YLIKERSANTTI L. LINDELL JA KUMPPANIT

Nämä herrat kuuluvat samaan kirpparisaaliiseen kuin aikaisempi lankarullatelinekin. Melko erikoinen löytö. Silhuettikuvat on päivätty 2.1.1951 ja jokaisen kuvan takana on myös henkilön sotilasarvo ja nimi. Ostin kymmenen kuvaa; kaikki hyvin säilyneet. Muutama jäi kirpparille huonokuntoisuuden vuoksi. Ajattelin koota herrat komeaksi kuvakollaasiksi vessan seinään, lieköhän se sopivaa?

VALMISTA TULI

Tänään sain yhden keskeneräisen puutarhaprojektin valmiiksi. Koko päivän olenkin antautuneena touhunnut pihamaalla. Aamusella ensin peräkärryn kanssa hakemaan kivituhkaa, sitten kotiin lapioimaan kivituhka valmiiseen kuoppaan, välillä reissu puutarhamyymälään ja sitten taas peräkärryn kanssa seulanpääkiviä hakemaan. Loppupäivä onkin kulunut kiviä asetellessa ja puuhastelupaikkaa viimeistellessä. Siinä se nyt on, valmiina. Kesäkukkia nurkkaus vielä kaipaisi. Puutarhamyymälästä ostin etupihan ikkunoiden alle vaaleanpunaisia ahkeraliisoja, saapa nähdä, miten kukkivat. Takapihan ikkunoille laitan jokavuotisia pelargoneja, mutta ne ovat vielä kaupassa.

Pitkällisen harkinnan jälkeen ostin myös kolme timanttituijaa, vaikka en lukeudukaan tuijien ystäväksi. Meillä on talon edustalla muurikivillä reunustettu iso istutusallas, joka on hakenut muotoaan jo monena kesänä. Viime kesänä altaasta sai lähtöpassit ihan hulluna levinnyt lamoherukka ja nyt olen korvannut sen seppelvarvuilla. Myös hopeakuunliljoja olen istuttanut pitkän rivin. Altaan keskellä on ollut kuusi pallotuijaa, jotka ovat kasvaneet toispuolisiksi ja kuivuneet kurjan näköisiksi kevättuulissa. Tänään nekin saivat lähteä ja tilalle tulivat nuo kolme tuijaa. Kauheaa tuhlausta, tiedän, mutta allas on niin keskeisellä paikalla, että se on saatava kukoistamaan! Tuijilla altaaseen tulee ryhtiä ja ne sopivat yhteen altaan reunoilla kasvavan tuivion kanssa. Kuvat ovat muuten tosi huonoja, sorry!

JOTAIN EHDOTTOMAN TARPEELLISTA

Tänään pitkästä aikaa kirpparilla. Hyvä reissu. Mukaan tarttui muun muassa kuvan alkuperäiskuosissaan oleva lankarullateline(?). Likakerros oli melkoinen, mutta pehmeällä harjalla ja laimealla toluvedellä teline puhdistui ja oli valmis käyttöön. WC:n kaapit ovat pienet, joten varapaperirullia ei niihin saa montakaan mahtumaan. Teline helpottaa nyt säilytyspulmaa, eikä miesväelle tarvitse aina kiikuttaa paperia talon toiselta laidalta kesken suurimman hädän! Siis ehdottoman tarpeellinen ostos! Muista löydöistä tuonnempana...

LISÄÄ RUOSTETTA

Hihkuin onnesta saatuani eilen naapurista kaksi kokonaista raudoitusverkkoa! Tartuin heti voimasaksiin ja aloin toteuttaa koko pitkän talven päässäni muhinutta ideaa. Idean alkulähde löytyy Strömsö-kirjasta, jossa raudoitusverkosta on tehty pienoiskasvihuone. Leikkasin verkosta oikeankokoiset, tosin hieman isommat palat kuin ohjeessa ja aloin liittää niitä yhteen rautalangalla. Ohjeesta poiketen jätin katon harjaan piikit koristeiksi. Aikomuksenani oli tehdä nimenomaan pienoiskasvihuone, mutta kun sain rungon valmiiksi, huomasin sen olevan mitä hienoin hylly puutarhaan ja paljon monikäyttöisempi ilman seinä- ja kattopleksejä. Pitkään, pitkään aikaan olin jälleen haltioissani työni tuloksista. Tästä tuli kaunis ja käytännöllinen, tämä oli helppo ja nopea toteuttaa ja mikä tärkeintä, tämä ei maksanut mitään! Lisäksi minulla on vielä paljon raudoitusverkkoa ja pari muuta ideaa jäljellä. Ihana materiaali!

VOIPUNUT OLO JA PIRISTÄVÄ TUNNUSTUS

Ajattelin uhrata taas tämän ihanan toukokuun päivän puutarhassa raatamisen alttarille, mutta kroppa oli asiasta eri mieltä. Harmittaa. Sen verran olen kuitenkin oppinut, että kroppa tietää itse, milloin on aika ottaa rennommin; luut eivät vain lähde liikkeelle, jos paukut ovat loppu. Ehkä huomenna taas upotetaan kädet kyynärpäitä myöden Kekkilään, miestäni lainatakseni! Päivän piritys auringon ja lämmön lisäksi tuli yllättäen Jossulta yllä olevan tunnustuksen muodossa. Kiitos, ilahduttavaa kerrassaan! Laitan ilon kiertämään ja ojennan kauniin plakaatin Heinähatulle.

RUOSTETTA, LOMMOJA JA KOLHUJA

Rosoisuus on kaunista. Kuvan keritsimet ja kakkuvuoka ovat kirpputorilöytöjä. Keritsimiä käytän puutarhasaksina ja vuoka toimittaa kukkapurkin virkaa. Kakkuvuoan ruoste korostaa hienosti mehitähtien vihreyttä ja raikkautta. Tykkään kovasti. Vanha ja kulunut on aina miellyttänyt minua. Aidot jutut ja tavarat. Tavarat, joita voi oikeasti käyttää. Niin sanotut sisustusesineet jotenkin ahdistavat. Ne ovat kuin lavasteita, irti oikeasta elämästä. Huomaan muutenkin sisustavani koko ajan vähemmän. Olen pääsemässä eroon ajatuksesta, että kotia rakennetaan ja sisustetaan näyttämään hyvältä. Kodissa eletään ja elämisen sivutuotteena syntyy sotkua ja likaa. Huushollin pystyssä pitäminen vaatisi melkein täyspäiväisen kotiäidin, mitä minä en ole, vaikka usein haluaisinkin. Koti on elämisen keskus, josta lähdetään ja johon tullaan, jossa levätään ja ollaan. Koti ei voi olla äidin sisustusharrastuksen näyttämö, kun siellä asuu reippaita miehiä ja kissa. Semmoiset boheemin kodikkaat taiteilijakodit inspiroivat minua. Niissä eletään ja samalla toteutetaan kaikenlaisia projekteja. Aikaisemmin haaveilin villaidyllimäisestä elämästä, jossa lapset ovat kauniissa vaatteissa, koti tiptop, äiti pullantuoksuisena ja kauniina ja isä toteuttamassa äidin toiveita. Kauheaa, oikeasti! Olin kai tutkaillut liikaa Kannustalojen esitteitä ja uskonut kaiken, mitä sisustuslehdissä kerrotaan! Elämä opettaa ja hyvä niin. Rosoisuus, lommot, kolhut ja keskeneräisyys kuuluvat asiaan ja voivat jopa näyttää hyviltä!

TUKHOLMAN TULIAISIA

Olemme muutama kesänä lomailleet Tukholmassa, tarkemmin sanottuna sen yhdessä kaupunginosassa Djurgårdenissa. Djurgården on kunikaallinen puistoalue, jossa sijaitsevat kaikki lasten kanssa Tukholmassa lomailevien ykköskohteet; Gröna Lund, Skansen ja Junibacken. Lisäksi alueelta löytyy hienoja museoita, esimerkkinä Vasamuseo. Itse olen menettänyt sydämeni Skansenin ulkoilmamuseolle, josta kaikki yllä olevat kuvatkin ovat. Skansenilla pääsee tutustumaan historialliseen Ruotsiin vanhojen rakennusten, pihapiirien ja puutarhojen muodossa. Lisäksi alueella on paljon eläimiä.

***

Ehdoton paikka majoittua on Djurgårdenilla sijaitseva hotelli Hasselbacken; upea historiallinen rakennus, joka henkii arvokasta ja samalla välitöntä tunnelmaa. Alueelta löytyy myös Rosendalsin puutarha, jota ei voi jättää väliin. Upean puutarhan lisäksi siellä voi nauttia kahvilan ja leipomon tuotteita sekä tehdä ihastuttavia puutarhaostoksia. Djurgårdenin antiin kuuluvat myös vanhat upeat puutalot, joita voisi katsella iltakävelyllään loputtomiin. Vaikka alue täyttyy kesäisin matkailijoista, tunnelma on viehättävä ja rento... ja niin ruotsalainen! Tekisi mieli taas käydä!

SYDÄMELLÄ TEHTY

Pojista isompi harmitteli, miten puukäsitöissä tekeillä oleva peili ei ehdi valmiiksi äitienpäiväksi. Tänään oli kotiin ilmestynyt sympaattisista sympaattisin peili. Sydämellä tehty, täynnä sormenjälkiä ja puupölyä. Äidin silmissä täydellinen, ihan kuin lapsikin; kumpainenkin.

YLIKIERROKSILLA

Koivuissa lehdet, linnunpöntössä varpuspariskunta.

Pihlajassa myös... ja miten kauniit.

Alppikärhö puskee myös vihreää ruskeasta varrestaan.

***

Käyn ylikierroksilla. Luonto antaa parastaan ja haluan ottaa siitä kaiken irti. Kaikki liikenevä vapaa-aika kuluu puutarhassa. Kannan kivenlohkareita, rakennan niistä muuria, siirrän kasveja, kitken. Selkää ja käsiä särkee ja kynnenaluset ovat multaa täynnä. Harmittelen mielessäni maanantaita ja alkavaa työviikkoa; aikani kuluisi niin tehokkaasti tällä omalla pläntillä. Suunnittelen, selaan puutarhalehtiä ja kirjoja ennen nukkumaan menoa. Elän joka solulla.

Tänään kylvin porkkanaa, tilliä ja retiisiä. Persiljaakin olisi jo voinut laittaa, mutta siemeniä ei ollutkaan. Huomenna siis persiljat. Muut sitten myöhemmin.

KUUSTEN KAINALOSSA

Aamusella ulkona oli ihana tunnelma. Eilisillan sateet olivat kostuttaneet maan meheväksi ja aamuauringon säteet loistivat kosteassa maassa. Vihreää versoa työntyy nyt puusta ja maasta, ei voi kuin ihmetellä. Tuntuu, että tämä kasvun voima on vuosi vuodelta hämmästyttävämpää ja puutarha tuo iloa joka vuosi enemmän. Vanhuuden merkki?

***

Yllä oleva kuva on etupihaltamme, piskuisen kuusimetsikkömme suojaisasta kolosta. Metsä oli alunperin täydellinen ryteikkö, jota rakennusaikana harvensimme rankalla kädellä. Ylväät kuuset saivat jäädä, tottakai. Metsikkö on aika hauska kivineen ja vanhoine kuusineen. Tarkasilmäinen saattaa bongata metsikön kätköstä poikien 'päämajan', joka on täynnä vaarallisia puumiekkoja ja keihäitä! Viimekesänä lapioin valtavan peräkärryllisen kuorikatetta metsänpohjaan ja kivenkoloihin olen istutellut kotkansiipiä ja liuskavaleangervoja. Etualalla näkyvän liuskekiveysalueen tein muutama vuosi sitten. En muista tuliko ensin liuskekiveys vai miehen nikkaroimat Adirondack-tuolit, mutta yhdessä ne ovat kuin vakka ja kansi; täydentävät toisiaan oivallisesti.

***

Istuskelupaikka on mitä mainioin aamupäivisin; aurinko paistaa, mutta kuusten oksat varjostavat juuri sopivasti ja linnunlaulua riittää! Tuossa perennapenkissä kasvaa anopilta saamaa keltaista päivänliljaa. Taustalle olen istuttanut vaatimatonta suosikkiani, taikinamarjaa. Se menestyy tässä melko kuivassa paikassa kuusten katveessa. Kuusen juurella kasvaa siperiankärhö ja kiinankärhö. Paikka ei ole näille ehkä se suotuisin, mutta siperiankärhö on kukkinut joka vuosi. Etualalla on riippapaju ja pesäkuusi. Lisäksi penkistä nousee näin keväisin narsisseja. Tämä taitaa olla puutarhani suosikkipaikka.

ONNEA ON

...silmut, jotka puskevat kaikella elinvoimallaan kohti aurinkoa

...innolla aloitetut uudet projektit puutarhassa, kuten tämä puuhastelupaikan laitto

...uutuuttaan hohtavat puutarhatyökalut, joilla työskentely vie nautinnon huippuunsa.

ELÄMÄÄ JOKA SOLULLA

Vappu kului kotoisasti. Aamulla pyöräytin munkkirinkelit. Simakin onnistui. Nyt on herkkuja koko viikonlopuksi ja aurinkoa ja lämpöäkin on luvassa. Tänään tartuin hioamakoneeseen ja aloitin ison projektin klaffipiirongin kimpussa. Huomenna haemme multaa ja lannoitteita. Orvokkejakin voisi laittaa lisää. Tekemistä on niin, ettei tiedä mistä aloittaisi, mutta samalla tuntee elävänsä joka solullaan. Tämä tunne kuuluu kesään!