Ajattelin uhrata taas tämän ihanan toukokuun päivän puutarhassa raatamisen alttarille, mutta kroppa oli asiasta eri mieltä. Harmittaa. Sen verran olen kuitenkin oppinut, että kroppa tietää itse, milloin on aika ottaa rennommin; luut eivät vain lähde liikkeelle, jos paukut ovat loppu. Ehkä huomenna taas upotetaan kädet kyynärpäitä myöden Kekkilään, miestäni lainatakseni! Päivän piritys auringon ja lämmön lisäksi tuli yllättäen Jossulta yllä olevan tunnustuksen muodossa. Kiitos, ilahduttavaa kerrassaan! Laitan ilon kiertämään ja ojennan kauniin plakaatin Heinähatulle.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
VOIPUNUT OLO JA PIRISTÄVÄ TUNNUSTUS
Ajattelin uhrata taas tämän ihanan toukokuun päivän puutarhassa raatamisen alttarille, mutta kroppa oli asiasta eri mieltä. Harmittaa. Sen verran olen kuitenkin oppinut, että kroppa tietää itse, milloin on aika ottaa rennommin; luut eivät vain lähde liikkeelle, jos paukut ovat loppu. Ehkä huomenna taas upotetaan kädet kyynärpäitä myöden Kekkilään, miestäni lainatakseni! Päivän piritys auringon ja lämmön lisäksi tuli yllättäen Jossulta yllä olevan tunnustuksen muodossa. Kiitos, ilahduttavaa kerrassaan! Laitan ilon kiertämään ja ojennan kauniin plakaatin Heinähatulle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onnea tunnustuksesta:)
VastaaPoistaKiva tuo aiempi postauksesi! Minä olen ihan täydellisesti irtisanoutunut kaikista koriste-esineistä. Mitä ei meillä käytetä, niitä ei meiltä löydy. Kahvimylly on varmaankin lähestulkoon ainut mitä en käytä. Minua ahdistaa koristeet, ja jopa taulut. Ja lapset ja koirat saavat elää ja sotkea ihan normaalisti;)
Kiitos Mari! Tosiaan, taulut; niitä ei juuri meidänkään seinillä näy, muutamaa perhepotrettia ja yhtä 'oikeaa' taulua lukuun ottamatta!
VastaaPoistaKiitos Maria! Kaunis kiitos!
VastaaPoista