***
Puutarhassa ovat koittaneet kiireiset ajat! Uskoakseni blogini tulee palailemaan lähiaikoina ruotuun ja sisältämään taas puutarha- ja pihajuttuja!
Joka vuosi kesän kynnyksellä havahdun kummaan kaipuuseen; kaipuuseen jonnekin. Muistan tunteen jo niiltä ajoilta, kun katselin maailmaa turvallisesti saunanikkunasta ja matka lähikaupunkiin junalla oli jo suuri seikkailu! Taas tuo kutkuttava keväinen tunne on sydänalassa, vaikka iloitsenkin Suomeen saapuvasta kesästä ja kaikesta siitä ihanuudesta, mitä se tuo mukanaan. Loppukesälle on pieni seikkailu taas varattuna ja virkistävä ajatus tulevasta matkasta käväisee mielessä yhä useammin.
Vapaapäivä. Sisällä kaaos. Ulkona auringonpaiste, mutta kylmä tuuli. Valinnanpaikka. Ulkona vai sisällä? Vastaus: ulkona. Ja kyllä kannatti. Valitsin ensimmäiseksi haravointikohteekseni tuulensuojaisan etupihan. Täydellistä terapiaa ja ajatuksenlepoa, välitöntä kädenjälkeä ihailtavaksi. Moskaa tuli kolme kottikärryllistä. Pientä silmäniloakin laitoin kuistille; IKEAsta ostamani laventelipuskan. Kumpa huominen toisi jo lämmön. Monta kivaa puhdetta odottaisi ulkosalla tekijäänsä.
Grrr, kylmät tuulet puhaltelee eikä lämmöstä tietoakaan. Puita täytyy edelleen laittaa takkaan. Tänään vain poltimme viimeisen kopallisen; puuvaja on nyt typötyhjä. Ulkona on kyllä kuivumassa 11 kuutiota koivuhalkoja, mutta niistä ei ole takkapuiksi vielä hetkeen. Ei auta muu kuin lähteä tonkimaan erään lähiseudun sahan jätekasalle laudanpätkiä... on tämä maalaisen elämä ankaraa!
Tämä päivä piti sisällään paljon ihania asioita ulkona. Ikkunat on pesty, puutarhakalusteet kannettu terassille ja öljytty, puutarhatyökalut kaivettu esiin varaston kätköistä, maatakin jo hieman käännetty. Töiden lomassa on bongattu nokkosperhonen, leppäkerttu, kärpäsiä ja kimalainen. Uusia ideoita ja suunnitelmia on kypsynyt mielessä. Oi tätä elämän auvoa; miten sitä on selvittykään talven yli tähän asti.
Olen lainaillut kirjastosta tätä kirjaa muutaman kerran ja nyt huomasin sen olevan huippualennuksessa täällä. Oli pakko tilata! Kirja sisältää toistakymmentä perinteistä mallia puutarhakalusteisiin. Kirjassa on selkeät rakennepiirustukset, joiden avulla kätevä reiska varmasti saa valmista aikaan. Itse ottaisin pihaani vaikka kaikki kirjassa kuvatut kalusteet; niin ihastuttavan ajattomia malleja. Hienot puutarhakalusteiden ohjeet löysin yllättäen viime kesänä myös täältä!
Nämä penkit olen kuvannut Stundarsin museon ja kulttuurikeskuksen pihamaalta. Tässä yksinkertaisessa mallissa silmä lepää ja istumamukavuuskin on taattu. Myös tämän tyyliseen penkkiin löytyy ohjeet tuosta Peter Långbergin Perinteiset puutarhakalusteet-kirjasta. Nyt vain miesväelle malleja esittelemään!
Ihailin näitä vihkotasetteja, joita myös perunanarsisseiksi kutsutaan, jo viime keväänä. Nyt ostin yhden ja ihastuin ikihyvikseni. Kukinto on kaunis ja tuoksu huumaava. Hain tietoa kasvista ja löysin tuon kauniimman nimenkin, vihkotasetti. Perunanarsissi kuulostaa jotenkin hassulta! Vihkotasetti, Narcissus x mediolutens, on valkonarsissin ja tasetin risteymä. Kerrassaan suloinen tapaus. Enempää ei minun pääsiäistunnelmaan nyt tarvita!
"This blog invests and believes in the PROXIMITY-nearness in space, time and relationships. These blogs are exceedingly charming. These kind bloggers aim to find and be friends. They are not interested in prizes or self-aggrandizement! Our hope is that when the ribbons of these prizes are cut, even more friendships are propagated. Please give more attention to these writers!”
Hortensiat ovat kerrassaan ihastuttavia, todellisia puutarhojen kuninkaallisia. Kukinnot ovat mahtipontisia mutta läheltä katsottuna niin herkkiä. Muutama vuosi sitten Irlannin matkallamme ihastuin ikihyvikseni vaaleansinisinä ja -punaisina kukkiviin, valtavan kokoisiin jalohortensioihin, joita kasvoi lähes jokaisen talon ovenpielessä. Samaan ei näillä leveyksillä pysty, mutta onneksi meilläkin on valinnan varaa. Jalohortensia Endless Summer


Tänään kuulin kiurun liverryksen; kesä ei sen mukaan ole siis enää kovinkaan kaukana! Eilen siistin hieman pihamaata ja tein katselmuskierroksen puutarhassa. Vielä ei mitään uutta pilkistä perennapenkeistä ja maa on niin märkää, ettei nurmikolla parane liiemmin tepastella. Pojat vonkuvat jo trampoliinia, mutta ei auta, vielä on odotettava tovi. Ohrat tuovat onneksi jo hieman vihreää silmille ja sielulle, joka ei enää malttaisi odottaa yhtään! 

Posti toi minulle tänään ilahduttavan yllätyksen; Ruusutapettia-blogin arvonnan yllätyspalkinnon! Kirjekuoresta paljastui kaksi Isoäidin Kasvit-siemenpussia, valkoista Milkmaid köynnöskrassia ja matalaa Pink Cupid tuoksuhernettä. Nämä pussit olisin varmasti itsekin valinnut, kerrassaan napakympit! Nannalle vielä kerran kiitokset. Pusseja kuvatessani ripustin ne hetken mielijohteesta keittiön ikkunalla roikkuvaan Madam Stoltzin kynttelikköön ja kas, kynttelikkö näyttikin kerrassaan hauskalta sään armoilla harmaantuneiden pyykkipoikien kera!
Aah, meiltä ovat lumet melkein sulaneet! Pian, pian, pian päästään siistimään perennapenkkejä, levittelemään kanankakkaa ja uutta multaa. Ikkunanpesukin jo houkuttelee. Kirkkaus, puhtaus ja värit tuovat kevään. Vähäsen käytän vielä energiaani sisätiloissa kevätsiivousta tehden, mutta nyt ollaan selkeästi siirtymässä pihakauteen!
Enemmän kuin muuta, puutarha on portti, kulku toiseen maailmaan - sinun omaan ajatteluusi ja omien kättesi työhön. Se on mitä haluat sen olevan ja siellä sinä olet mitä haluat.
William Longgood