ERIPARISUKKAA JA KITTANOITA T-PAITOJA

Vaatetusasiat eivät ole vahvimpia puoliani. Vaatteita tarvitaan, selvä se, mutta en mielellään suo aikaa enkä rahaa asukokonaisuuksien tuumailuun ja hankkimiseen. Mieluummin jotain kotiin tai puutarhaan tai vaikkapa matkaan. Vuodenaikojen taitteissa on kuitenkin pakko päivittää myös vaatekaappeja, ainakin lapsiperheissä. Eilen vietimmekin muutaman hikisen tunnin talvisissa toppavaatteissamme kaupungin ostoskeskuksessa kasaten käsivarsillemme farkkua, t-paitaa, boxeria, lippistä ja huivia jälkikasvullemme. Viime kesän kenkäresutkaan tuskin palvelevat enää tulevaa kautta ja koivetkin ovat luultavimmin venyneet jonkin verran... eli kenkäkauppaankin on lähiaikoina jouduttava. Kotiin päästyämme tartuin tositoimeen ja järjestin kumpaisenkin jässikän vaatekaapit. Iso kasa kittanoita t-paitoja, reikäisiä farkkuja, hapertuneita pikkuhousuja ja kaverinsa kadottaneita sukkia teki tilaa uusille pukimille. Taas yksi yliviivaus tekemättömien töiden listaan, hyvä, hyvä. Ja niin, kuvassa näkyvät uudet rottinkikorit olivat kuin piste i:n päälle vastajärjestetyissä kaapeissa, johan minä niitä muovisia monitoimikoreja katselinkin vuosikaudet!

TUNNUSTUS - MINULLEKO?

Katinkainen kiikutti minulle tämmöisen upean plakaatin! Aivan meni suu suppuun ihmetyksestä; minulleko? Enpä ole moisia pystejä ja plakaatteja ennen saanutkaan, enkä ole osannut odottaakaan! Mutta mieltä tämä tunnustus totisesti lämmitti ja haluan ehdottomasti laittaa sen kiertämään. Suosikkieni lista on pitkä, mutta taidanpa ojentaa tämän Elinalle! Elinan sivuilta löytyy ideoita ja innoitusta vallankin näin puutarhakauden lähestyessä.

VIIME KESÄN PARAS OTOS

Herkuttelin taas viime kesäisillä kuvilla ja löysin tämän. Mieheni nappaama, kerrassaan napakymppi otos! Siili herkuttelemassa kissanruoalla ja kissa vieressä katsomassa; ähäkutti!

***

Iloksemme bongasin tämän siilin. Kaveri kulki nenä maassa puutarhassamme ruokaa etsien. Hain kiireesti kissanruokaa kuppiin ja jäimme odottelemaan jo naapurin puolelle ehtinyttä kaveria. Ja niin tuo tarkkanenäinen siili kipitti ripeästi takaisin ja alkoi ahnaasti syödä Kitekattia! Tilanteen huipennukseksi naapurin Wilma-tyttö haistoi saman ruoan ja tuli uteliaana katsomaan. Sen verran outo tyyppi tuo siili Wilman mielestä oli, että tyytyi tarkkailemaan vierestä toisen herkutellessa.

ETTEI TOTUUS UNOHTUISI

Sorruin edellisen postaukseni kuvissa melko harhaanjohtavaan tyylittelyyn, myönnän! Tämän päiväiset, äsken kuvatut otokset ovat lähempänä totuutta, noin yleensä ottaen. Johtuneeko alkavasta viikonlopusta, keväästä vai muuten hyvin menneestä päivästä, että en kotiin tullessani saanut minkäänlaista ahdistus- tai ärjymiskohtausta, vaikka näky kertoi karua totuuttaan? Ja toisaalta, ainakin yksi noista kasoista on minun jälkeeni jättämä...

PIENIÄ PALASIA

Muutaman kerran vuodessa minuun iskee tyhjennyspuuska. Surutta kokoan tavaraa kirpputorille lahjoitettavaksi, oman myyntipöydän ylläpitoon en ole enää aikoihin ryhtynyt. Kaappien ja laatikoiden kätköistä löytyy monenmoista unohdettua juttua, jonka olemassaoloa itsekin ihmettelee. Tyhjennyspuuska saa minut tyytyväiseksi. Järjestyksenpito helpottuu huomattavasti ja mieli kevenee. Tyhjennyspuuska ajoittuu selvästi tiettyihin aikoihin vuodesta, joulun alle ja kevääseen. Uudelle on tehtävä tilaa, niin mielessä kuin kodissakin... mutta paljon on sellaista, mistä ei luopuisi; asioita ja esineitä, jotka tuovat hyvää mieltä.

SALAISESSA PUUTARHASSA

F.H. Burnettin vuonna 1911 kirjoittama kirja Salainen puutarha Inga Mooren kuvittamana uusintapainoksena on kerrassaan lumoava. Tarina ystävyydestä, keväästä ja luonnon parantavasta voimasta. Kuvitus ihastuttaa ja saa puutarhurin peukalot syyhyämään. Tästä kirjasta nauttivat niin isot kuin pienetkin.

TOLUN TUOKSUA

Ei auta, pölypalloja vastaan on pakko taistella, joka viikko. Lopputulos tosin palkitsee, vaikkakin vain hetkellisesti, mutta on se puhtaan kodin tuoksu ja olo vain ihana. Siivoaminen on parasta fengshuita, sanovat ja siihen uskon, vaikka fengshuihin en ole kovin syvällisesti perehtynytkään. Viikolla keräilin kokoon tavaraa, jota ilman uskon perheemme pärjäävän ja näin yhtäkkiseltään sain kokoon yhden jätesäkillisen ja pahvilaatikollisen. Karmeaa! Tavarat päätyivät lahjoituksena lähetyskirpputorille. Oikeasti nykyään yritän miettiä jo ostotilanteessa, mitä todella tarvitsen ja kannan enenevässä määrin huolta ympäristömme tilasta. Onneksi kotikunnassamme on loistava jätehuolto; jokaisen kotitalouden jätteet lajitellaan bio-, energia- ja kaatopaikkajätteisiin ja lisäksi kierrätyspisteitä lasille, metallille ja kartongeille löytyy reilusti. Meillä pestään nykyään maitopurkitkin ja kiikutan niitä sitten työmatkallani kierrätykseen. Ekologinen omatuntoni on herkistynyt ja hyvä niin. Pieniä tekoja, ei niillä maailmaa pelasteta, tiedän sen. Yksilötasolla tämä on vain ainut tapa vaikuttaa ympäristöasioihin edes jollain tavalla. Hmm, tarkoitukseni oli siis kirjoittaa lyhyt postaus Tolun tuoksuisesta kodista, mutta aloin paasaamaan ympäristöasioista... olen pahoillani! :D

HEKUMOINTIA

Pakko hekumoida edelleen näillä viime kesän puutarhakuvilla. Sisätilat sormenjälkineen ja pölypalloineen eivät juurikaan jaksa tällä hetkellä innostaa. Tänään paistoi aurinko ja se kiihdytti kesän odotusta taas useilla asteilla. Postista putosi Viherpeukaloiden kuvasto ja sitäkin on pitänyt plarailla (on tullut joka kevät tilattuakin). Innostuin viikonloppuna jopa juhlistamaan talven lopullisuutta kantamalla sukset ja pulkat varaston ylisille sillä seurauksella, että eilen sain hakea rattikelkan takaisin alas! Pian kuitenkin kaivetaan haravat ja muut kuopsuttimet esiin ja aloitetaan elämä isolla E:llä!

Jättilaukkoja odotan tosissani, ne ovat ehdottomia suosikkeja!

Loistosalviaa rakastan myös. Taustalla valkoista myskimalvaa ja tuo hopeanharmaa perenna on hopeamarunaa. Penkissä kasvaa myös pieni pajupuu, Salix Helvetica muistaakseni.