LOHTUA MURHEESEEN

Flunssaisena, niskakipuisena ja muutamien turhien pikku murheiden vaivaamana kiitän luomakunnan pettämättömistä lainalaisuuksista. Kasvukausi on käynnistynyt ikkunalaudoilla ja pelargonit puskevat innokkaina uusia versojaan esiin. Mikä lohtu ja toivo kevään kylmyyden keskellä.

 'Prins Nikolaj' on jo niin vauhdissa, että työntää esiin somia kukkanuppuja. 

Pääsiäistä ei tämän kummemmin tarvitse kotiin luoda, ehkä vaihdan vielä keväisen vihreät salusiinit keittiöön ja kodinhoitohuoneeseen. Muutama herukkapensaan oksa on jo lasipullossa, odottelen silmuista puhkeavia tuoksuvia lehtiä. 

 Kolusimme viikonloppuna ystävän kanssa jo alan liikkeiden vihertarjontaa. Löysimme ihastuttavia juurimukuloita, joista valitsin purppuranpunaista salkoruusua sekä kuvassa näkyvän vaaleanpunaisen kielon, Convallaria majalis 'Rosean'. Laitoin kielon heti multaan ja jo nyt versosta pilkistää kukintojen aiheet, ihmeellinen on elämä!

HVITTRÄSK

Helsingin viikonloppu huipentui ystävän kanssa hetken mielijohteesta tehtyyn retkeen Hvitträskin taiteilijakotiin, jossa suomalaiset arkkitehdit Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren asuivat ja työskentelivät viime vuosisadan alussa. 

Upea kansallisromanttinen kokonaisuus on rakennettu jylhälle töyräälle Vitträsk-järven rannalle. Rakennuksissa on käytettu vaikuttavalla tavalla graniittia, hirttä ja paanua ja rakennukset ovat samaan aikaan jotenkin jylhiä ja somia.

 Pikkuriikkiset ikkunat, parvekkeet ja holvikaaren muotoiset oviaukot tekevät rakennuksista jännittävän niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Lumisen maiseman keskellä, kevätauringon loisteessa miljöö oli erityisen kaunis, mutta haluaisin ehdottomasti nähdä paikan myös keskellä suloisinta suvea.

 Puutarhakierros ei oikein onnistunut upottavassa hangessa, mutta tärkeänä osana kokonaisuutta olevat puutarhan rakenteet erottuivat selkeinä. Pihapiirissä on upeita graniittipengerryksiä, pergolarakennelmia ja suojaisia oleskelunurkkauksia. Villiviinit ryöppyävät elinvoimaisina ja hedelmätarhan perällä oleva pieni huvimaja saa katsojan huokailemaan.

Lasku rantaan on todella jyrkkä eikä alasmeno onnistunut hangessa. Järvenpuoleisen näkymän vaikuttavuudesta saa kuitenkin käsityksen, kun katsoo päärakennuksen jylhänä kohoavaa seinämää jo kivijalankin tuntumasta. Koko rakennus ikäänkuin kohoaa peruskalliosta.

Jegendin henki näkyy niin suurissa linjoissa kuin pienissä yksityiskohdissakin. Luonnosta lainatut kuviot henkivät ikiaikaista suomalaisuutta, mutta toisaalta näkymät vievät ajatukset keskiaikaisiin linnoituksiin ja ritaritaruihin. 

Sisällä ruokasalissa on holvikatto ja jugendille tyypilliset kiinteät kalusteet. Rakenteet, uppottava ryijymatto, intensiivinen väritys ja kuparivalaisin luovat tilaan minusta itämaista tunnelmaa.

 Tulisijat ovat olennainen osa jokaisen huoneen henkeä ja jokainen niistä on taideteos.

Yläkerran ateljee on toiminut kolmikon työpaikkana. Pohjoiseen antavat ikkunat luovat tilaan miellyttävän valon. Ikkunan edustaa ovat hallinneet isot työpöydät, joiden ääressä on työskennellyt Saarisen, Geselliuksen ja Lindgrenin lisäksi joukko avustavia arkkitehteja. Tässä huoneessa on suunniteltu muun muassa Helsingin rautatieasema. 

 Sisäpuolelta päärakennus on monitasoinen ja sokkeloinen. Edustustilassa tunnelma on jylhä ja mahtipontinen, mutta Saarisen perheen yksityisellä puolella on lukuisia kodikkaita tiloja, jyrkkiä portaikkoja ja pieniä soppia.  Monista erilaisista ikkunoista avautuu kauniita näkymiä ympäröivään maisemaan.

 Itse ihastuin erityisesti Eliel ja Loja Saarisen amerikkalaistyyliseen kylpyhuoneeseen. Väritys, materiaalit ja erityisesti altaiden yläpuolelta luonnonvaloa tuovat pienet ikkunat luovat tilaan hienon tunnelman. 

Saaristen makuuhuone on yhteydessä kylpyhuoneeseen. Nämä kauniit jugend-kalusteet ovat Saarisen nuorena suunnittelemia.

 Lojan ruusuhuone suorastaan kylpee valossa. Ikkunoiden alla olevat kasvit ovat tökeröitä feikkejä, mutta on helppo kuvitella, miten tilassa ovat viihtyneet Lojan rakastamat orkideat ja muut kasvit. Hvitträsk oli kokonaisuudessaan niin vaikuttava ja moniulotteinen; kokemusta on vaikea kiteyttää yhteen postaukseen. Olen onnellinen, että pääsin tutustumaan paikkaan ja kuten jo ystävällenikin kerroin, jugendin hienous avautui minulle täällä.

ELÄMYSVIIKONLOPPU

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, kylmän aurinkoinen lauantai, reilu kourallinen innostuneita ja ehkä hieman jännittyneitäkin puutarhabloggareita sekä lajissaan viides Tulppaanien lumo -näyttely. Siinä ainekset, joista menneen viikonlopun hartaasti odotettu blogitapaaminen koostui. 

Else ja Vesa Leivo olivat jälleen näyytelyn takana ja oli ilo päästä tapaamaan heitä. Vesa viihdytti vierailijoita kertomalla mielenkiintoisia asioita sipulikukkien historiasta ja näyttelyä edeltäneistä hyötövaiheista edesottamuksineen ja onnistumisineen.

Ihanat sipulikukat kauniissa ympäristössä olivat lääkettä talven riuduttamalle ruumiille ja sielulle. Kasvihuoneiden lämpö ja kosteus tuntuivat epätodellisen ihmeelliseltä ja olisin mieluiten jäänyt lasihuoneiden sisäpuolelle odottamaan oikeaa kevättä.

Näyttely oli pienuudestaan huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi ihastuttava ja kukkia katsellessa ja nuuhkiessa kiitin itseäni, että vaivauduin kaivamaan sipuleita maahan ihan kelvollisen määrän kuluneena syksynä. Viikonloppuun mahtui vielä monta muutakin mukavaa hetkeä, joihin palaan seuraavaksi. Kiitokset kaikille ihanille ystäville, joita pääsin viikonloppuna tapaamaan. Puutarhaharrastajien yhteisöllisyyttä olisi syytä vaalia enemmänkin vastaavanlaisilla kokoontumisilla tai muilla mukavilla ja hyödyllisillä tempauksilla. Tämä oli meidän joukolle hyvä alku, toivottavasti tapaamme tulevaisuudessakin.

KEVÄTRAPORTTI

Muutamassa päivässä aurinko ja leuto tuuli ovat sulattaneet pihaa niin, että lumen alta on paljastunut muun muassa varjoyrtin vihreät lehdet ja tarha-ajuruohomättäät. Komposti on alkanut painua lupaavasti kasaan ja lintujen lauluissa on selkeästi uudet sävelet. Tänään leikkasin hieman omenapuita ja poistin marjapensaista vanhimpia oksia. Mustaherukan oksista irtosi hieno aromi, täytyykin huomenna ottaa oksia maljakkoon. Plantagenilla oli taas muun muassa pelargonien pistokastaimia myynnissä; ostin viisi uutta lajiketta kokelmaani ja onneksi myynnissä oli myös Tanskan kuninkaallista 'Mary' -lajiketta; se kun oli menehtynyt talven aikana. Tomaatit ja chilit ehdin myös viimein kylvää ja nyt tuntuu siltä, että kevät on tullut. Tästä sen eteneminen vain vauhdittuu. Jo kahden viikon kuluttua tapaamme puutarhabloggareiden kanssa Helsingin Kaisanimessä Tulppaanin lumo -näyttelyn merkeissä, hurjan hauskaa! 

POSTI TOI!

Vihdoin posti toi hartaasti odotetun, juuri ilmestyneen puutarhakirjan Puutarha laatikoissa. Kirjailija on ystäväni Saila Routio, monelle meistä tuttu nainen Saaripalsta-blogin ja Elsan lempituoli-kaupan takaa. Kirja on jo toinen laatuaan; Sailan ensimmäinen kirja Oman pihan suunnittelu ilmestyi vuonna 2010. Haaveilen ahmivani tämän kirjauutuuden kannesta kanteen jo tänä iltana, mutta kuvat ja aihealueet ovat niin houkuttelevan hyviä ja tekstiä kuvien lisäksi paljon, etten varmastikaan onnistu suunnitelmassani. Tätä kirjaa luetaan nautiskellen ja tunteella. 

Kirjan ilmestymisen osaltani teki jännittäväksi kuvissa näkyvä syy. Kasvihuoneosiossa on mukana luku meidän kahden vuoden takaisesta projektista.

Lisäilen muuten vähitellen tunnisteita vanhoihin blogiteksteihin, joten jatkossa niiden selailu helpottuu.

TULISIPA JO HUHTIKUU

Kuva lainattu täältä.

Hahmottelin jo viime kesänä kasvihuoneen rakentamisesta yli jääneitä tiiliä kasvilavan muotoon ja nyt löysin ihan sattumalta yllä näkyvän kuvan. Ihana! Jotain tuollaista ajoin takaa. Noin toimivia ikkunoita ei ole saatavilla, mutta se ei ole ongelma. Kirpputorilla oli vanhoja suorakaiteen muotoisia ikkunoita, ne täytyy käydä uudelleen katsastamassa ja hakea ehkä talteen odottamaan. Ajatuksena on muurata lava kasvihuoneen  ulkopuolelle pitkän seinän myötäisesti. Äh, tulisipa huhtikuu nopeasti, silloin pääsee jo kaivamaan!

*

Olen saanut haasteen ja tunnustuksen. Pahoittelen, olen surkean hidas reagoimaan näihin huomionosoituksiin, vaikka ne ilahduttavatkin. Pirkko pyysi kertomaan 8 asiaa itsestäni eli läväytetäänpä pari totuutta pöytään:

1. Tavallinen elämä on minua varten. Yksinkertaiset asiat ovat parhaimpia enkä ole koskaan kaivannut vauhtia, välkettä ja suuria tunteita. Ihmisenä mahdun pieneen tilaan, muut vallatkoon huoneen jos ovat tilan tarpeessa. 

2. Haaveilen uudesta tyylikkäästä polkupyörästä. Musta, perinteinen, ruskea nahkasatula ja pajukori. 7 vaihdetta täytyy myös löytyä. Merkki ja malli on katsottuna, säästöt eivät ole vielä kasassa.

3. Muutamat matkat Englantiin ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Joka kevät minut valtaa suunnaton halu lähteä koluamaan upeita puutarhoja ja maaseutumaisemia.

4. Haaveilen kissakaverista Samuraille, mutta Olgan menetyksen myötä en tiedä, uskallanko ottaa taas uutta  riskiä menettämisen pelossa.

5. Fyysinen akilleen kantapääni ovat helposti jumiutuvat hartiat ja niskanseutu. Onneksi olen saanut vaivaani apua ja kun vain olisin ahkera itsehoidossa, ei kivuissa tarvitsisi kärvistellä tämänkään vertaa. 

6. Olen todella huono lähtemään pois kotoa. Viihdyn hyvin itsekseni ja oman perheen kesken enkä kaipaa laajaa sosiaalista verkostoa. Toisaalta tunnen huonoa omatuntoa siitä, että tärkeitä ihmisiä tulee tavattua liian harvoin.

7. Jos en saa päivittäistä hiljaista hetkeäni, tulen ärtyisäksi. Lataannun, kun saan tuijotella itsekseni vaikkapa takkatulta tai ikkunan takana avautuvaa maisemaa. Keväällä aloitan tuijottelun sitten pihamaalla.

8. Kaikki elollinen saa minut myötätuntoiseksi ja koen voimakasta yhteyttä luomakuntaan. Luonnossa saan olla oma itseni, eläimet ja kasvit eivät arvostele tai tuomitse. Lajitovereiden kanssa asiat eivät aina ole yhtä yksinkertaisia, mutta silti tarvitsemme toinen toisiamme.

*

Outilta olen saanut myös näin sydämellisen tunnustuksen, kiitos!

UUSI KASVUKAUSI

Pelargonit ovat talvehtineet nelisen kuukautta varaston lattialla. Äsken päätin aloittaa kevään ja kannoin resuiset rangat kylpyhuoneeseen, jossa poistin kuivuneet lehdet ja annoin kädenlämpöisen suihkun jokaisen niskaan. Kaikki yksilöt näyttävät olevan elossa, ainoastaan pikkuinen 'Mary' näyttää kuolleelta, vaikkei välttämättä sitä olekaan. 'Doctor Westerlund' levitti jo ihanaa sitruunaista tuoksuaan huoneilmaan ja 'Mårbacka' on jopa muodostanut pieniä valjuja kukintoja varaston hämärässä. Pelargonit ovat äärettömän kiitollisia kasveja. Valoon päästyään ne alkavat nopeasti puskea esiin uutta heleän vihreää kasvua. Vaihdan mullan jonkun ajan päästä, kunhan pelargonit ensin totuttelevat valoon ja säännöllisempään kasteluun. Odotan innolla, että pääsen myös ottamaan pistokkaita. Uusi kasvukausi on alkanut!

Posti toi alkuviikosta tärkeän tilauksen; kasvihuoneen automaattiset kattoluukunavaajat, joista haaveilin jo  viime kesänä. Lämpötilan säätely ja tuuletus vaativat jatkuvaa skarppausta, joten automatiikka tulee helpottamaan elämää tulevana kasvukautena. Hykertelen onnesta!

PERJANTAIN AURINKO

Kahden haastavan viikon jälkeen on mukava aloittaa viikonloppu auringonpaisteessa ja postilaatikkoon ilmestyneen uusimman The English Gardenin lumoissa. Ei haittaa, vaikkei kuvan upeaa Wisteriaa olekaan mahdollista kasvattaa omassa puutarhassa eivätkä lumikellot kuki meillä vielä helmikuussa. Artikkelit kuvineen saavat aistit avoimiksi ja monta pientä ideaa jää itämään mielen pohjalle. Äsken kävin kaivamassa hangesta kylmäkäsittelyn saaneita kokeiluja ja tänä viikonloppuna taidan tehdä lisää siemenkylvöjä. Toivottavasti lähiviikot tuovat mukanaan pieniä vihreitä ituja. Helmikuu lupailee jo paljon.