lauantai 16. toukokuuta 2009

RUOSTETTA, LOMMOJA JA KOLHUJA

Rosoisuus on kaunista. Kuvan keritsimet ja kakkuvuoka ovat kirpputorilöytöjä. Keritsimiä käytän puutarhasaksina ja vuoka toimittaa kukkapurkin virkaa. Kakkuvuoan ruoste korostaa hienosti mehitähtien vihreyttä ja raikkautta. Tykkään kovasti. Vanha ja kulunut on aina miellyttänyt minua. Aidot jutut ja tavarat. Tavarat, joita voi oikeasti käyttää. Niin sanotut sisustusesineet jotenkin ahdistavat. Ne ovat kuin lavasteita, irti oikeasta elämästä. Huomaan muutenkin sisustavani koko ajan vähemmän. Olen pääsemässä eroon ajatuksesta, että kotia rakennetaan ja sisustetaan näyttämään hyvältä. Kodissa eletään ja elämisen sivutuotteena syntyy sotkua ja likaa. Huushollin pystyssä pitäminen vaatisi melkein täyspäiväisen kotiäidin, mitä minä en ole, vaikka usein haluaisinkin. Koti on elämisen keskus, josta lähdetään ja johon tullaan, jossa levätään ja ollaan. Koti ei voi olla äidin sisustusharrastuksen näyttämö, kun siellä asuu reippaita miehiä ja kissa. Semmoiset boheemin kodikkaat taiteilijakodit inspiroivat minua. Niissä eletään ja samalla toteutetaan kaikenlaisia projekteja. Aikaisemmin haaveilin villaidyllimäisestä elämästä, jossa lapset ovat kauniissa vaatteissa, koti tiptop, äiti pullantuoksuisena ja kauniina ja isä toteuttamassa äidin toiveita. Kauheaa, oikeasti! Olin kai tutkaillut liikaa Kannustalojen esitteitä ja uskonut kaiken, mitä sisustuslehdissä kerrotaan! Elämä opettaa ja hyvä niin. Rosoisuus, lommot, kolhut ja keskeneräisyys kuuluvat asiaan ja voivat jopa näyttää hyviltä!

4 kommenttia:

  1. Tykkään kovasti kakkuvuoasta. Mehitähdet sopii siihen hienosti. Milloinkahan löytäisin itselleni jotain yhtä ihanan ruostunutta?

    Sinulle on blogissani jotain, käy kurkkaamassa.

    VastaaPoista
  2. Totta puhut! Vaikka joskus olisi ihanaa että kaikki olisi tiptop, niin ei sitä oikeasti varmaan edes kauaa jaksaisi. Just mietin että olis varmaan aina siistiä jos ei olisi miestä, lapsia eikä lemmikkejä. Mutta se olis kyllä tosi tyhjää ja tylsää elämää, minusta. Kyllähän elämisen jälkien pitää näkyä!

    Aivan ihan tuo kakkuvuoka! Oikea aarre!

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus...

    Mun täytys niin ottaa mallia sun ajattelutavasta. Ei sillä, et meidän koti mikään putipuhdas näyttelykoti ois, mut siitä et osais relata, vaikka välillä (lue aina ü) onkin paikat vähän kaaoksen vallassa ja vähä jokapaikka vielä remontin vuoksi kesken!! :O Ne miehet, ne lemmikit... ;)

    Ja aivan ihanat kirppilöydöt. Itsekkin aion aloitta kesälomani keskiviikkona menemälle rauhalliselle kirppiskierrokselle ihan vain itseni kanssa...

    Henska ;)

    VastaaPoista
  4. Jossu - kiitos ihanasta tunnustuksesta! Eikun kirppareita penkomaan... tai metallinkeräyspisteitä :)

    Heinähattu - Niinpä! Olen saanut joka kesä elää muutaman päivän yksikseni, kun miesväki on ollut leirillä. Sotkua ei tule, mutta jo ensimmäisen päivän jälkeen koti tuntuu tyhjältä ja yksinäiseltä! Ei hyvä :)

    Henska - kiitos sanoistasi. Enpä tiedä, olenko niin hyvä esimerkki. Kyllä välillä hermostuttaa sotku ja siivous, mutta huomaan muuttuvani koko ajan boheeminpaan suuntaan :)
    Voi sua onnelllista, aloitatko siis kesäloman?! Ihanaa lomaa ja toivottavasti kirpparikierros on antoisa!

    VastaaPoista

Sanasi ilahduttavat aina.