Therese Wikströmin Makeita unelmia on huippu leivontakirja. Ohjeita löytyy pikkuleiville, kakuille, jälkkäreille, makeisille ja leiville. Kuvat ovat kauniita ja reseptit toteutuskelpoisia. Syksyn aikana olen leiponut jo useamman omenakakun kirjan ohjeella ja tänään isäntä pyöräytti kuvassa näkyvät suklaatangot. Tämä tangot ihan oikeasti sulavat suussa.
Bloggailun myötä olen löytänyt sielunsiskoja, innostuksen jakajia ja inspiraation lähteitä. Tänään sain kokea kertakaikkisen ilostuksen postin tuodessa paketin yhdeltä edellä mainitulta siskokullalta; Saaripalstan Sailalta! Paketista paljastui Heinäkuun ihastuttava sydänaiheinen taulu. Tuntuu uskomattoman hienolta, että ihminen, jota en ole koskaan tavannut, muistaa minua tällä tavoin. Kiitos Saila! Blogin lisäksi Saila emännöi nettiputiikki Elsan lempituolia, josta löytyy kaikkea ihanaa, aitoa ja tunnelmallista tavaraa kotiin ja puutarhaan. Käykääpä kurkkaamassa!
Katseet ovat vähitellen kääntyneet sisätiloihin. Pian kuitenkin istutaan kaiket illat tuvassa ja suljetaan koiranilmat ja pimeys oven taa ja fiilistellään takkatulen loimussa. Pyhiinvaellus IKEAan ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan; PS-kaapit ja valkoiset Barometer-pöytävalaisimet olivat loppu, finitos. Sain kuitenkin lattiavalaisimen. Lohdutukseksi ostin vessaan isomman peilin, yllä näkyvät tyynyt ja jotain pikkusälää keittiöön. Peilin asennus aiheutti isännälle heti aamusta harmaita hiuksia ja tietenkin yhdestä kulmasta lohkesi pala! Lopputulos on kuitenkin hyvä. Samalla saimme viimeinkin kiinnitettyä vessaan hyllyn, joka on odottanut seinälle pääsyä ainakin puoli vuotta. Kuvissa näkyy myös viime aikojen kirpparilöytöjä; pitsinen sängynpeitto ja iso lasipullo. Peitto on vähän niin kuin hakemassa paikkaansa, en ole varma, jääkö se tuohon...
Päivän kirpputorikierros oli antoisa. Kuvassa ihku yllätyslöytö; vanha metallinen työkalupakki hintaan 2,50! Jaoin juuri viikonloppuna eri astioissa kasvavia mehitähtiä ja uusia alkuja tuli yllin kyllin. Nyt mehiksillä on uusi, upea astia. Idea on jäänyt mieleeni jostain puutarhalehdestä ja nyt pääsin sen toteuttamaan! Toinen ilostuttava löytö oli aito virkattu pitsipäiväpeitto, jonka sain alle kolmellakympillä. Peitto pääsee olohuoneen sohvalle, kunhan kuivuu pesun jäljiltä.
Tuntuu, että kesä ei tänä vuonna malta irrottaa otettaan. Aurinko hellii meitä ja puutarhastakin löytyy kauneutta yhä uudestaan. Tänään innostuimme öljyämään kuistit vielä kertaalleen. Äskeisellä kauppareissulla nappasin Plantagenilta callunat etupihan ikkunoilla oleviin laatikoihin ja viimeiset kukkasipulitkin eksyivät ostoskoriini. Puutarhurilla riittää pientä puhdetta vielä joka päivälle ennen kuin kuokat ja lapiot laitetaan naftaliiniin.
Arki rullaa tasaista tahtia, viikot soljuvat käsistä. Aina on maanantai tai perjantai. Huomenna on taas perjantai ja se jos mikä tuntuu hyvältä. Tänään siivoan. Viikonlopuksi ei ole suuria suunnitelmia. Klaffipiironkia voisi laittaa eteenpäin; hioa ja maalata. Viimeiset kukkasipulit voisi istuttaa. Katsotaan... sunnuntaina mennään joka tapauksessa miehen kanssa kuuntelemaan Juha Tapion kirkkokonserttia; kahdestaan.
Kurtturuusupensaat ovat kukkineet kiitollisesti pitkän kesän ja vasta nyt tajusin kuvata kukinnot. Näissä pensaissa on kaikki kohdallaan: kukkien väri ja muoto, tuoksu ja lehtien tumma, kiiltävä vihreys. Nimikin on kaunis. Belle Poitevine. Yleensä lajikkeiden nimet katoavat muististani enkä viitsi laittaa niitä ylös. Kurtturuusu teki poikkeuksen. Tuntui, ettei noin kauniin kukan noin kaunista nimeä voi unohtaa.
Risulintu pyysi minua vielä esittelemään tätä nurkkausta puutarhassamme. Paikka on viehättävä, koska se on suurten kuusten alla ja lähes sateilta suojassa. Aurinko lämmittää istuskelijoita puoleen päivään saakka. Tykkään aivan mahdottomasti myös näistä miehen nikkaroimista kalusteista. Ongelmana on ollut löytää kasveja, jotka menestyvät näin kuivassa paikassa. Alueen taustalla taikinamarjapensaat ovat jo hyvässä kasvussa, etualalla sinnittelevät viime kesänä istutetut piiskataimet. Hieman sivummalla näkyy päivänliljapenkki, joka siis eilen siirtyi hieman toisaalle. Tilalle siirrän viiruhelpikasvustoni, joka saa rauhassa valloittaa koko alueen. Päivänliljat kasvoivat paikalla melko hyvin, mutta katsellessani niitä mietin aina, että jokin on pielessä! Kasvin muoto oli kohdallaan, lehtien väri ei. Tuli tunne, että tilalle tarvitaan valkoreunaista kasvia, joka tuo nurkkaukseen valoa, poistaa yksitoikkoisen vaikutelman ja sitoo valkoiset kalusteet maisemaan. Sitten muistin viiruhelpeni, jotka kitkuttelevat hieman liian varjoisassa paikassa. Uskon niiden menestyvän uudessa penkissään paremmin, koska valoa ja kosteutta tulee kuitenkin olemaan enemmän.
Tänään olen pyllistellyt puutarhassa tuntitolkulla! Päivänliljat ovat vaihtaneet paikkaa ja viiruhelvet pääsevät huomenna niiden tilalle. Ai että on ollut nautinto kaivaa, siirrellä, suunnitella ja taas siirrellä. Yllä olevissa kuvissa näkyy hyvään kasvuvauhtiin päässyt köynnöshortensia. Komea lapio kulkeutui puutarhaani isältä, joka taasen oli saanut sen veljeltään, joka taasen oli löytänyt sen jostain.
