Pari viikkoa sitten etupihan syyshortensiat olivat vielä ihanimmillaan. Ensimmäiset yöpakkaset ruskistivat kukinnot. Haikeaa. Oma mielikin on vähän ruttuinen. Kevääseen on pitkä matka. Nyt pitäisi tehdä viimeiset työt pihamaalla, istuttaa edes ne hankitut sipulit. Joku jossain sanoi, että se on niin kuin antaisi itselleen lahjan. Hyvä ajatus. Lähdenkin töihin heti, siivoilen ja istutan. Sitten neulon taas sukkaa. Ja niin, illalla keitän kinuskia ja tarjoilen sitä miehilleni tänään yhdessä poimittujen karpaloiden ja vaniljajäätelön kera. Eiköhän ne rutut oikene.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kivasti sanottu, että sipulikukat ovat kuin lahja:)
VastaaPoistaMinäkin noita lahjoja tänään taas maahan upottelin. Jokohan ne nyt olis kaikki siinä;)
Voi kun kauniisti on hortensian kukka punertunut. Niin kevääseen on pitkä matka, mutta tämä jaksokin vaan on jaksettava, onneksi on ollut ihania aurinkoisia ilmoja edes, ei tunnu niin pahalta. Vai mitä.? Mullakin on vielä monenmoista hommaa pihalla, mutta tällä viikolla olen päättänyt tormistautua ja tehdä kaikki pois...reteesti...;=D
VastaaPoistaMukavaa viikkoa sinulle.
Sain melkein kaikki 'lahjat' maahan! Kyllähän me taas tämä jakso selätetään ja onneksi tosiaan säät ovat olleet kauniita. Ja tuleehan se joulukin tuomaan lohtua...
VastaaPoistaMukavaa viikkoa myös teille!