteet.

Kamala miten pitkät jaarittelut sain aikaiseksi. En tiedä oliko tästä nyt iloa kenellekään, mutta ainakin sain toipilaspäivääni kulumaan!

AIKALISÄ

Aamu olikin harmaan sijaan valkoinen ja kevään edistyminen antaa odottaa itseään. Flunssa on kaatanut tarhurinkin, joten eipä tässä kannata kuin ottaa aikalisää. Tomaatit ja chilit saivat ensimmäisen merileväuutteella terästetyn kastelun. Kylvöjä voisi tehdä, mutta taimimulta on loppu. Toissa iltana kylvin tuoksuherneet, lajikkeina 'Cupani', 'Royal Mid Blue' sekä 'Bijou Mix'. Palailen uusin voimin.

AAMUPALAKALUSTEET

Sama ihana aurinkoinen kevätsää on jatkunut tänäänkin. Aamulla oli kiire ulos vaikka eilinen tuntuikin jäsenissä. Isäntä on tunnetusti vikkelä projekteissaan ja nyt on viime keväänä valmistuneella aamupalaterassillakin uudet itse tehdyt kalusteet.

Huomenna sitten valkoista pellavaöljymaalia pintaan. Minä kaipaisin jo kovasti orvokkeja ikkunoiden alle, ostin uudet muoviset parvekelaatikot puulaatikoiden sisälle rikkoutuneiden tilalle ja laitoin mullatkin valmiiksi. Joka kevät saa tuskailla paikallisten myymälöiden hitautta kasvien kanssa, multaa sentään jo myivät!

GRILLIN KAUTTA JA TAAS HOMMAT JATKUU

 Epätarkoilla kuvilla taas täällä, saisinkohan tulevalla viikolla vietyä kameran vihdoin huoltoon? Nyt nimittäin kameroiden pitäisi toimia, kohta kuvattavaa on niin paljon. Tässä tämänpäiväiset kaunokaiset. 

Tänään oli taas päivä, josta talvella aina haaveilen. Aurinko paistoi aamusta iltaan ja aikaa vain ja ainoastaan puutarhapuuhiin. Jätimme ruoanlaitonkin väliin ja heittäydyimme täysin holtittomiksi hakemalla ehdat grillihampurilaiset (...ei ole tapana, mutta Sami Hedbergin Grillit huurussa aiheuttaa joka keskiviikko kauhean grilliruoan himon ja päätimme tänään tehdä asialle jotain, järkyttävää...)

Monta hommaa on meneillään. Mies nikkaroi lisää puutarhakalusteita, minä olen maalannut vanhoja. Metsikön kuuset ovat siistiytyneet minun kiipeillessäni pakarat pinkeinä tikapuita eestaas kuivia oksia sahaillen. Häärätessäni ympäri puutarhaa silmään on iskenyt aina joku puhde ja sitten joku muu on keskeytynyt. Mutta hommat sujuvat ja mieli on hilpeä. Vähitellen siistiytyvä puutarha tuottaa suurta iloa ja nautintoa. Huomenna jatkuu!