keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

NUHJUISEN PÄIVÄN JAARITTELUJA

Kylmä ja nuhjuinen sää jatkuu. Nopeasti etukuistilta otetussa kuvassa näkyy paitsi säätila, myös kuistia alempana sijaitseva aamupalaterassi ja uudet kalusteet maalattuna. Ylhäältä otettuna kuvakulma hämää, oikeasti terassi on paljon pidempi. Vielä muutama vuosi sitten tämä ulkorakennuksen ja asuintalon kulma oli lähes kokonaan nurmella. Nykyisen terassin paikallakin oli nurmikaistale, mutta sen editse kulkeva laattakäytävä oli olemassa sekä etupihaa elävöittävä isompi istutusalue, jossa nuo syyshortensiatkin kasvavat. Kuvasta on vaikea saada selkoa, mutta aidan vieressä oleva sininen Adirondack-tuoli erottuu. Nurkassa on puolikaaren muotoinen seulanpääkiveys ja samalla tavalla ladottu polku johtaa nurkkaukseen sekä haarautuen vasemmalle kohti etupihaa. Oikealta polku yhdistyy laattakäytävään, joka jatkuu kulmasta kohti puutarhan takaosaa. Iisoppi rajaa seulanpääkivipolkuja molempiin suuntiin. Kuten kuvassa näkyy, istutusalueilla kasvaa kolme pallotuijaa. Muusta ei sitten saakaan mitään selvää, joten kirjasin kasveja tuohon kuvaan. Keskellä kasvaa rungollinen pieni suklaakirsikka, ulkorakennuksen seinän liepeillä valkoinen pihasyreeni, laattapolkujen varjoisemmilla reunoilla kuunliljoja, köynnöskaaressa pilariruusu 'John Cabot' sekä villiviini. Rumaa valaisinta pitkin nousee tarhaviinikärhö 'Minuet' ja aidan reunaa pienen pieni köynnösruusuntaimi 'New Dawn', joka on selvinnyt ainakin yhdestä edellisestä talvesta. 'Artic Fire' ketoneilikkaa istutin laajoiksi matoiksi seulanpääkivipolun molemmin puolin istutusten alle, mutta kasvuunlähdöstä en ole varma. Tämä on tämmöinen muotoitumassa oleva alue, jossa rakenteet ovat nyt valmiina, mutta kasvien osalta jää nähtäväksi miltä kokonaisuus lopulta näyttää. Alueesta tuli tiivis ja ainakin syyshortensiat ja pihasyreeni on pidettävä leikkausten avulla kohtuullisen pieninä. Sipulikukkiakin on nousemassa, ainakin tulppaaneita ja helmililjoja, mutta syksyllä täytyy istuttaa paljon lisää ja erityisesti pienikukkaisia kevään tuojia.
 Tässä vielä kuvakulma pihan puolelta. Iisoppiaidanne mukailee kaarevaa polkua, joka tosiaan yhdistyy tuohon puutarhan takaosaan johtavaan laattakäytävään. Taustalla häämöttää pieni muotoutumassa oleva ruustarha, joka kovasti vasta hakee itseään. 
Isotorviset 'Carlton' tähtinarsissit kukkivat jo ties monettako viikkoa. Kylmät säät ja tuisku ovat painaneet niitä lakoon, mutta edelleen nämä ovat keväisen puutarhan selkein valopilkku. Äskeisellä postinhakureissulla kyllä huomasin, että paljon kaikkea uutta on nousemassa maasta. Voi kun kunto pian antaisi periksi ja säät sallisivat ulkona puuhailun. 
Tässä yksi viime viikolla kesken jäänyt homma. Inhoamani ruskeaksi öljytyt kovapuukalusteet kokivat muodonmuutoksen. Nyt varoituksen sana, tässä kohtaa olen laiminlyönyt kaikki maalausopit eli en välttämättä suosittele tekemään samoin jos kovapuukalusteet ovat kovin rakkaita! Itse tykkään tästä tuolin mallista, mutta materiaalina kovapuu on mielestäni ankea. Harmaantuneena kyllä nätti, mutta öljyttynä ei oikein makuuni. Hiomaan en näitä alkanut, olen nimittäin joskus senkin tehnyt. Pesin sen sijaan kalusteet painepesurilla ja annoin kuivua rutikuiviksi. Sitten vain maalia pintaan. Maalikaan ei ole ulkokalustemaalia vaan samaa jolla talomme on maalattu eli Nordican Ekoa. Kokeilin maalia huvikseni muutama vuosi sitten ylimmässä kuvassa näkyvään Adirondack-tuoliin ja pinta on kestänyt erinomaisesti ollessaan sään armoilla kesät talvet. Koska kovapuukalusteet olivat jo melkein häätöuhan alla, päätin vielä kokeilla ja maalata nämäkin. Yleensähän kovapuukalusteissa maali pysyy huonosti eli maalausta ei suositella tai ainakin pohjatyöt kehoitetaan tekemään huolella. Olkoot nämä nyt testikalusteet.
Kamala miten pitkät jaarittelut sain aikaiseksi. En tiedä oliko tästä nyt iloa kenellekään, mutta ainakin sain toipilaspäivääni kulumaan!

tiistai 19. huhtikuuta 2016

AIKALISÄ

Aamu olikin harmaan sijaan valkoinen ja kevään edistyminen antaa odottaa itseään. Flunssa on kaatanut tarhurinkin, joten eipä tässä kannata kuin ottaa aikalisää. Tomaatit ja chilit saivat ensimmäisen merileväuutteella terästetyn kastelun. Kylvöjä voisi tehdä, mutta taimimulta on loppu. Toissa iltana kylvin tuoksuherneet, lajikkeina 'Cupani', 'Royal Mid Blue' sekä 'Bijou Mix'. Palailen uusin voimin.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

AAMUPALAKALUSTEET


Sama ihana aurinkoinen kevätsää on jatkunut tänäänkin. Aamulla oli kiire ulos vaikka eilinen tuntuikin jäsenissä. Isäntä on tunnetusti vikkelä projekteissaan ja nyt on viime keväänä valmistuneella aamupalaterassillakin uudet itse tehdyt kalusteet.
Huomenna sitten valkoista pellavaöljymaalia pintaan. Minä kaipaisin jo kovasti orvokkeja ikkunoiden alle, ostin uudet muoviset parvekelaatikot puulaatikoiden sisälle rikkoutuneiden tilalle ja laitoin mullatkin valmiiksi. Joka kevät saa tuskailla paikallisten myymälöiden hitautta kasvien kanssa, multaa sentään jo myivät!

lauantai 9. huhtikuuta 2016

GRILLIN KAUTTA JA TAAS HOMMAT JATKUU

 Epätarkoilla kuvilla taas täällä, saisinkohan tulevalla viikolla vietyä kameran vihdoin huoltoon? Nyt nimittäin kameroiden pitäisi toimia, kohta kuvattavaa on niin paljon. Tässä tämänpäiväiset kaunokaiset. 
Tänään oli taas päivä, josta talvella aina haaveilen. Aurinko paistoi aamusta iltaan ja aikaa vain ja ainoastaan puutarhapuuhiin. Jätimme ruoanlaitonkin väliin ja heittäydyimme täysin holtittomiksi hakemalla ehdat grillihampurilaiset (...ei ole tapana, mutta Sami Hedbergin Grillit huurussa aiheuttaa joka keskiviikko kauhean grilliruoan himon ja päätimme tänään tehdä asialle jotain, järkyttävää...)
Monta hommaa on meneillään. Mies nikkaroi lisää puutarhakalusteita, minä olen maalannut vanhoja. Metsikön kuuset ovat siistiytyneet minun kiipeillessäni pakarat pinkeinä tikapuita eestaas kuivia oksia sahaillen. Häärätessäni ympäri puutarhaa silmään on iskenyt aina joku puhde ja sitten joku muu on keskeytynyt. Mutta hommat sujuvat ja mieli on hilpeä. Vähitellen siistiytyvä puutarha tuottaa suurta iloa ja nautintoa. Huomenna jatkuu!

tiistai 29. maaliskuuta 2016

PUUTARHAA AAMUSTA ILTAAN

Terveiset pihalta! Olen viettänyt aamusta asti aikaa puutarhaa siistien; auringonpaisteessa, lempeässä tuulessa lintujen lauluja kuunnellen. Onnentunteeseen en kyllä muuta tarvitse, nämä ovat niitä päiviä joista talvisin vain haaveilee. Lumet lähtivät pääsiäisen pyhinä ja tuuli on kuivatellut maata. Haketin on laulanut ja risut muuttuneet helposti maatuvaksi silpuksi. Metsäpuutarhan jo siistin kokonaan, muutoin perenna-alueet ovat vielä liian märkiä, täytyy odotella muutama päivä. Varastosta nostelin ulos talvehtineet muratit ja runkotuijat ja annoin niille kunnon kastelun. Suunnitelmissa on ensimmäisten multasäkkien hankinta ja orvokkejakin tekisi mieli. Lomailen kotosalla koko viikon eli tiedossa on puutarhaa aamusta iltaan, oijoi!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

JA VOITTAJA ON...

Paljon onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille, teitä oli hurjan paljon. Laitatko Between yhteystietosi sähköpostiini; Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha - kesähetkiä ja kukkakuumetta -kirja kera siemenpussukan lähtee täältä pikinmiten.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

PUUTARHA AUKI

Aikani ajatusta veivattuani heittäydyin leikkiin mukaan eli puutarhani on avoinna taas tulevana kesänä Avointen puutarhojen päivänä. Ajankohta elokuun alussa hiersi hieman ja tarvitsin rohkaisua loppukesän puutarhakuvista viime vuosilta. Tässä vaiheessa vuotta on aina kamalan vaikea hahmottaa miltä puutarha mahtaa näyttää vaikkapa viiden kuukauden kuluttua. Itsekriittisyydessään sitä listaa heti vaikka kuinka monta keskeneräistä kohtaa, joiden vuoksi vierailijoiden kutsuminen ei nyt oikein olisi suotavaa. Sitten kupissa painaa kuitenkin ne ihanimmat hetket ja näkymät, mitä loppukesä parhaimmillaan tarjoilee. 
Olen saanut puutarhan avaamisesta aina silloin tällöin kyselyitäkin ja yksi viimeisimpiä kommentteja asian tiimoilta oli tämä niin ihana ja mieltä lämmittävä, että voisin melkein nimetä sen syyksi päätökselleni:
...kävin puutarhassa tutustumassa avoimissa puutarhoissa ja olet innoittajani.
Minä en lähde mukaan sillä ajatuksella, että pitäisin puutarhaani niin upeana, että tahtoisin sen vuoksi toivottaa vierailijat tervetulleiksi. En liioin välitä, paljonko kävijöitä päivän aikana kertyy. Tämä on yhden naisen ja vähän miehenkin oman kodin yhteyteen luoma oma vihreä maailma, joka elää ja hengittää elämämme tahtiin, arjessa pakertaen, välillä väsyen, mutta silti elämästä nauttien. Itse olen vieraillut aika monissa todella kauniissa, hartaudella ja kovalla työllä luoduissa puutarhoissa, joten osaan pitää itseni nöyränä ja leikkisästi sanottuna, tiedän paikkani. 
Puutarha on tuonut elämääni niin paljon iloa, kauneutta sekä hyvinvointia ja se on syy miksi ajatus oman puutarhan avaamisesta tuntuu millään tapaa järkevältä. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, avatessaan kotinsa tai puutarhansa sitä avaa aika paljon itseäänkin ja itsesuojeluvaistolla varustettu ihminen näkee tilanteessa kyllä riskinkin mahdollisuudet. Kuitenkin kaksi vuotta sitten kun ensimmäisen kerran osallistuin Avoimiin puutarhoihin, vierailijoiden lämminhenkisyys ja positiivinen palaute todella yllättivät. Ääneen yksi rouva taisi kommentoida, ettei kyllä istuttaisi omenapuiden alle perennoja ja joku vanhempi herra naureskeli jollekin ratkaisulle, muuten kaikki ääneen sanottu palaute oli kovin rohkaisevaa. Hyvältä tuntui sekin, kun yksi mies mietti, miksi tomaatinlehdet olivat kovin käpristyneitä ja joku tiesi heti kertoa, että se saattaa johtua liian typpipitoisesta lannoittamisesta. Puutarhaihmisten rakentavaa keskinäistä kokemusten jakamista, josta aina voi oppia uutta ja jonka tarkoitus ei koskaan ole loukata tai aliarvioida.
Itse luotu puutarha on tekijänsä sielunmaisema, joka ei useinkaan ole vielä valmis. Itse olen viettänyt aikaa puutarhassa hyvin monenlaisten tunnetilojen vallassa. Olen kaivanut kyyneleet silmissä elämän murheet harteilla painaen, kuopsuttanut ankaran pääkivun kourissa ja toivonut fyysisen työn lievittävän kamalaa oloani. Olen myös kokenut euforisia hetkiä uusia istutusalueita hahmotellessani ja kasvien, polkujen ja rakenteiden linjoja maalaillessani. Kiitollisuus ja syvä onnentunne ovat vallaneet mielen, kun olemme saaneet mieheni kanssa yhteistuumin jonkun pitkään suunnitteilla olleen rakennelman valmiiksi ja josta en ilman hänen apuaan olisi selvinnyt tai päässyt hommassa edes alkuun. 
Rakkaudella luotu puutarha näyttää juuri siltä; rakkaudella luodulta. Sitä on tehty voimien ja varojen mukaan, ongelmia ratkoen ja esteitä voittaen. Itse en olisi osannut eivätkä rahkeet ja rahat olisi riittäneet kerralla luotuun puutarhaan enkä kyllä olisi sellaista edes halunnut. Siksi sielunmaisemani on edelleen keskeneräinen, mutta toivon mukaan puutarhassa näkyy jo viitteitä unelmistani. Nyt toivon vain että tuleva puutarhakevät- ja kesä olisivat täynnä intoa ja iloa ja voisin viettää mahdollisimman paljon aikaa puutarhatöissä. Olisi ihana avata elokuussa puutarha, jossa on hyvä tunnelma ja josta välittyy luonnon ja puutarhanhoidon ilo ja hyvää tekevä vaikutus. Kaikkein hienointa olisi taas innostaa jotakuta.

P.S. Pari postausta alempana olevaan arvontaan on aikaa osallistua vielä yli vuorokausi, ilmoitan voittajan sitten sunnuntaina!