PALA PUUTARHAA

 Marraskuu kietoo päivä päivältä tiukempaan otteeseen. Omat askeet hidastuvat ja mieli kaipaa lepoa. Kynttilät lohduttavat ja joulukukat vielä enemmän. Talven tulosta huolimatta on elämää, vihreää ja kukkanuppuja. Ensimmäinen amarylis ja hyasintit keittiön ikkunalla ovat kuin pala puutarhaa. Olohuoneessa uudelleen kukintaansa aloittava orkideakin tuo samaa fiilistä.

Joitakin vuosia sitten ostin jouluksi huonekuusen ja siitä olikin iloa vuoden verran, kunnes huoneilma koitui sen kohtaloksi. Tänään ostin uuden. Samalla haikailin jouluruusujen puoleen, mutta jätin ostamatta, koska eivät kestä lämmintä ja kuivaa huoneilmaa senkään vertaa. Suunnitelmissa siintävä puolilämmin lasikuisti tuntuu taas niin ajankohtaiselta; siellä olisi tilaa, valoa ja sopivasti viileyttä. 

AKILLEEN PALATSIN PUUTARHASSA

Lomailimme heinäkuussa Korfulla ja pääsimme näkemään Itävallan keisarinna Elisabethin, Sissinä paremmin tunnetun, vuonna 1890 rakennuttaman kesäpalatsin puutarhoineen. Sissi oli kreikkalaisen kulttuurin ja mytologian intohimoinen ihailija ja erityisen vaikutuksen häneen oli tehnyt myyttinen sankari Akilles, jonka mukaan koko palatsi nimettiin. 

Palatsi sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Korfun pääkaupungista korkealla Gastourin kylässä. Palatsi on restauroitu 1990-luvulla oltuaan pitkään rappiolla ja toimittuaan muun muassa sotasairaalana ensimmäisen maailmansodan aikana, myöhemmin italialaisten ja saksalaisten miehittäjien päämajana sekä sotien jälkeen Kreikan ensimmäisenä kasinona. 

Palatsin puutarhasta aukeaa upea maisema Joonianmerelle ja koko alas asti ulottuva metsä kuuluu palatsin maihin. Saapuessaan aikoinaan laivalla kesäpalatsiinsa Sissi sai ihailla jo kaukaa mereltä tätä kaunista näkymää aina rannasta kukkulan laella sijaitsevalle palatsille asti.

Heinäkuinen päivä oli todella kuuma ja metsästä kantautuivat kaskaiden ja lintujen äänet. Koko palatsi ja puutarha oli hieno sekoitus arkkitehtuuria, taidetta ja ympäröivää maisemaa.

Patsaita oli paljon ja ne olivat upeita. Olen yrittänyt jälkikäteen selvitellä, keitä hahmot olivat. Tässä Ares, sodan ja taistelun jumala.

Hän oli ilmeisesti Afrodite, rakkauden jumalatar.

Puutarhaan avautuvassa Viisasten miesten pylväskäytävässä komeili kolmetoista rintakuvaa antiikin filosofeista sekä runoilijoista. Myös Shakespeare oli päässyt joukkoon.

Etualalla koreilivat Yhdeksän muusaa; kreikkalaisen mytologian runottaria, tieteiden ja taiteiden jumalattaria.

Tragedian muusa Melpomene.

Juoksija-patsaiden luota laskeuduttiin alas kohti puutarhan keskipistettä ja kantavaa teemaa...

Kuolevan Akilleen patsaalle.

Soturi Akilleen heikko kohta oli kantapää ja Troijan sodassa hän sai siihen kuolettavan iskun Pariksen keihäästä; siitä sanonta Akilleen kantapää.

*

Sinisade eli Wisteria kukki portaikossa...

ja puutarhaa reunusti niin ikään sinisateen verhoama kaarikäytävä reunoillaan pensasmaiset lavetelikasvustot.

Tämä varjoinen kaarikäytävä oli upea ja tunnelmallinen keidas keskellä paahtavaa aurinkoa.

Metsään avautuvan polun varrella, hieman piilossa nuokkui englantilainen runoilija ja niin ikään kreikkalaisuuden ihailija Lordi Byron.

Tässä seinustalla oli viehättävä rosoisen antiikkinen puutarhatunnelma; kauniit uurnat ja vedenkeruuallas, patsaat ja köynnökset... täydellistä.

*

Loppuun vielä näkymä palatsilta alas Joonianmerelle. Kreikka on upea ja kiehtova maa ja tämä paikka on varmasti ollut onnettomiakin sävyjä sisältäneen Sissin elämän suuri ilo ja onni.

SUURIN PIIRTEIN TEHTYNÄ

Sain Saaripalstan Sailalta syyskuussa kuukauden puutarhakuva-haasteen ja nyt mennään jo marraskuussa. Menkööt tämä kuva nyt haastekuvasta kaikessa tylsyydessään. Olen vain tyytyväinen, kun sain istutuspöydän liepeiltä kaikki likaiset istutusastiat ja työkalut pestyä ja kannettua kasvihuoneen suojaan. Olin jo saanut useamman huomautuksen, kun yölliset myrskytuulet rämisyttelivät astioita ja häiritsivät unta (makuuhuoneemme sijaitsee tuossa seinän takana)! Eilen ja tänään olen saanut muutkin puutarhahommat siihen malliin, että ei haittaa vaikka talvi tulisi. Vielä voisi jatkaa rikkaruhojen kitkentää ja kuusiaidan leikkuukin onnistuisi. Tylsintä hommaa on aina kaiken roinan putsaaminen ja varastoiminen sekä puiden verkotus, olen tyytyväinen kun sain ne nyt viikonlopun aikana tehtyä. Kokeilin istuttaa valkosipulia ja kaivelin kasvimaan lavan turvaan vielä parikymmentä puoli-ilmaista perennan taimea talvehtimaan. Viikolla ostin vielä yhden raaskun jalohortensian ja kannoin sen muiden kavereiden kanssa varastoon talvehtimaan ja odottamaan uutta kevättä. Kaikki kukkasipulitkin ovat nyt maassa. Tänä vuonna istutin:

Galanthus woronowii

Narcissus albus plenus odoratus

Narcissus Polar Ice

Narcissus Princess Zaide

Narcissus Ice Wings

Narcissus Jetfire

Narcissus Minnow

Narcissus Baby Moon

Iris reticulata

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Crocus botanica Vanguard

Crocus Remembrance

Crocus Yellow

Scilla siberica alba

Fritillaria meleagris

(kokeilen myös hyötää ruukussa)

Allium atropurpureum

Allium sphaerocephalon

Allium caeruleum

Allium Purple Sensation

Allium Mount Everest

Tulipa miscellaneous turkestanica

Tulipa Grand Perfection

Tulipa Havran

Tulipa Sapporo

Tulipa Showcase

Tulipa Queen of Night

Vielä tekisi mieli koittaa hyötää jotain, joskos kävisin vielä kerran hypistelemässä viimeisiä sipulivalikoimia.

Loppuun vielä vinkki: olen viihdyttänyt itseäni iltaisin katselemalla Youtubesta Gardener's World 2014 (Organic Gardening)-sarjaa. Puolen tunnin jaksoja on kolmekymmentä ja sarjassa iki-ihana Monty Don puuhailee sykähdyttävässä Longmeadowin puutarhassaan koko Englannin pitkän kasvukauden varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Jokaisessa jaksossa esitellään myös intohimoisten puutarhaihmisten puutarhoja ja erityisiä kiinnostuksen kohteita. Mutta parhaat palat ovat Montyn omasta puutarhasta. Uskon että ihastutte!

INNOITUKSEN ÄÄRELLÄ

 Puutarhablogeissa on kiertänyt haaste, jossa aiheena on inspiraation lähteet. Minut haastoi Hernepensaskujanteen Jori, kiitos! Inspiraatiohan tarkoittaa yksinkertaisimmillaan innoitusta. Eilen postilaatikossa odotti kerran kuukaudessa ilmestyvä innoittaja, The English Garden. Lehden sivuilta pääsee melkein kuin pienelle puutarhamatkalle ja artikkeleita ja kuvia täytyy tutkia hitaasti nautiskellen. Upeita puutarhoja katsellessa saattaa omaan mieleen jäädä pieni yksityiskohta tai kasvi tai kasviyhdistelmä, joka jää elämään omaa elämäänsä ja kumpuaa sieltä sitten toteuttamiskelpoisena ideana. Englantilaisen puutarhan henki innoittaa ja sitä on vaikea pukea sanoiksi. Iltaisin olen viihdyttänyt itseäni myös telkkarin ääressä ja katsellut digiboxilta ties monettako kertaa Christine Walkdenin kuusiosaista Puutarhan lumoissa-sarjaa. 

Puutarhalehdet täyttävät lehtikorit eikä niistä oikein malttaisi luopua. Puutarhakirjatkin ovat yliedustettuina kirjahyllyssä ja olen selaillut taas netistä mahdollisia puutarhakirjan muotoisia joululahjatoiveita, itselleni tietenkin! Talvi on aikaa, jolloin ladataan ideoita ja innoitusta kevättä varten ja inspiroituakseen tarvitaan materiaalia. Blogitkin avautuvat tähän aikaan uudella tavalla ja teidän muiden inspiroivia blogeja tulee luettua paljon suuremmalla intensiteetillä kuin keskellä kiivainta kasvukautta. Puutarhasta talven myötä syntyvä lepo on tarpeen paitsi luonnon myös meidän puutarhureiden uudistumiselle. Keväällä takataskussa on taas lista mahdollisesti toteutuvia suunnitelmia, jotka ovat talven aikana muhineet päässä. 

 Tänään inspiroiduin paikallisessa Multasormessa, jossa kukkasipulihyllyt vielä notkuivat vallinnanvaraa ja tarjouksessa oli 10 pussia kympillä. Sivuuttamattoman tarjouksen siivittämänä tein nopean suunnitelman mitä istuttaa ja minne. Ostoskoriin päätyi muun muassa valtavan kokoisia valkokukkaisia 'Mount Everest' sorjalaukkoja, kerrottuja 'Showcase' tulppaaneja, valko-violettikirjavia 'Vanguard' krookuksia sekä kääpiötulppaaneja. Illan aikana mieleeni tuli yllä näkyvä keväinen, puolivahingossa syntynyt metsäpuutarhan ihanin kasviyhdistelmä: Saaripalstan Sailan postittamia keltaisia metsätulppaaneja ja tuoksumataraa. Luonto itsessään on innoittajista suurin eikä oma kyky yhdistellä kasveja vedä vertoja sille, mitä luonnossa usein näemme. Yleensä sommittelun tulos omassa puutarhassa on sattumaa ja joskus ilo lopputuloksesta voi yllättää täydellisesti.

Ja voi kun vielä tulevaisuudessakin pääsisi tekemään matkoja paikkoihin, joissa puutarhainspiraatiota on tarjolla hengästymiseen asti. Kovasti kaipaan myös mahdollisuuksia päästä kurkistamaan muiden kotipuutarhureiden pensasaitojen sisäpuolelle. Jokainen rakkaudella luotu puutarha ja jokainen puutarhaa luova ihminen kätkee sisäänsä insiraation lähteen, jota kannattaa raottaa myös muille. 

MITEN KÄY ASTRID LINDGRENIN?

Sorruin hankkimaan loppukesästä ensimmäiset ryhmäruusuni. Myönnän, että nimi vetosi kukinnan ohella, onhan Astrid Lindgren kaikkien aikojen lastenkirjailija ja monen huikean sankarin ja sankarittaren äiti. Minusta ei vain ole turhan herkkien ja vaativien kasvien paapojaksi ja kirvojen ruiskuttelijaksi, joten katsotaan, upotinko rahani kankkulan kaivoon ostaessani näitä kaunokaisia heti kolmin kappalein. Ruusut kasvavat nyt kasvihuoneen lämpöistä kylkeä vasten syvään istutettuina kera mirrinminttujen. Sen verran kuitenkin pelaan varman päälle, että heitän havuja Astridien ylle, jahka maa routaantuu. Katsotaan, mitä ensi keväänä tapahtuu.

SULOISIA UNIA

Pimeä yllätti, mutta ehdin napata muutaman kuvan ja aloittaa viikonlopulle suunnittelemani puutarhapuhteet. Pitkästä aikaa pääsin siihen autuaalliseen olotilaan, mitä puutarhassa puuhailu parhaimmillaan tarjoaa. Täytyy laittaa tänään ajoissa pää tyynyyn ja jatkaa aamulla. Jo aikaisemmin ehdin kääntää kasvilavojen mullat ja levitellä joukkoon kompostimultaa. Ehkä kevät olisi ollut puuhaan parempi ajankohta, mutta komposti oli saatava tyhjäksi ennen talvea. Minulla on jatkuvasti käytössä kaksi Globe-kompostoria keittiöjätteelle, jota toista täytän ja jossa toisessa muhii jo pidemmällä oleva massa. Vuodessa jätteet maatuvat lähes täysin ja joka kevät tyhjennän toisen ja joka syksy toisen. Kuivikkeena toimii seos haketettua puutarhajätettä ja suurista kuusista varisseita havunneulasia.

Kuten kuvista näkyy, lehtikaali 'Nero di Toscana'  kasvaa elinvoimaisena eikä ole ollut moksiskaan viilentyneestä säästä. En ole käyttänyt lehtiä vielä ruoalaitossa vaan olen popsinut lehtiä raakana suoraan maalta. Luultavasti kuivaan lehdet ennen talventuloa ja lisäilen sitten ruokiin. Persiljakin on komeana, kunhan vain muistaisi sitäkin käyttää. 

 Loppukesästä ostin metsäpuutarhaan helmipihlajan, jonka marjat ovat kuin koruja.

 Metsäpuutarhassa kiveä verhoava köynnöshortensia saa  aina kauniin ruskan.

Marja-aronia-aidanne notkuu marjojen painosta, linnuille riittää syötävää pitkälle syksyyn. Eilen aloitin myös talviruokinnan, lintulaudan elämä kun tuo iloa ja elämää unille painuvaan puutarhaan. Olen joskus aikaisemminkin todennut, että syksyisessä puutarhassa on jotain taianomaista ja siellä puuhaillessani minulle tulee semmoinen fiilis kuin olisin peittelemässä lasta unille. Suloisia unia, pian taas herätään uuteen kevääseen.

TALLINNAN TERVEISET

Kuvaterveiset Tallinnasta. Syysloman tyngän matkakohteena eteläisen naapurimaan pääkaupunki, jossa olin käynyt kerran aikaisemmin vuonna 1993. Päivässä ei paljon ehtinyt, joten keskitimme voimamme vanhankaupungin keskiaikaisen tunnelman aistimiseen. Yllä oleva kuva on otettu Hellemannin tornista käsin, josta avautui idylli yli vanhankaupungin.

 Minä kuljin, ihastelin ja jätin suosiolla kameran kanssa värkkäämisen isännälle. Senpä vuoksi kuvatarjonta onkin kooste komeita näkymiä, ei mitään piiperrystä ihastuttavista yksityiskohdista, joita oli kyllä tarjolla yltäkylläisesti. Sekä ylä- että alakuvassa näkyy Raatihuoneentori.

Turisteja oli liikkeellä miellyttävän vähän ja näimme useampia paikallisia päiväkoti- ja koululaisryhmiä opettajineen kaupungin kujilla. 

Keskiaika huokui erityisesti Katariinankujalla. Harmiksemme osa nähtävyyksistä oli kiinni alkuviikosta, joten sisään emme kovin moneen paikkaan päässeet.

Puisto- ja puutarha-alueitakin olisi ollut tarjolla hieman keskustan ulkopuolella, mutta ne jäivät toiseen kertaan. Yksi ihastuttava Hellemannin tornista näkyvä yksityinen terassi oli pakko kuvata; mikä suloinen ulkoilmaolohuone keskellä historiallista kaupunkia jollakulla onnellisella onkaan! Ihastuin myös Tallinnan käsityötarjontaan ja tuoksuviin villakojuihin. Yhdestä löysin itselleni kauniit käsin neulotut pitsivillapolvisukat eikä hinta päätä huimannut. Muistaakseni Viro teki minuun vaikutuksen jo viime kerralla yli kaksikymmentävuotta sitten ja niin kävi tälläkin kertaa. Pakko palata jossain vaiheessa, ehkä puutarhamatkan merkeissä...

MY ANGEL

Pieni ihme kukkii muutoin jo riisuutuneessa puutarhassa. Viime kesänä istutin metsäpuutarhaan itselleni entuudestaan tuntemattoman 'My Angel' kärhön. Latinankielinen nimi on Clematis tangutica eli kyseessä on kiinankeltakärhö.

Kärhö kasvatti hentoja versoja kesän mittaan ja nyt se kukkiin aivan ihanasti. Tällaisten pienten ihmeiden äärellä on hyvä olla. Ei tule ähky eikä turtumus, vain onnellinen ja kiitollinen olo.