tiistai 10. helmikuuta 2015

AURINGONKELTAISTA

 Nyt ovat kukintavuorossa ihanan keltaiset krookukset, jotka taitavat oikeammalta nimeltään olla kylläkin sahrameita. Huoneenlämmössä kukinta on harmillisen nopeaa, mutta ruukkuja riittää varastosta sisään nostettaviksi, joten en jää asiaa harmittelemaan vaan nautin täysin siemauksin.
Istutin tämän satsin läpinäkyvään lasimaljaan, joten juuretkin erottuvat hauskasti. Tuo oranssiin vivahtava sävy on niin herkullinen, ihan kuin aurinko, joka tänään paistoi ja sai mielen laulamaan jo kevätlauluja!

lauantai 7. helmikuuta 2015

KERROTUT AKILEIJAT

 Kaivelin siemenvarastoja ajatuksena lähettää ystävälle näitä kerrottukukkaisen akileijan siemeniä, joita keräsin viime kesänä talteen. Harmikseni pussi olikin tyhjä, olin kai ripotellut siemenet syksyllä maahan. No, uusi kesä tuo uudet siemenet kerättäväksi. Yläkuvassa kasvaa tummakukkainen lajike 'Black Barlow' ja alempana vaaleanpunainen 'Nora Barlow'. Varsinkin 'Nora Barlow' on tehnyt paljon siementaimia, joita olen jakanut eteenpäin. Viime kesänä sain toiselta ystävältä valkoisen kerrotun akileijan siemeniä, nekin ripottelin suoraan maahan ja odotan toiveikkaana niiden kasvua.
Nyt tuntuu, että en muuta teekään kuin odotan toiveikkaana kaikkea mitä puutarhasta taas kevään myötä nousee esiin. Auringon valoa ja lämpöä odotan myös, linnunlaulua, syksyllä maahan istuttamiani sipulikukkia, kastematoja ja pehmeää multaa, kylvöjä ja jopa rikkaruohojen kitkentää... totta puhuakseni olen äärettömän kyllästynyt talveen, en jaksaisi tätä enää yhtään. Kaiken muun odottamisen lisäksi odotan puutarhatöistä kipeytyneitä lihaksia ja raitisilmamyrkytystä, koska kroppanikin on kyllästynyt talveen ja oireilee. Liikutan ja venyttelen sitä, mutta mikään ei ole niin hoitavaa ja terapeuttista kuin kasvien kanssa mullassa möyriminen lintujen säestämänä ja pää uusia toteutettavia ideoita täynnä.

torstai 29. tammikuuta 2015

RUUKULLINEN KROOKUKSIA

Sama keittiön ikkuna ja vihdoinkin jotain oikeasti voimaannnuttavaa näytettävänä! Elämää, väriä ja uuden kevään kasvua vähän ennakkoon autettuna. Varastossa näyttää olevan muissakin ruukuissa jo kova pöhinä päällä ja vihreät piipot tuntuvat aivan kiljuvan valoa päästäkseen kukkimaan. Maltan mieleni ja nautin 'keväästä' ruukku kerrallaan. 

lauantai 24. tammikuuta 2015

IKKUNAPUUTARHA

Pieniä ihmeitä keittiön ikkunalla. Ulkona taas kuolleelta vaikuttava luonto ja puutarha, joka tuntuu nukkuessaan vähän vieraalta. Kevät vaikuttaa olevan ikuisuuden päässä ja tuntuu ihan epätodelliselta, että jossain edessä on taas aika, jolloin voi vain laittaa kumisaappaat jalkaan ja astua ovesta ulos puuhastelemaan mullan tuoksuun ja lintujen lauluun. Nyt on tyydyttävä vain pieneen ikkunapuutarhaan ja haaveisiin.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

KROOKUKSIA ODOTELLEN

Marraskuussa istutetut ja varastossa oleilleet sipulikukkaruukut näyttävät tältä. Krookusten, idänsinililjojen ja helmihyasinttien idut ovat nouseet reilusti pintaan ja tulppaanitkin uskaltavat jo  vähän pilkistää mullan alta. Viime hetkellä hankkimistani ale-sipuleista tuli ainakin parikymmentä ruukullista kevään aikaistumista ja muutama päivä sitten maltoin nostaa nämä kaksi ruukkua sisään keittiön ikkunalle. Jännittävää, kun en edes tarkalleen muista, mitä mihinkin istutin. Näistä taitaa nousta krookuksia. Valkoinen jouluruusu Helleborus niger on pysynyt hengissä ja tehnyt uusia lehtiä samalla kuitenkin kuihduttaen vanhoja. Otsikoissani näyttää jatkuvasti vilahtavan sanat odotus ja ikävä, kuvastaa kai parhaiten puutarhurin tämän hetken mielentilaa. Pienistä versoista saa kuitenkin intoa odotukseen ja kai sitä voisi jo käydä ostamassa ensimmäiset siemenetkin.

lauantai 17. tammikuuta 2015

IKÄVÄ KEVÄISEEN METSÄPUUTARHAAN

Juuri nyt ikävöin eniten metsäpuutarhaani, talomme varjoisan päädyn luonnonmukaista aluetta, jota olen muokannut hiljalleen. Puolivarjoinen tunnelma syntyy paitsi talon antamasta suojasta myös tontin alkuperäisistä kuusista, männystä, pihlajasta sekä suurista kivistä. Metsäpuutarhaan on ollut helppo löytää siellä viihtyviä kasveja, mutta olen huomannut, että kasvien olemuksen kanssa on oltava tarkkana. Olen siirtänyt monia kasveja metsäpuutarhasta toisaalle, kun ne eivät ole ulkonaisesti vaikuttaneet olevansa kotonaan. Jotenkin metsäpuutarhan kasveilta vaaditaan tiettyä vaatimatonta ja luonnonmukaista kauneutta ja vähän villiä ja vapaata kasvutapaa. Lehtimuodot ja vihreän sävyt ovat tärkeitä, kukissa taas herkkyys ja rentous. 
Kauneimmillaan metsäpuutarha on ehdottomasti keväällä. Itse odotan, että valkovuokot joskus valtaavat alaa ja joka syksy istutan lisää pieniä sipulikukkia. Talven jälkeen on ihana aloittaa puutarhan siistiminen metsäpuutarhan käytäviä haravoimalla. Pudonneet männynkävyt heittelen lännenheisiangervojen ja seppelvarpujen katteeksi. Muutamia pieniä lehtipuita olen istutellut perennojen lomaan kuten sirotuomipihlajan, purppuratuomen ja helmipihlajan ja odotan aikaa, jolloin  ne luovat omaa valoa siivilöivää tunnelmaansa. Kartiovalkokuuset ovat ainoita havuja, joita olen metsäpuutarhaan istuttanut. Lisäksi joukossa kasvaa muun muassa alppiruusuja, atsalea, höyhenpensas, pallohortensioita, köynnöshortensiaa ja idänvirpiangervoa.
Saniaisilla ja kuunliljoilla on tärkeä rooli lehtevän vihreyden tuojina. Maanpeitekasveista tuoksumatara, varjoyrtti, valkotäpläimikkä ja taponlehti ovat metsäpuutarhani suosikkeja ja aivan alueen laitamilla polun toisella puolen myös maahumala saa kasvaa tiukan kurin alla. 
Metsäpuutarhan kukkivista perennoista ihastuttavimpia ovat nämä tummakurjenpolvet sekä särkyneetsydämet, tarhakullerot, kalliokielot ja lehtoängelmät. Varjoliljoja odotan malttamattomana, pienistä sivusipuleista kasvaneet hennot taimet vahvistuvat vuosi vuodelta hitaasti mutta varmasti. Syksyllä istutin alueeelle myös tarhavarjohiippaa, sekin vaikuttaa odottamisen arvoiselta uudelta tuttavuudelta.
Sipulikukat tuovat metsäpuutarhan kevääseen aivan oman hohtonsa. Tässä suloiset metsätulpaanit tuoksumataran lomassa. Kaikki pienikukkaiset kasvititeelliset tulppaanit sopivat oman metsäpuutarhani tunnelmaan, samoin kuin lumikellot, matalat pienikukkaiset laukat, pikarililjat ja luonollisen näköiset narsissit. Metsäpuutarhan luominen on ollut uskomattoman ihanaa ja palkitsevaa ja erityisesti tässä osassa puutarhaa ovat luonnon omat elementit sanelleet miten edetä. Onneksi tämäkään alue ei ole vielä valmis, mutta tulevana kautena ehkä taas hitusen rehevämpi ja tunnelmallisempi edelliseen verrattuna. 

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

HYÖTEISHOTELLI=ÖTÖKKÄTALO=INSECT HOTEL=BUG HOUSE


 Nikkaroimme eilen hyönteishotellin. Hotlassa voipi olla näin kesken talvikauden avattuna hiljaista, mutta ehkä kävijämäärät tästä vähitellen nousevat. Tämä puhde herätti miesväessä hilpeyttä ja epäilyksiä, mutta innolla he osallistuivat ja valmista syntyi. Näitä voisi tehdä lisääkin ja esimerkiksi Pinterestistä löytyy paljon hauskoja ideoita. Vastaavan näköisiä hyönteishotelleja myydään puutarhamyymälöissäkin, mutta itsetehtynä näille ei juurikaan tule hintaa; tähänkin löytyi kaikki värkit omasta varastosta. Kaiken lisäksi tekeminen oli hauskaa.
Idea hyönteishotelleista on syntynyt kaupungistumisen ja liian siisteinä pidettävien puutarhojen myötä, kun hyönteisten luontaiset pesintä- ja talvehtimismahdollisuudet ovat vähentyneet. Monet hyönteislajit ovat erittäin hyödyllisiä ympäristölle pölyttäessään kukkia ja hävittäessään tuhohyönteisiä. Monissa Euroopan kaupungeissa on rakenneltu kaupunkialueille melko kookkaitakin hyönteishotelleja, esimerkkinä nämä design-hotellit Lontoossa. Suomessa luontaisia ympäristöjä varmasti vielä riittää, mutta luonnonmukaisessa puutarhassa on hyvä pitää mielessä luonnon pienimmätkin asukit. Kaikkein paras tapa suosia hyönteisiä on jättää puutarhaan hoitamattomampiakin alueita, esimerkiksi risu- tai lehtikasoja ja vaikkapa lahoavaa puuta. Omassa puutarhassa olen huomannut, että myös halkopinot, kattotiilistä ladottu muuri ja pinotut terrakottaruukut vetävät pieniä talvehtijoita puoleensa.

torstai 1. tammikuuta 2015

JA TAAS MENNÄÄN KOHTI UUTTA KASVUKAUTTA

Oikein hyvää uutta alkanutta vuotta jokaiselle. Uuden puutarhakauden odotus alkaa taas hitaasti mutta varmasti. Viime vuonna istutin maaliskuussa ystävän lähettämät kukkivat lumikellot maahan ja nostelin ensimmäiset talvehtineet ruukut kasvihuoneeseen. 
Luonto tekee kuten parhaaksi katsoo, mutta ihanaa olisi saada taas aikainen kevät. Nyt on vielä tyydyttävä puutarhuroimaan ajatuksen tasolla ainakin pari kuukautta. Vuoden viimeisenä työnä päivitin kasvilistani. Sain kirjattua monivuotiset sipulikukat vihdoinkin ylös ja poistettua vuosien saatossa varmasti menehtyneet kasvit listalta pois. Muutama listaamatonkin muistui mieleen, onneksi. Samalla tuli laitettua muistiin muutamia kasvihaaveita tulevalle kaudelle. 
Edetään kukonaskelin, hiljaa kevättä kohti hivuttautuen. Ahmitaan puutarhakirjoja, selataan lehtiä, tehdään ehkä siementilauksia, suunnitellaan ja haaveillaan. Puutarhurin juhla-ajat ovat edessäpäin.