perjantai 24. lokakuuta 2014

INNOITUKSEN ÄÄRELLÄ

 Puutarhablogeissa on kiertänyt haaste, jossa aiheena on inspiraation lähteet. Minut haastoi Hernepensaskujanteen Jori, kiitos! Inspiraatiohan tarkoittaa yksinkertaisimmillaan innoitusta. Eilen postilaatikossa odotti kerran kuukaudessa ilmestyvä innoittaja, The English Garden. Lehden sivuilta pääsee melkein kuin pienelle puutarhamatkalle ja artikkeleita ja kuvia täytyy tutkia hitaasti nautiskellen. Upeita puutarhoja katsellessa saattaa omaan mieleen jäädä pieni yksityiskohta tai kasvi tai kasviyhdistelmä, joka jää elämään omaa elämäänsä ja kumpuaa sieltä sitten toteuttamiskelpoisena ideana. Englantilaisen puutarhan henki innoittaa ja sitä on vaikea pukea sanoiksi. Iltaisin olen viihdyttänyt itseäni myös telkkarin ääressä ja katsellut digiboxilta ties monettako kertaa Christine Walkdenin kuusiosaista Puutarhan lumoissa-sarjaa. 
Puutarhalehdet täyttävät lehtikorit eikä niistä oikein malttaisi luopua. Puutarhakirjatkin ovat yliedustettuina kirjahyllyssä ja olen selaillut taas netistä mahdollisia puutarhakirjan muotoisia joululahjatoiveita, itselleni tietenkin! Talvi on aikaa, jolloin ladataan ideoita ja innoitusta kevättä varten ja inspiroituakseen tarvitaan materiaalia. Blogitkin avautuvat tähän aikaan uudella tavalla ja teidän muiden inspiroivia blogeja tulee luettua paljon suuremmalla intensiteetillä kuin keskellä kiivainta kasvukautta. Puutarhasta talven myötä syntyvä lepo on tarpeen paitsi luonnon myös meidän puutarhureiden uudistumiselle. Keväällä takataskussa on taas lista mahdollisesti toteutuvia suunnitelmia, jotka ovat talven aikana muhineet päässä. 
 Tänään inspiroiduin paikallisessa Multasormessa, jossa kukkasipulihyllyt vielä notkuivat vallinnanvaraa ja tarjouksessa oli 10 pussia kympillä. Sivuuttamattoman tarjouksen siivittämänä tein nopean suunnitelman mitä istuttaa ja minne. Ostoskoriin päätyi muun muassa valtavan kokoisia valkokukkaisia 'Mount Everest' sorjalaukkoja, kerrottuja 'Showcase' tulppaaneja, valko-violettikirjavia 'Vanguard' krookuksia sekä kääpiötulppaaneja. Illan aikana mieleeni tuli yllä näkyvä keväinen, puolivahingossa syntynyt metsäpuutarhan ihanin kasviyhdistelmä: Saaripalstan Sailan postittamia keltaisia metsätulppaaneja ja tuoksumataraa. Luonto itsessään on innoittajista suurin eikä oma kyky yhdistellä kasveja vedä vertoja sille, mitä luonnossa usein näemme. Yleensä sommittelun tulos omassa puutarhassa on sattumaa ja joskus ilo lopputuloksesta voi yllättää täydellisesti.
Ja voi kun vielä tulevaisuudessakin pääsisi tekemään matkoja paikkoihin, joissa puutarhainspiraatiota on tarjolla hengästymiseen asti. Kovasti kaipaan myös mahdollisuuksia päästä kurkistamaan muiden kotipuutarhureiden pensasaitojen sisäpuolelle. Jokainen rakkaudella luotu puutarha ja jokainen puutarhaa luova ihminen kätkee sisäänsä insiraation lähteen, jota kannattaa raottaa myös muille. 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

MITEN KÄY ASTRID LINDGRENIN?

Sorruin hankkimaan loppukesästä ensimmäiset ryhmäruusuni. Myönnän, että nimi vetosi kukinnan ohella, onhan Astrid Lindgren kaikkien aikojen lastenkirjailija ja monen huikean sankarin ja sankarittaren äiti. Minusta ei vain ole turhan herkkien ja vaativien kasvien paapojaksi ja kirvojen ruiskuttelijaksi, joten katsotaan, upotinko rahani kankkulan kaivoon ostaessani näitä kaunokaisia heti kolmin kappalein. Ruusut kasvavat nyt kasvihuoneen lämpöistä kylkeä vasten syvään istutettuina kera mirrinminttujen. Sen verran kuitenkin pelaan varman päälle, että heitän havuja Astridien ylle, jahka maa routaantuu. Katsotaan, mitä ensi keväänä tapahtuu.

perjantai 17. lokakuuta 2014

SULOISIA UNIA

Pimeä yllätti, mutta ehdin napata muutaman kuvan ja aloittaa viikonlopulle suunnittelemani puutarhapuhteet. Pitkästä aikaa pääsin siihen autuaalliseen olotilaan, mitä puutarhassa puuhailu parhaimmillaan tarjoaa. Täytyy laittaa tänään ajoissa pää tyynyyn ja jatkaa aamulla. Jo aikaisemmin ehdin kääntää kasvilavojen mullat ja levitellä joukkoon kompostimultaa. Ehkä kevät olisi ollut puuhaan parempi ajankohta, mutta komposti oli saatava tyhjäksi ennen talvea. Minulla on jatkuvasti käytössä kaksi Globe-kompostoria keittiöjätteelle, jota toista täytän ja jossa toisessa muhii jo pidemmällä oleva massa. Vuodessa jätteet maatuvat lähes täysin ja joka kevät tyhjennän toisen ja joka syksy toisen. Kuivikkeena toimii seos haketettua puutarhajätettä ja suurista kuusista varisseita havunneulasia.
Kuten kuvista näkyy, lehtikaali 'Nero di Toscana'  kasvaa elinvoimaisena eikä ole ollut moksiskaan viilentyneestä säästä. En ole käyttänyt lehtiä vielä ruoalaitossa vaan olen popsinut lehtiä raakana suoraan maalta. Luultavasti kuivaan lehdet ennen talventuloa ja lisäilen sitten ruokiin. Persiljakin on komeana, kunhan vain muistaisi sitäkin käyttää. 
 Loppukesästä ostin metsäpuutarhaan helmipihlajan, jonka marjat ovat kuin koruja.
 Metsäpuutarhassa kiveä verhoava köynnöshortensia saa  aina kauniin ruskan.
Marja-aronia-aidanne notkuu marjojen painosta, linnuille riittää syötävää pitkälle syksyyn. Eilen aloitin myös talviruokinnan, lintulaudan elämä kun tuo iloa ja elämää unille painuvaan puutarhaan. Olen joskus aikaisemminkin todennut, että syksyisessä puutarhassa on jotain taianomaista ja siellä puuhaillessani minulle tulee semmoinen fiilis kuin olisin peittelemässä lasta unille. Suloisia unia, pian taas herätään uuteen kevääseen.

torstai 16. lokakuuta 2014

TALLINNAN TERVEISET

Kuvaterveiset Tallinnasta. Syysloman tyngän matkakohteena eteläisen naapurimaan pääkaupunki, jossa olin käynyt kerran aikaisemmin vuonna 1993. Päivässä ei paljon ehtinyt, joten keskitimme voimamme vanhankaupungin keskiaikaisen tunnelman aistimiseen. Yllä oleva kuva on otettu Hellemannin tornista käsin, josta avautui idylli yli vanhankaupungin.
 Minä kuljin, ihastelin ja jätin suosiolla kameran kanssa värkkäämisen isännälle. Senpä vuoksi kuvatarjonta onkin kooste komeita näkymiä, ei mitään piiperrystä ihastuttavista yksityiskohdista, joita oli kyllä tarjolla yltäkylläisesti. Sekä ylä- että alakuvassa näkyy Raatihuoneentori.
Turisteja oli liikkeellä miellyttävän vähän ja näimme useampia paikallisia päiväkoti- ja koululaisryhmiä opettajineen kaupungin kujilla. 
Keskiaika huokui erityisesti Katariinankujalla. Harmiksemme osa nähtävyyksistä oli kiinni alkuviikosta, joten sisään emme kovin moneen paikkaan päässeet.


Puisto- ja puutarha-alueitakin olisi ollut tarjolla hieman keskustan ulkopuolella, mutta ne jäivät toiseen kertaan. Yksi ihastuttava Hellemannin tornista näkyvä yksityinen terassi oli pakko kuvata; mikä suloinen ulkoilmaolohuone keskellä historiallista kaupunkia jollakulla onnellisella onkaan! Ihastuin myös Tallinnan käsityötarjontaan ja tuoksuviin villakojuihin. Yhdestä löysin itselleni kauniit käsin neulotut pitsivillapolvisukat eikä hinta päätä huimannut. Muistaakseni Viro teki minuun vaikutuksen jo viime kerralla yli kaksikymmentävuotta sitten ja niin kävi tälläkin kertaa. Pakko palata jossain vaiheessa, ehkä puutarhamatkan merkeissä...

tiistai 14. lokakuuta 2014

MY ANGEL

Pieni ihme kukkii muutoin jo riisuutuneessa puutarhassa. Viime kesänä istutin metsäpuutarhaan itselleni entuudestaan tuntemattoman 'My Angel' kärhön. Latinankielinen nimi on Clematis tangutica eli kyseessä on kiinankeltakärhö.
Kärhö kasvatti hentoja versoja kesän mittaan ja nyt se kukkiin aivan ihanasti. Tällaisten pienten ihmeiden äärellä on hyvä olla. Ei tule ähky eikä turtumus, vain onnellinen ja kiitollinen olo.

tiistai 16. syyskuuta 2014

AURINGOSTA INNOSTUNUT

Eilen kaivoin Kauppilan sipulilähetyksen maahan. Lisää erilaisia narsisseja, joita toivon mukaan saan esitellä sitten ensi keväänä. Selkää oikoessa silmiin osui keväällä istuttamani  'Markham's Pink' kruunukärhön yksinäinen kukka. Tämä kärhö kukkii alkukesästä, mutta oli innostunut vielä syksyisestä auringosta.

maanantai 15. syyskuuta 2014

MARKETTOJEN UUSI TULEMINEN

 Vaikka syksy etenee, lämmin ja aurinkoinen sää innostaa tarttumaan kesän rippeisiin. Terassin ikkunalla marketat elävät uutta tulemista. Elokuussa ne näyttivät kaikkensa antaneilta, mutta reilulla leikkelyllä ja teholannoituksella sain herätettyä kukinnan uudelleen. Olen laiska kastelija ja lannoittaja, joten kesäkukat pakkaavat jäädä huonolle hoidolle. Lisäksi sesonkikukkien hankinta kirpaisee ja tuntuu tuhlaukselta, joten ruukuissa kasvaa pääasiassa vuodesta toiseen talvettamiani mehikasveja, muratteja, hortensioita ja muutamia pikkupuita. Mutta jos lämmintä riittää, saattavat nämä marketat ilakoida vielä tovin.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

TARKKAAN KATSOMISEN TAITO

Komeamaksaruoho on kaukaa katsottuna pönäkkä mutta läheltä  tarkasteltuna aivan erityisen herkkä.
Lumikärhössä osa kukista pudottelee jo terälehtiään ja vieressä uudet nuput pullistelevat. Ei siis syytä huoleen, kaikkea hienoa tapahtuu vielä puutarhassa, täytyy vain katsoa tarkasti ;)