RUTUSSA

Pari viikkoa sitten etupihan syyshortensiat olivat vielä ihanimmillaan. Ensimmäiset yöpakkaset ruskistivat kukinnot. Haikeaa. Oma mielikin on vähän ruttuinen. Kevääseen on pitkä matka. Nyt pitäisi tehdä viimeiset työt pihamaalla, istuttaa edes ne hankitut sipulit. Joku jossain sanoi, että se on niin kuin antaisi itselleen lahjan. Hyvä ajatus. Lähdenkin töihin heti, siivoilen ja istutan. Sitten neulon taas sukkaa. Ja niin, illalla keitän kinuskia ja tarjoilen sitä miehilleni tänään yhdessä poimittujen karpaloiden ja vaniljajäätelön kera. Eiköhän ne rutut oikene.

SUPER SPEED

Ihailin juuri muutama päivä sitten jossain blogissa vanhaa kirjoituskonetta ja seuraavana päivänä kirpparilla tuli vastaan samanlainen. L.C. Smith Super Speed, hinta 20 euroa! Löytöjen löytö pitkään aikaan ja aivan pilkkahintaan. Miten kauniita vanhat koneet ja laitteet ovatkaan. Tyylikkään hienostuneita kauniilla yksityiskohdilla. Tuo Super Speed herättää hilpeyttä, mutta pitää sisällään viisauden. On sitä ennenkin ehditty, vaikkei entisajan ja tämän päivän temposta voida samana päivänä puhuakaan.

JOOGAAKO MEILLÄ JOKU?

Yläkerrassamme on ollut käyttämätön noin 25 neliön eristämätön huone, jonne on kuuden asumisvuoden aikana kertynyt melkoinen rojumäärä. Tilaa ei ole ollut missään vaiheessa tarkoituskaan tehdä asuttavaksi, mutta jotain käyttöä olemme sille välillä miettineet. Kesällä päätimme tehdä huoneeseen edes puulattian, jotta ainakin varastoiminen helpottuu. Mies ryhtyi tuumasta toimeen ja kas, tilahan muuttui totaalisesti. Nälkä kasvoi syödessä ja seuraavaksi siirryttiin paneloimaan seiniä. Visiot alkoivat muodostua; kesähuone pojille, paikka pingispöydälle, joogahuone (joogaako meillä joku?), riipumatto ikkunan eteen...

Koska huoneesta näytti muodostuvan tosi kiva, tehtiin rojuille oma varasto kattoviisteen alle. Katto paneloidaan harjaan asti jolloin kattotuolit jäävät näkyviin ja tilantuntu säilyy. Puunväri on kaunis, mutta levitän jossain vaiheessa jotain vaaleaa kuultosävyä pintaan. Talvella täällä ei tietenkään tarkene joogata ;) eikä oikein pelata sitä pingistäkään, mutta kevään koittaessa otetaan huone käyttöön.

KYLPYJÄ JA RUSKAA

Ystäväni tekstasi ylimääräisistä kuunliljoista. Hei, minullehan kelpaa, uusi istutusalueeni kaipaa muun muassa kuunliljoja! Kuvassa jaetut taimet kylpevät ja imevät itsensä kylläisiksi, eilen sain ne jo maahan. 

 Plantagenin syysalesta ostin havittelemani siron japanilaishenkisen lehtipuun ja päädyin siis sirotuomipihlajaan Saila-ystävän suosittelemana. Puussa on juuri ihana ruska, joka levittäytyi yhtä ihanasti auton penkeille kotimatkalla!

HÖPSÄHDYS

Höpsähdin tämmöiseen viktoriaaniseen pienoiskasvihuoneeseen. Sain puoleen hintaan, muuten kapistus olisi jäänyt kaupan hyllylle. Runko on metallia, lasit kylläkin muovia.

Minulla oli visio valmiina jo kassalle kipittäessäni... ihanaa pehmoista sammalta ja mehitähtiä pedille lepäämään.

Nyt asetelma ilahduttaa etukuistilla tulijoita ja menijöitä ja saa minut kaipaamaan taas sitä ihmismittakaavassa olevaa lasihuonetta. Vähemmän romanttinen kyllä riittäisi...

PAKKO...

laittaa vielä tämä yksi otos näin suurennettuna! Olga nyt vain on niin ihana prinsessa, joka ei tosin kiireiltään ehdi pussailla myrtsejä sammakkoprinssejä. Kotiväki onneksi hukutetaan pikku pusuihin aina tilaisuuden tullen.

SEISKAT

Olen jo hetki sitten saanut tunnustuksen Viannalta Elämää pellossa-blogista ja nyt samainen tuli Tina's decorationsin Tiinalta. Kiitokset teille rakkaat blogisiskot! Seitsämän asiaa pitäisi itsestään kertoa, joten...

1. Olisi kiva, jos voisin kertoa teille jännittäviä ja mielenkiintoisia asioita itsestäni. Valitettavasti olen liian tavallinen tyttö, joka ei omaa millään muotoa huimaa ja vaiherikasta henkilöhistoriaa.
*
2. Tavallisuudestani huolimatta olen onnellinen. Rakastan perhettäni, kotiani sekä puutarhaani, loputtomien haaveideni leikkikenttää, joka suo minulle mahdollisuuden irrottautua maallisista murheistani.
*
3. Mielialani seilaa yleensä kahden pykälän väliä; päällä on joko on tai off. Kun päällä on on, elämä maistuu vaahtokarkilta ja saan paljon aikaiseksi. Off-vaihteen myötä vaahtokarkki vaihtuu kalanmaksaöljyyn ja mikään, ei sitten mikään huvita. Viimeaikoina olen tosin oppinut löytämään taajuuksia myös jostain noiden kahden välimaastosta ja luulen, että vanhemmiten seesteisyys lisääntyy. Onneksi on on useammin päällä kuin off!
*
4. Olen liian laiska pitämään tiiviisti yhteyttä ystäviini. Rakastan ehkä liikaa oleilua oman perheen parissa, mutta se ei tarkoita, ettenkö välittäisi ystävistä. Työni sosiaalialalla myös kuluttaa sosiaalisuusvarastojani vapaa-ajan kustannuksella. Arvostan suuresti sitä, että ystävät ovat oma-aloitteisia ja pitävät minuun yhteyttä.
*
5. Haaveilen siitä, että voisin lisätä vapaa-aikaani. Haaveilen myös opiskelusta. Aika näyttää.
*
6. Syksy on minun vuodenaikani. Silloin olen virkeimmilläni, saan ideoita ja myös toteutan niitä. Tällä hetkellä puutarhassa tapahtuu. Syntyy uusia istutusalueita ja perennat vaihtavat paikkaa. Minusta syksy on puutarhurin parasta aikaa.
*
7. Mietin paljon ja puhun vähän. Mieleni on täynnä ajatuksia, murehdin koko maapallon puolesta ja iloitsen pikkiriikkisen pienistä elämän ihanuuksista. Asioiden sanoiksi saattaminen onkin sitten juttu erikseen, toiset tykkää puhua, minä taidan tyytyä liiankin usein kuuntelemaan.


Tämä kunnia pitäisi sitten vielä laittaa kiertoon x seitsämän, mutta luulen, että tunnustus on jo löytänyt tiensä niin monen luo, että jätän laittamatta.

AARTEITA KERRAKSEEN

 

Koko kesän olen haikaillut kuvan japaninverivaahteran perään ja lopuksi menin ja ostin unelmieni pikkupuun. Istutin aarteeni vanhaan kirpparilta hankittuun 50 l metallisoikkoon, johon on porattu pohjaan reikiä. Metalliset sammakkoprinssit ovat heikkouteni ja arvatkaa, intouduinko löytäessäni tämän uusimman erään halppiskaupan hyllyltä. Olga huomasi, miten hänen upea kilpikonnavärityksensä sopii täydellisesti asetelman tunnelmaan ja tuli viimeistelemään äitskän valokuvat.