VIHDOINKIN!

Totta puhuakseni en ole hetkeen tuntenut eläväni niinkuin tänään. Kevään ensimmäinen todellinen puutarhapäivä enkä voisi olla onnellisempi. Olen kantannut, kitkenyt, haravoinut, siirtänyt kasveja, istunut ja nauttinut, ideoinut ja istuttanut ensimmäiset orvokit. Päivän lounas on myös syöty ulkona. Lisäksi mies nikkaroi minulle ihanat kottikärryt pitkään haaveilemani mallin mukaan.

Maasta nousee vaikka mitä, mutta kukkijat ovat vielä harvassa. Pienen pienet lumikellot ovat pihani ensimmäiset koskaan ikinä. Näinkin pienestä voi ihminen tulla äärettömän onnelliseksi.

Kaikki kesäkalusteet on raahattu ulos, myös riippumatto. Aikaa ei ole tuhlattavaksi. Lepotuoli löysi uuden paikan ja nyt haaveilen kivituhkasta ja seulanpääkivistä, joilla katan metsäpuutarhan polut ja muun muassa tämän männyn ympärystän.

Aurinkoa ja vapaapäiviä on luvassa, linnut, madot, perhoset ja kimalaiset ystävinä aion jatkaa näissä samoissa tunnelmissa. Nautitaan ja iloitaan!

SILPPURI

Pyrkimys kierrättää kaikki orgaaninen aines omalla pihamaalla otti harppauksen eteenpäin, kun sijoitin oksasilppuriin. Pääsiäisenä vietin kokonaisen maanantain syöttäen risua ja oksaa sinisen hain hampaisiin ja nyt ylpeilen komeaa muurahaiskekoakin komeammalla silppukasalla keittiökompostien kupeessa. Silpun höysteenä on hienoista sahanjauhoa miehen puusavotan jäljiltä. Nyt on ilo ylimmillään ja kompostikuiviketta ainakin kahdeksi vuodeksi eteenpäin.

Sisällä pelargonit kukkivat jo, tässä ihanainen Rasberry Rippel, blogiystävä Tiinalta saatu.

Ulkona on taas kamalaa valkoista mömmöä, mutta tomaatit, chilit ovat ja paprikat ovat varmoja kesän tulosta. Kurkut ovat edelleen kylvämättä, se onkin homma, joka täytyy hoitaa viikonlopun aikana. Kevät on tullut viivytellen, mutta puutarhaa tutkiessaan huomaa, miten kaikki on valmiina kasvuun heti lämmön saapuessa. 

ODOTETTAVISSA TULPPAANINKUKKIA

Helmihyasintit kukkivat jo, mutta tulppaanit piilottelevat vielä tovin. Joku aika sitten paukkuneet pakkasetkaan eivät säikäyttäneet istutusta, jonka ihan kokeilumielessä kannoin jo maaliskuun alussa kasvihuoneeseen. Nyt haaveilen jo uusista sipuliruukuista ensi kevät mielessäni ja voin melkein nähdä kirjopikarililjoja saviruukuissa, hyasintteja ja...

Arvaatkaas, mihin kipitin heti kaarrettuani työpäivän jälkeen pihaan? Uusi valkoinen lumikaan ei harmittanut, kun sitä sai ihailla 30 asteen lämmössä silmiään siristellen keväisten kukkien ja kuumaturkkisen kissan kanssa.

Täydellisen rentouttavaa. Tosin puolen tunnin jälkeen lämpö tuntui melkein liialliselta ja minua rupesi kauheasti nukuttamaan, mutta kasvarissa ei ollut minulle yhtä viilentävää paikkaa tarjolla. 

Akut latautuivat taas ihmeellisellä tavalla. Jos kotini on linnani... on kasvihuone pyhättöni.

 

'Kaunis blogi' -tunnustus rantautui luokseni Autuas olo -blogista jo joku aika sitten. Autuaan olon Cherillä onkin hämmästyttävä taito pukea kauneus kuviksi ja sanoiksi. Kiitos Cheri, olen otettu! Tunnustus pitäisi jakaa eteenpäin viidelle blogille, jolla on alle 200 lukijaa. Olen armottoman myöhässä ja luulen, että tunnustus on ehtinyt tässä välissä jo moneen paikkaan. Joten nautin itsekkäästi saamastani huomionosoituksesta!

PUUTARHAMAINEN TUNNUSTUS

Saaripalstalta putkahti tunnustus, jonka äärelle piti oikein syventyä. Kiitos Saila! Tunnustus piti sisällään kolme seuraavaa kysymystä:

miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät,
mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi ja
mikä on puutarhafilosofiasi.

Puutarhainnostus, olisiko se jotenkin sisäsyntyinen juttu? Lapsuuden pihamaa oli postimerkin kokoinen, mutta muistan istuttaneeni sinne naapurin pihasta kaivamani vaahteranalun, jonka huolellisesti peittelin leipäpussilla talven tultua. Hengissä säilyi. Lisäksi muistan rakentaneeni minikasvihuoneen kyljelleen käänettyyn puulaatikkoon, jonka etureunan peittelin, yllätys yllätys, yhteenteipatuilla leipäpusseilla. Siemenet keräsin tietenkin ojanvarsien kukinnoista ja uskokaa tai älkää, kasvihuoneessa alkoi vihertää.

Muutettuamme uuteen kotiin pihamaa kasvoi ja aloin viljellä kuivakukkia ja usein haravointi ja nurmikon leikkuu lankesi minulle. Aikuiselämäni ensimmäinen oma piha oli rivitalossa, jossa jatkoin erinäisiä kokeiluja ja nykyisen kotimme myötä koko homma on riistäytynyt käsistä. Oikeasti haluaisin omistaa koko elämäni puutarhalle, mutta  koska se ei ole mahdollista, antaudun asialle lähestulkoon joka hetki, kun minua ei tarvita muualla. Blogi on suora jatkumo harrastuksen käsistä riistäytymiseen.

Puutarhastani ei luullakseni löydy mitään järisyttävän erikoista tai harvinaista kasvia, mutta tunnearvoltaan rakkain lienee kuolanpioni, jonka alun siirsin puutarhaani vanhempieni pihasta muutama vuosi sitten. Vanhempieni pihaan pionivanhus oli päätynyt jo kauan sitten edesmenneen naapuri-mummon puutarhasta. Mummo on lapsuuteni rakas henkilö, jonka kanssa vietin paljon aikaa vanhempieni ollessa töissä. Hän olikin todellinen viherpeukalo ja luulen, että kannan sisälläni jotain, mitä sain häneltä. Kasvien kauneuskilpailussa ei ole voittajaa, koska missikandidaatteja on niin paljon ja jokainen on omalla tavalla upea omassa sarjassaan.

Puutarhafilosofia onkin aihe, jota pyörittelen usein mielessäni. Puutarhassa työskennellessä ajatukset selkiytyvät, elimistö rauhoittuu ja elämän mittasuhteet asettuvat kohdilleen. Ollessaan oikeanlaista puutarhanhoito innoittaa, rauhoittaa ja tekee onnelliseksi. Kiire ei kuulu puutarhaan, koska siellä kaikki tapahtuu luonnon ehdoilla. Puutarhat, joissa viihdyn, on tehty luontoa mukaillen. Ne eivät ole täydellisiä, liian rakennettuja eivätkä liian somistettuja. Niissä näkyy ihmisen kädenjälki juuri sopivassa määrin. Oma puutarhani on muovautumassa vähitellen tätä ajatusta kohti; alkuhuumassa tuli tehtyä asioita hieman toisin. Olen kovasti kiinnostunut puutarhan terapeuttisesta vaikutuksesta ja saatan palata aiheeseen lähiaikoina.

Tunnustus pitäisi jakaa eteenpäin viidelle puutarha-blogille. Tässä omia suosikkejani monien muiden lisäksi:
Anun puutarha
Vaahteramäki
Piiperrystä pihamaalla
Romppala 
Pikkuinen puutarhani

PÄIVÄN AJATUS

Silmä lepää kauneudessa. Kaikki kaunis on katoavaa, herkkää ja haavoittuvaa. Kauneutta ei voi omistaa, mutta kauneudelle voi tehdä tilaa elämässä. Silmä on herkkä poimimaan kauneuden, mutta miten on sydämen laita? Itsekkyyden, omistamisen halun ja kilpailun henki on vahvassa. Tarve olla oikeassa on kova. Mahtuvatko kauniit ajatukset tälle tantereelle? Oma sydämeni tarvitsee ainakin muistutuksen joka aamu. Täytyy aloittaa omista ajatuksista ja toivoa, että teot seuraavat perässä. 

KEVÄÄN MERKIT

Maaliskuu on kevätkuu ja synttärikuu, ilmankos se on kiva kuu. Ja ystävät osaavat ilahduttamisen taidon. Viikonloppuna minut yllätettiin kolmella tuoreella Englannin-tuliaisella, Garden Illustratedilla, The English Gardenilla ja Gardeners' Worldilla ja tänään postipaketista löytyivät nämä aidot käsityönä saaristolaislampaan villasta tehdyt kynsikkäät. Olen autuas.

Tämänhetkisen elämän ilo ja voima löytyy työpäivien jälkeen, missäs muualla kuin kasvihuoneen hyväilyssä. Muutaman viikon jälkeen kiireet ja velvollisuudet hieman hellittävät ja arvanette varmaankin sen jälkeiseen elämään latautuneet odotukset. Silloin ollaan huhtikuussa ja huhtikuu aloittaa vuoden ihanimman ajanjakson, joka vuosi.

Metsikköön on jo ilmestynyt yksi hyväntuoksuinen kevään merkki (pipon lisäksi).

Ja hei, lukijoita on tänään täydet sata, hienoa!

SUNNUNTAINA

Kasvihuoneessa on tehty kevätsiivot. Sisälläkin pitäisi siivota, mutta jostain syystä se ei houkuta yhtään. Mutta tänään on sunnuntai eikä aikaa kuluteta pölyrättiä heilutellen. Aurinkoista päivää kaikille! 

ETUMATKA

Katsokaa, millaisen viherpehkon kannoin varastosta kasvihuoneeseen! Tuntuu ihan keväälle. Juuri tällaisesta etumatkasta lasiseinien sisällä olen haaveillut. Luulen, että viikonloppuna minut löytää helpoiten täältä ehdottomasta lempipaikastani, jossa lämpötila kipusi tänäänkin 26 asteeseen.

Helmihyasinttien seasta pilkistävät tanakat tulppaanin alut. Multa oli rutikuivaa ja helmihyasinttien lehdet valjuja ja honteloita. Loraus vettä, kyllä ne tästä reipastuvat.

Sipuleiden lisäksi murateilla saa kasvihuoneeseen sinne kuuluvaa vihreyttä jo heti kevään alkaessa. Metallisoikoissa kasvavat japaninvaahterat täytyy myös nostaa kasvihuoneeseen ennenkuin ne alkavat tehdä lehtiä liian lämpimässä varastossa. Sitten voisin hakea kaupungilta jotain valmiita sipuliruukkuja, krookuksia, helmihyasintteja ja tulppaaneja näytti ainakin olevan tarjolla. Ihanaa kevään ensimmäistä viikonloppua!