SUNNUNTAIN RAUKEUTTA

 Lämmintä ja pehmoista sunnuntaita! Ulkona oleva pimeys tuntuu melkein taianomaiselta kun tietää olevansa turvassa takkatulen ja kynttilöiden loisteessa, Spotifyn soittaessa traditionaalisia joululauluja. Raukea tunnelma on tunnelmista parhain.

 Päivän valoisa hetki on kuulas ja kaunis. Viimeisenä syystyönä verkotin hedelmä- ja koristepuut ja  siivosin viime päivien myrskytuulien viskomia oksia. Pienet kartiovalkokuuset erottuvat nyt kun lehtevät kasvit ovat lakastuneet niiden ympäriltä. Puutarhan pieniä joulukuusia, tekisi mieli heittäytyä lapseksi ja koristella nämä miniatyyrikynttilöin ja pyytää  puutarhan linnut, hiiret ja jänikset pikkujoulua viettämään!

 Varjoyrtti on upea talvivihreä maanpeittäjä. Nyt kun kasvusto on asettunut metsäpuutarhaan ja alkanut pikkuhiljaa levittäytymäänkin, olen kovin kovin iloinen.

 Myös hopeatäpläpeippi on edelleen kaunis. Tämä saattaa levittäytyä puutarhassa hurjasti, mutta oma kasvustoni kasvaa karussa paikassa suurten kuusien alla, missä sen toivonkin peittävän maan.

 Vanhan pihlajan alla seisova Jeesus-patsas on saanut vähitellen patinaa pintaansa...

 ja kuusiaita kasvimaan laidalla tuuheutta. 

 Työkalunurkkaus on autio, puutarhavajaa odotellessa varastoin kaiken ylimääräisen talveksi kasvihuoneeseen. Haaveilen vajasta sekä puolilämpimästä lasikuistista päivittäin ja toivon haaveiden jonain päivänä toteutuvan. Vaja on pikkujuttu, lasiterassi vähän isompi. Joulun aikaan täyttäisin kuistin kukilla ja nauttisin sen sopivassa viileydessä niistä mahdollisimman pitkään. 

Lintujen ruokinta pitää puutarhan elossa talvisaikaankin. Siemenautomaatti ja lintulauta ovat jatkuvassa käytössä, mutta nämä Lidlin pähkinä-talipalloketjut ovat osoittautuneet huippusuosituiksi. Tänään ketjussa roikkui närhikin.

KUUSI KUVAA KESÄSTÄ

 Kuusi kuvaa kesästä -haaste antoi hyvän syyn ryhdistäytyä! Kuvien valitseminen vain on turkasen vaikeaa, kaikki kesäinen kun näyttää juuri nyt liian ihanalta. Koitin valita kuvia, joissa on mukana kaunis kesäinen valo. 'Purple Sensation' ukkolaukat ja vasta kukintaansa aloittavat jättipoimulehdet sopivat yhteen; tässä kohdin tuskin muistan miten inhoan väsähtäneitä jättipoimulehtiä ja miten työlästä kukintojen leikkely on! 

 Sammakkolampi ja tuoksuvat syreenit, kaunista tässäkin. Parsa kurkottaa korkeuksiin tuossa oikealla ja kasvihuoneen edustalla kukkivat 'Queen of Night' tulppaanit. Osa ojanreunan syreeneistä vain kärsii ja jouduin leikkaamaan niitä kesällä rankasti. Epäilys kohdistuu myyriin, jotka mylläävät ojanreunassa ja herkuttelevat juurilla.

 Valkoinen syreeni onneksi viihtyy paikallaan ja sen hetkellinen kukinta-aika on kuin hääkellojen soitto! Etualan tulppaanit ovat näemmä jo osuutensa hoitaneet, jättimäiset 'Mount Everest' sorjalaukat ovat vasta aloittamassa.

 Äh, tämä kuvakulma on tainnut vilahtaa täällä jo turhan monta kertaa, mutta tämä on yksi lempinäkymistäni. Nöyryyden nurkkaus (villiviinikaaren alta kulkeminen vaatii kumartumista) vetää puoleensa tuoksuvan kangasajuruohomaton vuoksi niin ihmisiä kuin pölyttäjiäkin.

 Kaksi hulvatonta ja voimakaskasvuista daamia, etelänruusuruoho ja ruusumalva. Ensimäinen on oman siemenkasvatuksen tulosta ja jälkimmäinen saatu naapurin rouvalta.

Vielä mahtuu yksi kuva... taidan rakastaa erilaisia nurkkauksia. Tässä puutarhani lippulaivaksi muodostuneet vaaleanpunaiset pioniunikot yhdessä iisoppien kanssa. Iisopista olen kasvatellut pieniä aidanteita, ne kasvavat pensasmaisen tuuheiksi ja kestävät hyvin leikkaamista. Ainut huono puoli kasvissa on ikävä tuoksu. Monta vuotta soikossa kasvanut japaninverivaahtera on jo leveä yksilö ja sen talvettamistila kasvaa vuosi vuodelta. Vielä nyt se seisoo tuossa samassa paikassa, siirrän sen varastoon vasta pysyvän pakkasjakson tultua. Loppuun täytyy vielä mainita, että antiikkilapiokokoelmani kasvoi alkuviikosta, kun löysin taas yhden kauniin yksilön kirpparilta kahden ja puolen euron hintaan. 

Kiitos Pikkuisen puutarhani Sametti Hortensialle kesäisestä haasteesta!

MIKSI TÄTÄ RAKASTAN?

 Loma teki tehtävänsä koska löysin itseni sipulilaarien liepeiltä. Puoleen hintaan olevia pusseja kertyi koriin kuitenkin ainoastaan maltilliset viisi kappaletta; 'Purple Sensation' ukkolaukkoja, joita olen lisännyt puutarhaan joka vuosi sekä kahta lajia tulppaaneja. Ukkolaukat päätyivät kevätpikkusydänten lomaan katajan alle ja 'Queen of Night' ja 'Upstar' tulppaanit etupuihan puoleisen terassin edustalle.

 Joskus hankkimani polvialusta täytti mieleni kiitollisuudella; polvet eivät ole enää kuin nuorella neidolla ja kuudenkymmenen tulppaanin sipulin kuivaan ja kovaan maahan kaivaminen kävi työstä.

 Kyykkiessäni ajatukset virtailivat puutarhan ja tarhurin suhteessa. On melko vaikeaa myöntää itselleen saatika tunnustaa julkisesti olevansa ajoittain kovin väsynyt puutarhaansa ja sen mukanaan tuomaan työmäärään. Nautinko kairatessani ranne vääränä istutuskuoppia maahan, joka voisi laadultaan olla paljon parempaa, entä lipatessani haisevaa liejuvettä sammakkolammesta ojanpientareelle? Ehkä en. Voisin vaikka mieluummin istua yläkerran uudessa nojatuolissa peiton alla ja katsoa Netflixistä Downton Abbeyn jaksoja neljä putkeen. Selkää oikoessani katselin puutarhaa kriittisin silmin, miltä tämä kaikki oikein näyttää minusta, entä josta kusta joka tulee sitä vierain silmin katsomaan?

 Hain kameran ja aloin rajailla näkymiä. Silmä löysi kauneutta punaiseksi tuleentuneista pensasmustikoista kuusiaitaa vasten. Samalla heräsi ajatus, tuon kuusiaidanhan minä olen omin käsin istuttanut pienistä metsästä haetuista taimenrääpäleistä ja nyt se jo alkaa näyttää kuusiaidalta ja antaa vähän suojaakin. 

 Vieressä tämän kesän ainoat onnistumiset kasvimaalla kukoistivat vihreän eri sävyissä, lehtikaalit eivät pettäneet tänäkään vuonna ja palkitsivat esikasvattajan vaivannäön. Mutustelin tyytyväisenä pari lehteä ja vertailin niiden makua; röpelölehtinen on miellyttävämmän makuinen kuin tumma 'Nero di Toscana'.

Puutarhanhoito on raakaa työtä eikä se ole pelkästään kauneuden kyllästämää. Jatkuvasti tajuaa tehneensä virheitä jo perustamisvaiheessa eikä virheiltä voi välttyä vaikka hommaa olisi takana jo reilu vuosikymmen. Olisiko se pelkkä nurmikko ollutkin helpompi vaihtoehto kuin laajat ja rönsyilevät istutusalueet, joita olen hartaudella luonut kaikki nämä vuodet? Ovatko nämä sekalaiset puu-, pensas- ja perennalueet edes kauniita? Kaiken lakastuessa puutarhanhoito totisesti vaatii mielikuvitusta ja uskoa, katseen nostamista ja tähyämistä taas tulevaa kevättä kohti. Kuitenkin samalla kaiken näennäisen kuoleman edessä kokee ja aistii erilaista kauneutta ja lohdullista turvaa. Luonnon kiertokulku ei pysähdy, maan alla on elämää vaikka puutarha tekee kuolemaa. Uusi kevät on edessä päin ja jos Luojani suo, saan kokea taas kaiken kauniin heräämisen ja uuden alun. Silloin viimeistään taas ymmärrän miksi tätä rakastan.

BOTANISCHER GARTEN MUNCHEN-NYMPHENBURG

 Kesälomareissumme kotiinpaluupäivänä pääsin pikaisesti kiertämään Munchenin kasvitieteellisen puutarhan enkä olisi tänne hoksannut tulla ilman Saaripalstan Sailan viime hetken vinkkiä. Munchen ei ollut varsinainen kohteemme, joten en ollut etukäteen kartoittanut mahdollisia puutarhakohteita sieltä. Siksi olenkin vinkistä erityisen iloinen, paikka oli nimittäin kokemisen arvoinen. Miesväen mukanaolo ja lentoaikataulupaineet vähän hiersivät käyntiä, mutta ehdin kiertää suhteellinen läpikotaisin koko alueen. Kasvihuoneet olivat heti sisäänkäynnin tuntumassa, vaikuttavin oli tämä lummehuone.

 Metsäpuutarha oli alueen reunalla. Alppiruusupensaita oli paljon, keväällä varmaan tosi kaunista. Hortensiat kukkivat edelleen siellä täällä. 

 Köynnstäviä ruusuja oli paljon ja ne kiipelivät upeissa kivipergolakäytävissä.

 Ihania pikkukukkaisia, nimilaputkin olivat näkyvillä, mutten ehtinyt kuvailla niitä.

 Onneksi alueella oli kahvila ja ravintola, jonne sain miehet parkkiin. Olo oli jokseenkin absurdi, olin taas ihanassa puutarhassa, jonne en välttämättä pääse toistamiseen ja jouduin kiirehtimään alueen läpi sormi herkkänä kameran liipasimella.

 Valo oli vähän huono ja ihmiset peittivät yleisnäkymiä, mutta tein parhaani tunnelmien tallentamisessa. Siellä täällä oli todella tyylittömiä kitch-tyyppisiä ihmispatsaita, tämä suihkulähde tosin oli kaunis.

 Köynnösruusut todellakin tekivät vaikutuksen, tällaisia puutarhanäkymiä pääsee niin harvoin ihailemaan.

 Matkoilla koetut puutarhavierailut ovat melkein parasta mitä tiedän. Olo on lähes yliluonnollisen onnellinen ja tulee tunne kuin olisi Mary Salaisessa puutarhassa.

 Pallohortensiat ovat aivan ehdottomia lempihortensioitani ja näin laajana istutuksena ne olivat aivan erityisen upeita.

 Päärakennuksen edessä oli kuvauksellinen lummeallas, tässä värit eivät tee oikeutusta todellisuudelle. Altaan reunalla istui kaksi tyttöä piirtämässä, olisin tahtonut liittyä seuraan.

 Ehdoton lempialueeni oli tämä perhospuutarha.

 Alue oli uusi ja kaikki kasvit olivat perhos- ja hyönteismagneetteja. Ihana villi niittymäinen tunnelma.

 Alueen reunalle oli rakennettu kaksi hauskaa hyönteishotellia, näitä kävivät miehetkin ihailemassa.

 Puutarhassa oli iso alppikasvialue ja sen takaa löytyi lammen rannalla oleva tunnelmallinen pumppuhuone. 

 Englantilaisen maisemapuutarhan tunnelmaa, rakastan tällaisia näkymiä.

Uusintakierros olisi ollut mahtava, tuntui että kiersin koko puutarhan kuin unessa. Lähtiessä löysin vielä näin kauniin sisäänkäynnin päärakennuksen kulmasta, ihana sinisade verhosi seiniä korkeuksiin asti. Kokonaisuudessaan Munchenin kasvitieteellinen puutarha ei ollut hengästyttävän laaja, koko alue on noin 21 hehtaaria (Kew Garden on noin 132 hehtaaria). Puutarha rajautuu valtavan kokoiseen Nymphenburgin palatsin puistoon, jossa myös riittäisi nähtävää niin itse palatsissa kuin sen puiston puutarhoissakin. Jotenkin itse nautin aina kohteista, jotka kätkevät sisäänsä erilaisia tunnelmia ja intiimejä alueita ja joissa saa tuntea tekevänsä löytöjä. Isot ja laajat puistot uuvuttavat nopeasti. Täällä ei tullut sellaista oloa, ihana paikka monin tavoin. 

LOKAKUUN MIETTEET

 Syksy on ollut kaunis, en vain ole päässyt nauttimaan siitä toivomallani tavalla. Puutarha on saanut villiintyä ja rönsyillä enkä edes muista milloin viimeksi olisin jättänyt kukkasipulien hankinnat kokonaan väliin. Niin kävi tänä vuonna, arki on vienyt mennessään liian kovalla vauhdilla. Blogi ei ole päivittynyt enkä ole käynyt vierailuilla muidenkaan omissa. 

 Kun kiire tunkeutuu arkeen, on löysättävä jostain päästä että selviää. Puutarhablogin pitäminen on ollut henkireikä, mutta nyt on tuntunut luontevalta hellittää täältä päästä. En minä täältä kokonaan poiskaan osaa lähteä, hengittelen vain hetken vähän rauhallisemmin. 

 Visuaalista tarjontaa on nykyään niin paljon täällä puutarha-aiheiden maailmassakin, ettei kaikkea ihanaa pysty ottamaan vastaan vaikka haluaisikin, saatika ehtiä kommentoimaan kaikkea näkemäänsä. Ajan hermolla olevat puutarhailmiöt ja -trendit tuntuvat hiipivän nopeasti blogeihin ja tulee tunne, olenko pudonnut kärryiltä täälläkin. Jotenkin elämän kärryillä pysyminen on riittävän hankalaa jo muutenkin tässä hektisessä maailmassa. Puutarhan suhteen haluan nostaa kädet pystyyn ja huutaa seis! 

 Ehkä tämä hiljaisuus ja toimettomuus omassa puutarhassa on ollut tarpeen. Puutarha odottaa eikä se kokonaan villiinny yhdessä syksyssä. Siellä tapahtuu koko ajan hiljaista kasvua ja kehitystä, rappeutumaakin. Uusi kevät koittaa talven levon jälkeen ja silloin kaikki saavat aloittaa taas alusta, puutarhurikin.

 Ensi viikko on syyslomaviikko ja saan viettää sen kotona perheen kanssa rauhoittuen. Mitään suunnitelmia tai paineita ei ole, ei edes puutarhan suhteen. Toivon kuitenkin saavani viimeiset siistimiset valmiiksi ennen talven tuloa. 

Vesialtaat täytyy ainakin tyhjentää, enää ei kasteluvesille ole tarvetta.

Perenna-alueita tahtoisin jaksaa kitkeä jo ensi kevättä silmällä pitäen, mutta ei sekään ole välttämätöntä. Kiitos kaikille, jotka käytte lukemassa harvakseltaan rönsyäviä
 juttujani ja jaksatte jättää kommenttejakin. Pahoittelen omaa vetämättömyyttäni juuri nyt näissä hommissa... tiedän taas voimaantuvani kun muut asiat vähän helpottavat ja ehkä palaan jo tulevalla viikolla uudestaan.

PALJON ASIAA... SITTENKIN

Voi sentään, hetken jo tuntui että kaikki puutarhajutut täällä on käsitelty tyhjiin mutta taas tuntuikin ihan mukavalta ladata kuvat koneelle ja antaa mennä. Koko kesän on tekemättömien puutarhatöiden näkymättömällä listalla lukenut tiilialtaan muuraus. Pohjatyöt ovat olleet valmiina ainakin kaksi vuotta ja betonianturan valua varten hommattiin laudat toukokuussa. Antura valettiin joskus kesälomalla ja lauantaina vihdoin tuntui siltä että tänään meikätyttö muuraa.

Siinä se nyt seisoo ja juuri semmoisena kuin sen kuvitelin. Oikeastaan se näyttää massiivisemmalta kuin kuvitelmissani mutta se on vain hyvä se. Vielä en ihan tiedä, mitä tuohon kylvän tai istutan, ensi keväänä sen sitten näkee. Se voisi toimia hyvin yrttialtaana, salaattien kasvatuksessa tai sitten uusien hentoisten taimien 'nursery bed'-tyyppisenä esikasvatusalustana, kuten joskus alunperin suunnittelin.

Anturan valun yhteydessä toteutin myös pitkään suunnitelmissa olleen porrasaskelman kasvihuoneen oven eteen. Kuminen kynnysmatto oli sekin odottanut tätä tarkoitusta jo vuosia.

Nyt alkaa kasvihuoneen maisemointi olla valmiina. Nämä sinkkisoikoissa kasvavat jalohortensiat ovat ilona tuosta edestakaisin kuljettaessa, varsinkin sinisessä on ihanat värivivahteet.

'Zilga'-viiniköynnös on tehnyt noin parisenkymmnetä terttua ja pääverso on kasvanut niin, että se ulottuu jo melkein koko kasvihuoneen päästä toiseen. Ehkä ensi vuonna terttuja roikkuu sitten katon täydeltä.

Tuoksuherneet sulostuttavat niin ikään kasvihuoneen ovensuussa. Ihana tuoksu pölähtää nenään ja silmänruokaa riittää myös. Nämä kasvavat siinä joskus kevättalvella hankkimassani taikinatiinussa.

Oikeastaan kaikki kasvit ovat olleet ihan minimaalisella hoidolla koko kesän ja rytöpaikkoja on siellä sun täällä. Eilen kuitenkin oikein havahduin, että loppukesän auringossa ja lämmössä on syntynyt monta kaunista näkymää, puutarhurin laiskuudesta huolimatta. 

 Vielä moni kukkiva antaa kauneutensa loistaa ja näkyä, kuten tässä neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'.

 Ihanimman yllätyksen aikoihin tarjosi köynnösruusu 'New Dawn', jonka istutin viime kesänä ja joka ei antanut vielä alkukesälläkään itsestään kovin varmoja elonmerkkejä. Se oli jo ehtinyt lakastuttaa ensimmäiset kukkansa ennenkuin huomasin suloisuutta ollenkaan. Häpeän ihan itseäni.

Hortensioita tahtoisin aina näin loppukesällä lisää ja lisää. Tänään ostinkin taas yhden pallohortensian, tällä kertaa metsäpuutarhaan. Olen jotenkin tykästynyt erityisesti pallohortensioihin, ovat niin varmoja ja mutkattomia. Tässä etupihan syyshortensioiden ja nimensä hukanneen viinikärhön keimailua. Syksyn tulo tuntuu mukavalta, kun kesä on oikukkaista säistä huolimatta ollut niin kiva ja kaunis. Toivon ja salaa uskon, että minulla on vielä puutarhakauden uusi tuleminen odotettavissa, vähän jo lumikellon sipuleita hypistelin kaupassa. Viikonloppuna kai sataakin, silloin olisi hienoa päästä taas kunnon kosketukseen mullan kanssa.

ARJEN KYNNYKSELLÄ

 Metsäpuutarhassa vallitsee rauha toisin kuin aurinkoisella perenna-alueella, jossa kaikki on vähän sikin sokin. On kiva kun puutarhassa on eri luonteisia alueita, aina löytyy soppi joka sopii kulloiseenkin mielentilaan. Tämä metsäpuutarha on nykyään äärettömän helppohoitoinen, en ole tehnyt siellä kesän aikana muuta kuin leikannut alas ylikukkineet särkyneetsydämet ja tummakurjenpolvet. Pientä rikkaruohojen nyppimistä joskus ohi mennen, ei muuta. Jotain sinne vielä kaipaan, ehkä valkosia hortensioita. Yksi pieni Mustila siellä jo kasvaa ja kukkii ensimmäistä kertaa, lisäksi kaksi pallohortensiaa ja kiven päällä köynnöshortensia.

 Kuunliljoista on kuin varkain tullut hallitsevin laji, mutta oikeastaan en moiti. Ne luovat eri sävyisinä ja kokoisina runsaan ja samalla seesteisen tunnelman. Joukkoon sopivat valkoisen ja keltaisen hempeät ja limeen vivahtavat sävyt, joita löytyy kukista ja lehdistä. Tämän osan luominen on ollut helpompaa ja palkitsevampaa kuin aurinkoisen perennapuutarhan, jossa riittää haastetta loppuelämäksi.

 Nytkin olisi puuhaa ruusutarhan ja uuden perenna-alueen puolella, selkeytystä ja ryhtiä tarvitaan molemmissa. Tänään on kuitenkin kesäloman viimeinen päivä, joten annan myöden laiskottelevalle puolelleni. Uudet Laura Ashleyn Kimono-puutarhapistokkaat ovat somat enkä malttaisikaan niitä heti sotkea.

Täällä me siis Siirin kanssa nautitaan ja annetaan ruumiin ja mielen levätä. Huomenna onkin sitten edessä arki.