LÖYTÖJÄ JA SUUNNITELMIA

Talvikauden yksi ilo on koluta markettaja, kirpputoreja ja harvoja avoinna olevia puutarhamyymälöitä kauniita ja hyödyllisiä puutarhatarvikkeita etsien. Usein hyllyihin on jäänyt eriä, joiden hinnat on laskettu mukavan edullisiksi. Kuluneiden kuukausien aikana olen löytänyt monta ihanaa juttua ihan pilkkahintaan, kuten nämä ruukut. Olen myös ehtinyt hämmästellä, miten siemenhyllyjä ei vieläkään ole laitettu esille, onhan nyt jo tammikuu ja ensimmäiset kylvöt on kohta tehtävä :D

Innostuin tänäänkin kääntämään maata ja kasvihuoneen edusta sai aikaisempaa sulavammat ja laajemmat muodot. Sääennusteet lupailevat talven tuloa, joten puutarhatöille saa pian hetkeksi jättää haikeat hyvästit. Mutta kun kevät saapuu, on useampi uusi istutusalue valmiina valloitukseen ja vaivalloista nurmialuetta taas kymmeniä neliömetrejä vähemmän. Yhdessä perennapenkissä on myös valtavasti sormustinkukan siementaimia, joita aion siirrellä uusille istutusalueille ja metsäpuutarhaan. Tuntuu, että uusia suunnitelmia on enemmän kuin koskaan, mutta näinhän se menee joka vuosi. Kun kaikki on vielä edessäpäin, on kaikki mahdollista ja ideoida voi melkein rajattomasti. Ja pieni suuruudenhulluus on mielestäni vain hyväksi näissä hommissa :D

MENNEEN PUUTARHAVUODEN KAUNEIMMAT NÄKYMÄT

Puutarhavuoden makuhuippujen jälkeen palaan menneen vuoden kauneimpiin puutarhanäkymiin. Oma silmä tarkastelee puutarhan kokonaisuutta turhankin kriittisesti ja mielellään sitä hakee kamerallakin tiukkoja rajauksia. Kuitenkin kuvista, joista voi hahmottaa puutarhaa laajemmin, saa myös eniten irti ja niitä ainakin itse katselen mieluiten. Metsäpuutarha on ollut puutarhamme työläin ja pitkäkestoisin työmaa, mutta se on myös ehdottomasti kaunein ja monipuolisin. Toukokuussa on ihanaa, kun saniaiset kiertyvät auki, seppelvarvut saavat heleän viherryksen, sirotuomipihlaja kukkii ja kevään ensimmäiset kukat ilmestyvät maasta esiin. Kun vielä kuvittelette tuohon lintujen äänet ja mullan tuoksun, on toukokuinen tunnelma täydellinen.

Kevään voiman näkee hyvin myös aurinkoisen puutarhan suurella perenna-alueella. Ritarinkannukset, kurjenpolvet, siperiankurjenmiekat, jättipoimulehdet, pionit ja monet muut keskikesän kukkijat kasvavat kohisten. Liljakukkaiset tulppaanit juhlistavat tunnelmaa ja puut ja pensaat vihertyvät vähitellen. Tämä alue tulee tulevana kesänä laajenemaan tuonne villiviinikaarelle asti ja ensi syksynä aion upottaa alueen täyteen uusia tulppaaninsipuleita. Keväällä aion siirtää alueelle sormutinkukan siementaimia, joita onkin nyt todella runsaasti puutarhassa.

Myös metsäpuutarhan etupihan puoleisella reunalla oleva istuinryhmä ansaitsee maininnan, varsinkin kun sitä katselee näiden liljakukkaisten 'Claudia'-tulppanien läpi.

Tornionlaaksonruusut kukkivat puutarhan reunalla ja villiviinikaaren kera näkymä on viehättävä. Vilkkuu siellä trampoliinikin, mutta ei anneta sen häiritä.

Menneinä kesinä olen kuvannut kasvihuonetta edestä ja takaa, viime kesäisiä kuvia olikin siihen nähden vähän. Tässä tunnelma kuitenkin syntyy keskeneräisyydestä, joka sekin on puutarhassa usein kaunista. Rakkaat työkalut, itse siemenestä kasvatetut etelänruusuruohot, miehen kanssa yhdessä muurattu kasvihuoneen tiilisokkeli ja lasin takaa näkyvät pelargonitikkaat, kaikki ovat osa kaunista näkymää. 

Kristus-patsas on kuvauksellinen, oli kuvakulma tai vuodenaika mikä tahansa. Pikkujasmikkeen kera näkymä on erityisen kaunis ja nyt kun kuvittelette vielä jasmikkeen metsämansikkaisen tuoksun, on tunnelma lopullisesti sinetöity.

Ruohonjuuritasolta avutuu aivan omanlaisiansa näkymiä, näitä kuvakulmia pitäisi harrastaa enemmänkin. Tässä jo äsken nähty iso perenna-alue aukeamassa etupihan suuntaan. Siperiankurjenmiekkojen ja ukkolaukkojen värit ovat yhdessä herkulliset. Tammi, jonka istutin 9 vuotta sitten alle puolimetrisenä miehen vanhempien puutarhasta saatuna taimena, kasvaa jo monimetrisenä puuna.

Tässä metsäpuutarha aukeaa puutarhan takaosasta käsin. Viime kesänä valmistui pitkään haaveissa ollut aita ja sen myötä puutarhamme intiimi tunnelma lisääntyi. Sadevettä on ihana kerätä ja kylpyammeesta otan kasteluveden kasvihuoneeseen, siis jos on satanut. Olen haaveillut viime aikoina puutarhan vesielementeistä, mutta ajatus ei ole kypsynyt tarpeeksi. Vesi toisi lisää eliöstöä ja hyvin toteutettuna vesiaihe toisi puutarhaan myös virkistävää tunnelmaa. Ajatushautomo jatkaa pöhisemistään.

Elokuussa kuvasin kovin vähän, mutta tässä kuvassa aistii elokuisen runsauden ja pehmeän valon. Villiviinit ovat kauneimmillaan, kun rennot versot saavat riippua vapaasti alaspäin. Ensi kesänä tässä nurkkauksessa on todennäköisesti sirot valkoiset metallituolit ja pieni pöytä teehetkiä varten. Miehen nikkaroimalle 'Adirondack'-tuolille olen suunnitellut tunnelmallista ja suojaisaa paikkaa omenapuiden alle, keskelle korkeita perennoja.

Lopuksi näkymä loppukesällä tekemälleni istuskelualueelle. Tässä kohdassa puutarhaa vallitsee ehkä hienoin tunnelma vanhan ja kaunismuotoisen pihjalan ansiosta. Oksat kaartuvat istuinryhmän katoksi ja tästä käsin voi nähdä kauas peltolakeuksille, kasvimaalle, puutarhan aurinkoiselle puolelle, kasvihuoneelle sekä varjoisaan metsäpuutarhaan. Kesäisiä kuvia katsellessa kaikki näyttää niin kauniilta; aurinko paistaa ja vihreä on väreistä vallitsevin. Haastan teidät kaikki julkaisemaan ihania keväisiä ja kesäisiä kuvia mielin määrin, näiden avulla kevään odotus voimistuu ja uudet ideat ja haaveet jalostuvat. Itse jatkan sarjaani ainakin vielä menneen vuoden ihanimmilla kukkijoilla ja mielenkiintoisilla puutarhavierailuilla ja -tapaamisilla.

PUUTARHAVUODEN MAUKKAIMMAT HETKET

Uuden alkaneen vuoden innoittamana on tietenkin koostettava menneen puutarhavuoden parhaimmat hetket. Kaikkea ihanaa on vuosi tarjonnutkin ja sen vuoksi ajattelin teemoittaa koosteet useampaan osaan. Aloitetaan menneen vuoden maukkaimmilla hetkillä. Huhtikuussa kylvin kasvihuoneen lavaan salaattia ja retiisejä ihan kokeilumielessä ja yllätyin, kun jo ennen tomaatintaimien istuttamista sainkin poimia kasvihuoneesta mitä maukkaimpia retiisejä. Kokeilusta taitaakin tulla jokavuotinen tapa.

Yrttien kanssa minulla on tapana oikaista reilusti ja hankkia kaupan vihannesosastolta valmiit yrttiruukut. Jakamalla juuripaakut useampaan osaan ja istuttamalla ne runsaampaan multaan kasvustot tuuheutuvat nopeasti. Vanhassa pesuvadissa kasvoi menneenä vuonna timjamia, basilikaa, oreganoa ja persiljaa. 

Viime keväänä oli tavoitteena panostaa aikaisempia vuosia enemmän myös kasvimaahan. Kaadoimme kasvimaan reunalta suuret varjostavat kuuset ja lisäksi paransin maata oikein urakalla maatuneella keittiöjätekompostilla. Kuusten kaadon myötä sain tilaa myös reilulle perunamaalle ja kaikki kasvoikin huomattavasti paremmin auringon paistaessa kasvimaalle koko päivän. Kasvimaa oli rehevyydessään ilo silmälle. Olkikate toimi myös hyvin ja onnekseni ostin tarjouksessa ollutta katetta niin reilusti, että sitä riittää tulevankin kesän tarpeisiin. Syksyn tullen kääntelin oljet maahan.

 Tomaatit antoivat jälleen hyvän sadon ja tälläkin kertaa maukkaimpia olivat 'Black Cherry'-kirsikkatomaatit. Minikurkut ja chilitkin kasvoivat hyvin. 

Kasvihuoneessa kokeilin myös vesimelonin kasvatusta. Saimme kokonaiset kolme pientä melonia, jotka jaoimme hartaana perheen kesken. Näitä tuskin tulen jatkossa kasvattamaan, mutta aina on kiva kokeilla jotain eksoottisempaakin. 'Zilga'-viiniköynnöskin tarjoili samankokoisen sadon, kolme pientä makeaa rypälettä. Toivon hartaasti, että joskus saan nähdä kokoineisen rypäletertun ihmeen.

Kesäkurpitsana kasvoi menneenä vuotena keltaista 'Gold Rush'-lajiketta. Kurpitsat olivat maukkaita ja sopivan pieniä, näiden kanssa en joutunut vaikeuksiin. Lajike pääsi uudelleen kasvatettavien listalle. 

Tulevana kesänä myös maissia on kasvatettava uudelleen. Aloitin esikasvatuksen sisällä ja jatkoin sitä kasvihuoneessa. Sato jäi aavistuksen verran raa'aksi, mutta tähkien aromi oli kyllä jotain aivan muuta kuin kaupasta ostettujen.

 Pavut olivat myös kokeilussa ensimmäistä kertaa. Keltaiset vahapavut eivät lähteneet kunnolla kasvuun, mutta nämä tummat salkopavut onnistuivat hienosti. Nopeasti kiehautettuna ja voin kera nautittuna ne myös maistuivat herkullisilta. Satoa antoivat myös marjapensaat ja omenapuu, uskollinen raparperi ja pieni mansikkalava. Ja niin, saimmehan me tietenkin perunoita, porkkanoita, ruohosipulia ja punasipulia, tilliä, herneitä ja muutamia maistiaisia myös pensasmustikoista. Mennyt puutarhavuosi oli siis oikein herkullinen.

ENGLANTILAISEN PUUTARHAN YLISTYS

Olen viihdyttänyt itseäni oikein urakalla selailemalla läpi kymmeniä ja kymmeniä puutarhalehtiä, kotimaisia, ruotsalaisia ja englantilaisia. Kotimaiset tarjoavat tarpeellista asiatietoa, ruotsalaisista saan paljon toteuttamiskelpoisia ideoita ja englantilaiset, no ne saavat huokailemaan ja haaveilemaan sekä nostavat riman jokseenkin korkealle. Lisäksi saan aivan kauhean matkakuumeen ja olisin heti valmis puutarhamatkalle Iso-Britaniaan tai Irlantiin. 

Lontoon matkoillamme olen kolunnut kaupungin tarjoamia puistoja ja puutarhoja niin paljon kuin perhematkat ovat suinkin sallineet. Kuvatiedostoista löysin vielä julkaisukelpoista materiaalia puolentoista vuoden takaiselta visiitiltämme. Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat Hyde Parkin etelä-itä-kulmauksessa sijaitsevalta The Rose Gardenilta. Puutarha on suhteellisen uusi, valmistunut vuonna 1994. Kesäkuussa olessamme ruusujen kukinta ei ollut enää kovin loisteliasta ja muistaakseni säätkin olivat olleet sateisia ja tuulisia. Tämä ruusukaarikäytävä ei jättänyt kuitenkaan kylmäksi, vaikka suurin osa ruusuista oli jo kukinta päättänyt.

Käytäviä reunustavat istutusalueet eivät koostuneet pelkästään erilaisista ruusuista vaan erilaiset perennat kasvoivat ihastuttavan luontevasti ruusujen lomassa. Gottage gardenin henkeä, sitähän tämä on. 

Puistoissa kasvavat ikiaikaiset puut ovat mitä mielikuvituksellisempia. Paksut rungot ja vahvat kiertyneet oksat ovat kunnioitusta herättävän komeita ja mielestäni yksi englantilaisten puistojen omaleimaisuus. Nuo rakkaudenjulistukset olivat aika söpöjä.

Ruusupuutarha löytyy myös Regent's Parkissa sijaitsevasta Gueen Mary's Gardenista. Ympyrämuotoisessa ruusupuutarhassa on valtava määrä erilaisia ruusuja ja vaikuttavuutta lisäävät ruusutarhan ympäri köynnöstävät köynnösruusut. Tämä valkoisena pilvenä kukkinut oli kauneimpia.

Kuvaaminen näissä julkisissa puistossa on aina hankalaa, jos ei halua vaeltavia turistilaumoja kuviinsa. Itsekin olen sen vuoksi tyytynyt kuvaamaan kauniita yksityiskohtia suurten kokonaisuuksien sijaan. Ja näitä on  mukava katsella ja hakea ideoita omaankin puutarhaan. Erilaiset rakenteet ovat englantilaisen puutarhasuunnittelun kulmakivi ja kokonaisuus vasta viimeistellään kasveilla. 

Ja koska puistot ja puutarhat ovat valtavan kokoisia, on väsyneille vaeltelijoille kutsuvia istumapaikkoja tarjolla tasaisin välein. Yleensä penkki tai istuinryhmä on aseteltu kuten yllä olevassa kuvassa, paikalle josta aukeaa kaunis näkymä ja joka rajautuu turvallisesti ja kutsuvasti esimerkiksi muuriin ja pensasaitaan. Tämäkin kuva on Regent's Parkista ja mielestäni niin ihana, että voisin tuijottaa sitä loputtomiin ja vaipua haaveisiin. 

Puistoissa tarpoessaan saattavat jalkojen lisäksi aistitkin melkein turtua, kun kaikkea kaunista ja ihanaa on niin paljon. Erilaisia kasviyhdistelmiä kannattaa kuitenkin pysähtyä tarkastelemaan lähemmin, koska jo harrastelijankin silmä huomaa, miten tarkkaan nekin on suunniteltu. Kameraan kannattaa tallentaa toimivia yhdistelmiä ideapankkiin hautumaan.

Yksi asia englantilaisissa puutarhoissa ihastuttaa itseäni erityisesti. Järjestään olen törmännyt oksista punottuihin kasvitukiin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ne ovat kovin viehättäviä. Kuvitelkaa nyt tuhonkin vihreällä muovilla pinnoitettuja rautakaaria! Eikö näin ole paljon kauniimpaa.

Tämä uskomattoman upea perennaistutus oli Kew Gardensin laitamilla, talo vaikutti olevan yksityiskäytössä. Minäkin haluaisin sormustinkukkien ja laukkojen yhdistelmän puutarhaani, mutta samanaikainen kukinta ei taida onnistua ilmastossamme. Paljolti muuten englantilaissa puutarhoissa käytetään samoja perennoja kuin meilläkin, mutta kukkivien kasvien yhdistely on meillä paljon rajoittuneempaa lyhyen kasvukauden vuoksi. 

Tämän Kew Gardensissa sijaitsevan Temple of Aeoluksen olen kuvannut aikaisemmin täällä. Silloin elettiin helmikuun loppua ja kukkulalla kukkivat vaaleankeltaiset narsissit. Nyt tilalla oli luonnontilainen heinikko ja alapuolen puutarhassa kukkivat muun muassa nämä pionit ja sormustinkukat.

Tästä tulikin huomaamatta englantilaisen puutarhan ylistys. Kuten alussa totesin, olen suorastaan kylpenyt viime päivät uusissa puutarhasuunnitelmissa. On ilo huomata, miten jo moneen kertaan katsotut kuvat, selatut puutarhalehdet ja -kirjat tuovat joka vuosi uusia ahaa-elämyksiä. Mieltä on hyvä ruokkia kaikella kauniilla ja hyvällä ja puutarhanhoidossa se on aivan olennaista. Joka kevät mielen valtaa ajatus, että tuleva puutarhakausi on kaikkien aikojen loistokkain. Minäkin olen jo mielessäni istuttanut puita, ruusupensaita ja näyttäviä perennoja, valanut koristeellisia betonilaattoja ja -ruukkuja, pystyttänyt köynnöstukia uusille kärhöille, muovannut pari uutta oleskelualuetta, rakennuttanut miehellä kaksi hienoa puutarhapöytää ja yhden huvimajan sekä tuhlannut rahaa Ikean kesäkalusteisiin. Onneksi haaveilu ei vielä tässä vaiheessa maksa mitään ja ai että miten kivaa se onkaan! Ja mikä onnenpotku, pukki tiesi salaisen toiveeni ja oli tilannut minulle The English Gardenin vuosikerran... 

MAANMUOKKAUSTÖITÄ JOULUNPYHINÄ

 En malttanut odottaa joulunpyhien yli vaan tartuin jo eilen lapioon. Maa oli ihanan pehmeää ja nurmikko kääntyi uskomattoman helposti tehden tilaa uudelle istustusalueelle. Alue sijaitsee talomme eteläpäädyssä. Vasemmalla on kulku kodinhoitohuoneeseen ja taustalla näkyy ulkorakennuksen pääty. Laattakäytävä kaartuu etupihan puolelta ja päättyy tässä pyykinkuivatustelineelle. Koko alue on siis todellinen läpikulkupaikka, jonka kanssa olen jo pidempään tehnyt ajatustyötä. Tulevina vuosina on tarkoitus rakentaa ulkorakennuksen päädyn jatkoksi täysimittainen lautaterassi, joka tulee rajautumaan pitkältä sivultaan tuohon vastakäännettyyn istutusalueeseen. Oikealle puolelle ulkorakennuksen kulman jatkoksi tulee korkeahko lautaseinämä tuomaan näkö- ja tuulensuojaa terassille.

Tässä kuvassa alueen kokonaisuus hahmottuu selkeämmin. Talon seinustalla sijaitsee istutuspöytä seulanpäänkiveyksineen. Nykyiset istutukset koostuvat muun muassa keijuangervosta, erilaisista katajista, taustalla näkyvistä timattituijista, muutamasta ruusupensaasta, rautakaaressa kiipeilevästä villiviinistä, raudoitusverkkohyllyssä kiipeilevästä alppikärhö 'Tage Lundellista' sekä muotoonleikatusta metsäkuusesta.  Oikealla tonttia rajaa puutarhan takaosaan jatkuva koristearonia-aidanne. Alueella olevat pyykinkuivatus- ja tamppaustelineet eivät ole mitään tunnelmanluojia, mutta tarpeellisia välttämättömyyksiä. Paikka on pihan paahteisin ja tuulisin ja senpä vuoksi kasvivalinnatkin ovat olleet varmoja ja tylsiä. Vähitellen pienilmasto on kuitenkin muuttunut suotuisammaksi aidanteiden ja puutarhan perällä olevien lehti- ja havupuiden kasvun myötä. Uudelle istustusalueelle suunnittelen ainakin ruusupensaiden ja kärhöjen lisäämistä sekä paahteisen paikan näyttäviä perennoja kuten iisoppia, sinipiikkiputkea, sinipallo-ohdaketta, tädykkeitä, hopeamarunaa ja nukkapähkämöä, ehkä jotain koristeheinääkin. En kyllä muista, että olisin koskaan aikaisemmin tehnyt maanmuokkaustöitä jouluna. Sen sijaan että olisin harmitellut lumetonta joulua, olenkin nauttinut sään tuomasta mahdollisuudesta ottaa varaslähtöä kevään puutarhatöihin. 

LÄMPÖISTÄ JOULUA

Lämpöistä ja levollista joulunaikaa jokaiselle! Jouluvalmistelut alkavat olla valmiina, vaikka lahjat ovatkin vielä paketoimatta. Kohta keittelen rosollivärkit ja laitan perunalaatikon imeltymään. Teinit saavat koristella kuusen jahka heräävät ja siinäpä se sitten onkin. Leuto sää houkuttaa ulos lapiohommiin, nurmikkoa pitäisi kääntää uuden istutusalueen tieltä pois. Ehkä kuitenkin odotan muutaman päivän ja kevennän sitten joulun pöhöttämää oloani lempipuuhassani, sää näyttää ainakin jatkuvan suotuisana. 

VALO VOITTAA

Talvipäivänseisaus, vuoden lyhin päivä. Huomenna valon määrä alkaa lisääntyä, vaikka emme sitä vielä hetkeen huomaa. Tietoisuus valon tulosta riittää jo antamaan uusia voimia. Joululomakin on alkanut ja minä nautiskelen olotilastani. Arkihuolet ovat yön aikana unohtuneet, suurimmat siivoukset on tehty ja nyt voi keskittyä joulun tunnelmaan. Hiippailen pölyrätin kanssa, sytyttelen kynttilöitä, pesen pyykkiä, istahdan sohvalle tarkkailemaan lintulaudan elämää ja mietin kiitollisena, miten paljon hyvää elämässä on. Seuraava vuodenaika on kevät ja jostain syystä en osaa olla harmissani edes lumettomasta joulusta. Kuusiaidan leikkaus on vielä kesken ja minulla on hienot uudet oksasakset. Pääsen joululomalla puutarhatöihin!

TASSUT LÄMPÖISINÄ

Päivät tuntuvat matelevan kovin hitaasti kohti pimeyden ja valon taitekohtaa. Reilu viikko ja olemme talvipäivänseisauksessa. Pyristellään siihen asti pimeänkylmässä kosteudessa ja pidetään tassut ja mieli lämpöisinä. Siirillä on paitsi viehkot korvakarvat ja upea huiskuhäntä myös ihanan pitkät villat polkuanturoiden väleissä. Minä turvaudun villasukkiin, kunnon takkatuleen ja tuplapeittoihin ja koitan kestää vielä 6 päivää aamuherätyksiä. Joululoma häämöttää jo.