RUOSTETTA, LOMMOJA JA KOLHUJA

Rosoisuus on kaunista. Kuvan keritsimet ja kakkuvuoka ovat kirpputorilöytöjä. Keritsimiä käytän puutarhasaksina ja vuoka toimittaa kukkapurkin virkaa. Kakkuvuoan ruoste korostaa hienosti mehitähtien vihreyttä ja raikkautta. Tykkään kovasti. Vanha ja kulunut on aina miellyttänyt minua. Aidot jutut ja tavarat. Tavarat, joita voi oikeasti käyttää. Niin sanotut sisustusesineet jotenkin ahdistavat. Ne ovat kuin lavasteita, irti oikeasta elämästä. Huomaan muutenkin sisustavani koko ajan vähemmän. Olen pääsemässä eroon ajatuksesta, että kotia rakennetaan ja sisustetaan näyttämään hyvältä. Kodissa eletään ja elämisen sivutuotteena syntyy sotkua ja likaa. Huushollin pystyssä pitäminen vaatisi melkein täyspäiväisen kotiäidin, mitä minä en ole, vaikka usein haluaisinkin. Koti on elämisen keskus, josta lähdetään ja johon tullaan, jossa levätään ja ollaan. Koti ei voi olla äidin sisustusharrastuksen näyttämö, kun siellä asuu reippaita miehiä ja kissa. Semmoiset boheemin kodikkaat taiteilijakodit inspiroivat minua. Niissä eletään ja samalla toteutetaan kaikenlaisia projekteja. Aikaisemmin haaveilin villaidyllimäisestä elämästä, jossa lapset ovat kauniissa vaatteissa, koti tiptop, äiti pullantuoksuisena ja kauniina ja isä toteuttamassa äidin toiveita. Kauheaa, oikeasti! Olin kai tutkaillut liikaa Kannustalojen esitteitä ja uskonut kaiken, mitä sisustuslehdissä kerrotaan! Elämä opettaa ja hyvä niin. Rosoisuus, lommot, kolhut ja keskeneräisyys kuuluvat asiaan ja voivat jopa näyttää hyviltä!