PALJON ASIAA... SITTENKIN

Voi sentään, hetken jo tuntui että kaikki puutarhajutut täällä on käsitelty tyhjiin mutta taas tuntuikin ihan mukavalta ladata kuvat koneelle ja antaa mennä. Koko kesän on tekemättömien puutarhatöiden näkymättömällä listalla lukenut tiilialtaan muuraus. Pohjatyöt ovat olleet valmiina ainakin kaksi vuotta ja betonianturan valua varten hommattiin laudat toukokuussa. Antura valettiin joskus kesälomalla ja lauantaina vihdoin tuntui siltä että tänään meikätyttö muuraa.

Siinä se nyt seisoo ja juuri semmoisena kuin sen kuvitelin. Oikeastaan se näyttää massiivisemmalta kuin kuvitelmissani mutta se on vain hyvä se. Vielä en ihan tiedä, mitä tuohon kylvän tai istutan, ensi keväänä sen sitten näkee. Se voisi toimia hyvin yrttialtaana, salaattien kasvatuksessa tai sitten uusien hentoisten taimien 'nursery bed'-tyyppisenä esikasvatusalustana, kuten joskus alunperin suunnittelin.

Anturan valun yhteydessä toteutin myös pitkään suunnitelmissa olleen porrasaskelman kasvihuoneen oven eteen. Kuminen kynnysmatto oli sekin odottanut tätä tarkoitusta jo vuosia.

Nyt alkaa kasvihuoneen maisemointi olla valmiina. Nämä sinkkisoikoissa kasvavat jalohortensiat ovat ilona tuosta edestakaisin kuljettaessa, varsinkin sinisessä on ihanat värivivahteet.

'Zilga'-viiniköynnös on tehnyt noin parisenkymmnetä terttua ja pääverso on kasvanut niin, että se ulottuu jo melkein koko kasvihuoneen päästä toiseen. Ehkä ensi vuonna terttuja roikkuu sitten katon täydeltä.

Tuoksuherneet sulostuttavat niin ikään kasvihuoneen ovensuussa. Ihana tuoksu pölähtää nenään ja silmänruokaa riittää myös. Nämä kasvavat siinä joskus kevättalvella hankkimassani taikinatiinussa.

Oikeastaan kaikki kasvit ovat olleet ihan minimaalisella hoidolla koko kesän ja rytöpaikkoja on siellä sun täällä. Eilen kuitenkin oikein havahduin, että loppukesän auringossa ja lämmössä on syntynyt monta kaunista näkymää, puutarhurin laiskuudesta huolimatta. 

 Vielä moni kukkiva antaa kauneutensa loistaa ja näkyä, kuten tässä neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'.

 Ihanimman yllätyksen aikoihin tarjosi köynnösruusu 'New Dawn', jonka istutin viime kesänä ja joka ei antanut vielä alkukesälläkään itsestään kovin varmoja elonmerkkejä. Se oli jo ehtinyt lakastuttaa ensimmäiset kukkansa ennenkuin huomasin suloisuutta ollenkaan. Häpeän ihan itseäni.

Hortensioita tahtoisin aina näin loppukesällä lisää ja lisää. Tänään ostinkin taas yhden pallohortensian, tällä kertaa metsäpuutarhaan. Olen jotenkin tykästynyt erityisesti pallohortensioihin, ovat niin varmoja ja mutkattomia. Tässä etupihan syyshortensioiden ja nimensä hukanneen viinikärhön keimailua. Syksyn tulo tuntuu mukavalta, kun kesä on oikukkaista säistä huolimatta ollut niin kiva ja kaunis. Toivon ja salaa uskon, että minulla on vielä puutarhakauden uusi tuleminen odotettavissa, vähän jo lumikellon sipuleita hypistelin kaupassa. Viikonloppuna kai sataakin, silloin olisi hienoa päästä taas kunnon kosketukseen mullan kanssa.