lauantai 24. tammikuuta 2015

IKKUNAPUUTARHA

Pieniä ihmeitä keittiön ikkunalla. Ulkona taas kuolleelta vaikuttava luonto ja puutarha, joka tuntuu nukkuessaan vähän vieraalta. Kevät vaikuttaa olevan ikuisuuden päässä ja tuntuu ihan epätodelliselta, että jossain edessä on taas aika, jolloin voi vain laittaa kumisaappaat jalkaan ja astua ovesta ulos puuhastelemaan mullan tuoksuun ja lintujen lauluun. Nyt on tyydyttävä vain pieneen ikkunapuutarhaan ja haaveisiin.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

KROOKUKSIA ODOTELLEN

Marraskuussa istutetut ja varastossa oleilleet sipulikukkaruukut näyttävät tältä. Krookusten, idänsinililjojen ja helmihyasinttien idut ovat nouseet reilusti pintaan ja tulppaanitkin uskaltavat jo  vähän pilkistää mullan alta. Viime hetkellä hankkimistani ale-sipuleista tuli ainakin parikymmentä ruukullista kevään aikaistumista ja muutama päivä sitten maltoin nostaa nämä kaksi ruukkua sisään keittiön ikkunalle. Jännittävää, kun en edes tarkalleen muista, mitä mihinkin istutin. Näistä taitaa nousta krookuksia. Valkoinen jouluruusu Helleborus niger on pysynyt hengissä ja tehnyt uusia lehtiä samalla kuitenkin kuihduttaen vanhoja. Otsikoissani näyttää jatkuvasti vilahtavan sanat odotus ja ikävä, kuvastaa kai parhaiten puutarhurin tämän hetken mielentilaa. Pienistä versoista saa kuitenkin intoa odotukseen ja kai sitä voisi jo käydä ostamassa ensimmäiset siemenetkin.

lauantai 17. tammikuuta 2015

IKÄVÄ KEVÄISEEN METSÄPUUTARHAAN

Juuri nyt ikävöin eniten metsäpuutarhaani, talomme varjoisan päädyn luonnonmukaista aluetta, jota olen muokannut hiljalleen. Puolivarjoinen tunnelma syntyy paitsi talon antamasta suojasta myös tontin alkuperäisistä kuusista, männystä, pihlajasta sekä suurista kivistä. Metsäpuutarhaan on ollut helppo löytää siellä viihtyviä kasveja, mutta olen huomannut, että kasvien olemuksen kanssa on oltava tarkkana. Olen siirtänyt monia kasveja metsäpuutarhasta toisaalle, kun ne eivät ole ulkonaisesti vaikuttaneet olevansa kotonaan. Jotenkin metsäpuutarhan kasveilta vaaditaan tiettyä vaatimatonta ja luonnonmukaista kauneutta ja vähän villiä ja vapaata kasvutapaa. Lehtimuodot ja vihreän sävyt ovat tärkeitä, kukissa taas herkkyys ja rentous. 
Kauneimmillaan metsäpuutarha on ehdottomasti keväällä. Itse odotan, että valkovuokot joskus valtaavat alaa ja joka syksy istutan lisää pieniä sipulikukkia. Talven jälkeen on ihana aloittaa puutarhan siistiminen metsäpuutarhan käytäviä haravoimalla. Pudonneet männynkävyt heittelen lännenheisiangervojen ja seppelvarpujen katteeksi. Muutamia pieniä lehtipuita olen istutellut perennojen lomaan kuten sirotuomipihlajan, purppuratuomen ja helmipihlajan ja odotan aikaa, jolloin  ne luovat omaa valoa siivilöivää tunnelmaansa. Kartiovalkokuuset ovat ainoita havuja, joita olen metsäpuutarhaan istuttanut. Lisäksi joukossa kasvaa muun muassa alppiruusuja, atsalea, höyhenpensas, pallohortensioita, köynnöshortensiaa ja idänvirpiangervoa.
Saniaisilla ja kuunliljoilla on tärkeä rooli lehtevän vihreyden tuojina. Maanpeitekasveista tuoksumatara, varjoyrtti, valkotäpläimikkä ja taponlehti ovat metsäpuutarhani suosikkeja ja aivan alueen laitamilla polun toisella puolen myös maahumala saa kasvaa tiukan kurin alla. 
Metsäpuutarhan kukkivista perennoista ihastuttavimpia ovat nämä tummakurjenpolvet sekä särkyneetsydämet, tarhakullerot, kalliokielot ja lehtoängelmät. Varjoliljoja odotan malttamattomana, pienistä sivusipuleista kasvaneet hennot taimet vahvistuvat vuosi vuodelta hitaasti mutta varmasti. Syksyllä istutin alueeelle myös tarhavarjohiippaa, sekin vaikuttaa odottamisen arvoiselta uudelta tuttavuudelta.
Sipulikukat tuovat metsäpuutarhan kevääseen aivan oman hohtonsa. Tässä suloiset metsätulpaanit tuoksumataran lomassa. Kaikki pienikukkaiset kasvititeelliset tulppaanit sopivat oman metsäpuutarhani tunnelmaan, samoin kuin lumikellot, matalat pienikukkaiset laukat, pikarililjat ja luonollisen näköiset narsissit. Metsäpuutarhan luominen on ollut uskomattoman ihanaa ja palkitsevaa ja erityisesti tässä osassa puutarhaa ovat luonnon omat elementit sanelleet miten edetä. Onneksi tämäkään alue ei ole vielä valmis, mutta tulevana kautena ehkä taas hitusen rehevämpi ja tunnelmallisempi edelliseen verrattuna. 

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

HYÖTEISHOTELLI=ÖTÖKKÄTALO=INSECT HOTEL=BUG HOUSE


 Nikkaroimme eilen hyönteishotellin. Hotlassa voipi olla näin kesken talvikauden avattuna hiljaista, mutta ehkä kävijämäärät tästä vähitellen nousevat. Tämä puhde herätti miesväessä hilpeyttä ja epäilyksiä, mutta innolla he osallistuivat ja valmista syntyi. Näitä voisi tehdä lisääkin ja esimerkiksi Pinterestistä löytyy paljon hauskoja ideoita. Vastaavan näköisiä hyönteishotelleja myydään puutarhamyymälöissäkin, mutta itsetehtynä näille ei juurikaan tule hintaa; tähänkin löytyi kaikki värkit omasta varastosta. Kaiken lisäksi tekeminen oli hauskaa.
Idea hyönteishotelleista on syntynyt kaupungistumisen ja liian siisteinä pidettävien puutarhojen myötä, kun hyönteisten luontaiset pesintä- ja talvehtimismahdollisuudet ovat vähentyneet. Monet hyönteislajit ovat erittäin hyödyllisiä ympäristölle pölyttäessään kukkia ja hävittäessään tuhohyönteisiä. Monissa Euroopan kaupungeissa on rakenneltu kaupunkialueille melko kookkaitakin hyönteishotelleja, esimerkkinä nämä design-hotellit Lontoossa. Suomessa luontaisia ympäristöjä varmasti vielä riittää, mutta luonnonmukaisessa puutarhassa on hyvä pitää mielessä luonnon pienimmätkin asukit. Kaikkein paras tapa suosia hyönteisiä on jättää puutarhaan hoitamattomampiakin alueita, esimerkiksi risu- tai lehtikasoja ja vaikkapa lahoavaa puuta. Omassa puutarhassa olen huomannut, että myös halkopinot, kattotiilistä ladottu muuri ja pinotut terrakottaruukut vetävät pieniä talvehtijoita puoleensa.

torstai 1. tammikuuta 2015

JA TAAS MENNÄÄN KOHTI UUTTA KASVUKAUTTA

Oikein hyvää uutta alkanutta vuotta jokaiselle. Uuden puutarhakauden odotus alkaa taas hitaasti mutta varmasti. Viime vuonna istutin maaliskuussa ystävän lähettämät kukkivat lumikellot maahan ja nostelin ensimmäiset talvehtineet ruukut kasvihuoneeseen. 
Luonto tekee kuten parhaaksi katsoo, mutta ihanaa olisi saada taas aikainen kevät. Nyt on vielä tyydyttävä puutarhuroimaan ajatuksen tasolla ainakin pari kuukautta. Vuoden viimeisenä työnä päivitin kasvilistani. Sain kirjattua monivuotiset sipulikukat vihdoinkin ylös ja poistettua vuosien saatossa varmasti menehtyneet kasvit listalta pois. Muutama listaamatonkin muistui mieleen, onneksi. Samalla tuli laitettua muistiin muutamia kasvihaaveita tulevalle kaudelle. 
Edetään kukonaskelin, hiljaa kevättä kohti hivuttautuen. Ahmitaan puutarhakirjoja, selataan lehtiä, tehdään ehkä siementilauksia, suunnitellaan ja haaveillaan. Puutarhurin juhla-ajat ovat edessäpäin.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

UUDEN PUUTARHAVUODEN ODOTUSTA

Pikkuisen puutarhan Sametti Hortensia oli listannut tulevan puutarhavuoden haaveita ja se oli mielestäni niin kiva idea, että tartuin aiheeseen minäkin. Haaveilen pitkästä ja lempeästä keväästä, mieluiten aloittaisin työt puutarhassa jo maaliskuussa kuten tänä vuonna tein. Pienetkin työt, kuten puiden ja pensaisen leikkuut ja oksien hakettaminen tarkoittavat sitä, että puutarhakausi on todella avattu ja se on juhlaa se. Toivon, että maaliskuussa pääsen myös kylvämään retiisit kasvihuoneen lavaan. Varastossa on ehkä parisenkymmentä astiaa ja ruukkua syksyllä istutettuja sipulikukkia, niiden avulla saan toivottavasti kasvihuoneeseen myös aikaista kukintaa. 
Meillä on joka vuosi tupannut valmistumaan myös uusia rakennelmia puutarhaan, toivottavasti myös tulevana vuonna. Pieni pätkä aitaa olisi vielä rakennettava metsäpuutarhaa rajaamaan ja sitten olen keksinyt tarvitsevani puutarhavajan kasvimaan kupeeseen. Vajan tarve tulee esiin varsinkin syksyisin, kun keräilee puutarhasta säilöön ruukkuja, työkaluja ja kalusteita. Pikkuinen vaja peittäisi myös kasvimaan reunalla olevan puutarhajätekompostikasan. Vaja olisi varmasti myös kivannäköinen paikallaan ja voisin siirtää piikikkään karhunvatukan kasvamaan sen kylkeen.
Etupihan puoleiselle talon seinustalle olen suunnitellut pientä aamupalapatiota; pieni betonikivillä katettu alue, jonka molemmin puolin jää tilaa istutuksille. Nyt paikalla on tylsä nurmikaistale seinän ja laattakäytävän välissä. Vanha kovapuinen puutarhakalusteryhmä sai häädön terassilta, mutta sopisi patiolle hyvin hionnan ja maalauksen jälkeen. Tulevan viikon plussakelit houkuttelevat aloittamaan kalusteiden hiomisen ja sehän tarkoittaa jo konkreettista valmistautumista kevääseen! Pala nurmikkoa olisi poistettavaksi kevään tullen myös viereisen ruusunurkkauksen ja ulkorakennuksen liepeiltä ja tilalle olen suunnitellut paahteisen paikan maanpeittäjiä, ainakin valkokirjavaa 'Arctic Fire' ketoneilikkaa, jota nyt kasvaa toisaalla.
Kasvimaalla lojuu vielä kasa vanhoja tiiliä, joista minun piti muurata jo viime kesänä 'nursery bed' eli kasvilava kasvihuoneen ulkoseinustalle taimivauvoja varten. Homma jäi tekemättä, mutta pohjatyöt ovat valmiina eli muurauspuuhat on helppo aloittaa, kunhan saan isännältä apua anturan valamiseen. Samalla aion valaa paksun laatan porrasaskelmaksi kasvihuoneen oven eteen koristeellista kumikynnysmattoa pinnan valumuottina käyttäen.
Kasvihaavelistoja en ole vielä ehtinyt laatia, mutta metsäpuutarhaan mahtuisi vielä yksi siro puolivarjossa viihtyvä lehtipuu. Ehkä hankin sinne toisenkin sirotuomipihlajan. Muutoinkin metsäpuutarhaan mahtuu vielä kasveja, perennoja ainakin. Purppuraiset tarhajouluruusut olisivat ihania. Myös takapihan uudet laajennetut istutusalueet ovat vielä osin paljaana, niihin tarvitaan kovasti uusia kasveja. Talon etukuistia verhoamaan sopisi köynnös, tällä hetkellä ajatuksissa alpikärhö, mutta ehkä kuitenkin joku erikoisempi tarha-alppikärhöristeymä.
Viime vuonna hurahdin narsisseihin ja vähän ruusuihinkin ja varmasti tuleva vuosi tuo eteen taas uusia kasvi-ihastuksia. Hetkessä voi huomata ihastuneensa lajiin, jota ei aikaisemmin ole osannut katsoa sillä silmällä. Toivottavasti lempi leiskuu siis tulevanakin vuonna ja uusia rakkauden kohteita löytyy.
Hyötykasvien listalla ovat tietenkin kasvihuoneessa kasvatettavat tomaatit ja jokavuotisena suosikkina ainakin 'Black Cherry'-lajike. Minikurkkua, yrttejä ja chilejä tietenkin myös. Kasvimaalle perunaa, punasipulia, lehtikaalta, herneitä, porkkanaa, punajuurta, papuja, tilliä; ihan perusjuttuja.
Avoimet puutarhat-päivä on myös mielessä. Menneenä kesänä olin ensimmäistä kertaa mukana avaamassa omaa puutarhaa ja kieltämättä mukaan lähteminen houkuttaa nytkin. Tapahtumalla on oikeasti merkitystä kun miettii, miten paljon kiinnostusta puutarhaharrastusta kohtaan nykyään on ja miten vähän taas harrastajia yhteen kokoavia kivoja tapahtumia meiltä löytyy. Me suomalaiset jurotamme omissa oloissamme ihan liikaa ja silti ympärillämme asuu ihmisiä, jotka jakavat saman intohimon. Puutarhainnostuksen jakaminen on tuonut itselleni pelkästään kaikkea hyvää, uusia ystäviä ja tuttavuuksia, innostusta ja inspiraatiota, tiedon ja kokemusten jakamista eikä vähimpänä myös uusia kasveja siementen ja jakotaimien muodossa. Kaikkea tätä odotan uudeltakin puutarhavuodelta. Jos oikein on onni myötä, pääsen itsekin tutustumaan taas uusiin ihaniin puutarhoihin...

perjantai 26. joulukuuta 2014

KIRJOJA PUUTARHURIN SIELULLE

 
Marraskuun ankeimpina viikkoina haalin joulunaikaa varten läjän edullisia kirjoja, siis lähinnä puutarha-aiheisia ja eksyipä mukaan ihanasti kuvitettu Kaislikossa suhisee -kirjakin. Puutarhurin tietokirjoja löytyy hyllystä jo niin paljon, että yritin valita vähän eri näkökulmaa aiheeseen. Möröt olen lukenut jo moneen kertaan, mutta nyt ne löytyvät omasta hyllystä ja tulivat taas kertaalleen läpikäytyä sohvan nurkassa hihitellen. Onnellisen puutarhurin vuosi on kyllä perusteos, mutta sen kaunis kansi houkutti tilaamaan. Puutarhan aika on kauniisti kuvitettu ja kirjoitettu soljuva kuvaus vuoden kulusta puutarhassa. Puutarha Italiassa ja Irlantilainen aamiainen ovat kevyttä iltalukemista, joissa tarinat saavat viedä. Mindfulness in the garden rauhoittaa ajatukset tarkastelemaan puutarhaa ja sen syvempää merkitystä, itsestäänselvyyksiä, jotka kuitenkin lukiessa avautuvat kuin ensimmäistä kertaa. En trädgård till tröst ja The backyard parables - näitä lukukokemuksia odotan eniten - en ole vielä aloittanut. 
Pinosta jäi uupumaan tämä Johanna ja Juha Tanskan Alussa oli puutarha. Kirja oli kuin kokoelma puutarha-aiheisia hartauksia ja luin sen yhden illan aikana. Pariskunnalta on ilmestynyt myös erilainen sisustuskirja, Talo minussa, minä talossa sekä Silitä kissaa, hengellisiä harjoituksia hengästyneille. Ensimmäinen hyllyssäni jo on, tuon toisen voisin myös hankkia.
Kirjojen lisäksi hankin uuden palapelin, rauhoittavaa puuhaa tämäkin, jossa ikävä kyllä valmiiksi väsynyt niskani jumittuu, varsinkin kun aloitin kokoamisen tässä olohuoneen pöydällä. Jotain on ihmisen aina tehtävä, joululomalla se voi olla jotain näinkin yhdentekevää ja samalla niin tarpeellista.

torstai 25. joulukuuta 2014

JOULUMIELTÄ

Hyvää joulumieltä kaikille, vaikka olenkin toivotuksineni vähän myöhässä! Saimme valkoisen joulun ja pikku pakkasen, tänään jopa auringonpaisteen. Nyt on aika levätä ja palautua syksyn rasituksista. Kevät on seuraava vuodenaika, kuvitelkaa!