ILMAN LUPAUKSIA

Tässä oman puutarhan kukkanen jokaiselle lukijalle vuoden viimeisen päivän kunniaksi! Uuuteen vuoteen tähyän rauhallisin mielin. Lupauksia en tee, mutta pyrin saattamaan loppuun monet keskeneräiset pikkuprojektit ennen uusien aloittamista. Lisäksi pyrin pitämään entistäkin parempaa huolta omista läheisistäni, hehän ovat minulle ainutlaatuisia ja ainutkertaisia!

HÄIVÄHDYS PURPPURAA

Ostin kuin ostinkin amaryliksen; aatonaattona, viime hetken ruuhkissa! Väristä ei ollut ostohetkellä mitään havaintoa, mutta eilen kaunotar avasi nuppunsa ja paljasti todellisen luonteensa. Esiin kuoriutui kaunis vaaleaverikkö, jonka hipiässä on häivähdys purppuraa. Ah, mikä sulotar!

SITTEN ENSI VUONNA TAAS

Joulun tunnelmaa on riittänyt. Nyt alkaa suklaakiintiö olla täysi ja tonttukoristeet saavat aikaan jo lievää ärsyyntymistä. Olenkin siivoillut vaivihkaa kaikkein tonttumaisimpia juttuja takaisin kaappien kätköihin. Huomenna uimahalli avaa jälleen ovensa ja pääsen onneksi sulattelemaan paksuuntunutta keskivartaloa. Ulkoilut ovat jääneet minimiin; herkuttelu ja laiskottelu kodin lämmössä ovat vieneet ylivoimaisen voiton. Alennusmyyntiin pakottauduimme tänään hakemaan jälkikasvulle toppa- ja hiihtovarusteita. Samalla reissulla meitin oli pakko kipittää Suomalaiseen kirjakauppaan 20 euron lahjakortin poltellessa käsilaukussa. Suunnistin oitis puutarhakirjojen hyllyyn ja nappasin mukaani Rea Peltolan Jokanaisen puutarhakirjan. Se on tämä jokavuotinen tauti; se tulee ja iskee heti joulunpyhinä. Puutarhalehtien ja kirjojen selailu aiheuttaa hurjia väristyksiä ja kaikki mieleen juolahtavat ideat on pakko hehkuttaa puolisolle. Peltolan kirjassa oli onneksi osio, jossa annetaan vinkkejä, miten miespuoliset asukit hämätään mukaan puutarhatöihin!

PUUTARHA NUKKUU

SEKAISIN KOMPOSTISTA

Ainut joululahjatoiveeni oli Ken Thompsonin kirja Komposti. Sen sain ja nyt olen lukenut kirjan kannesta kanteen. Olen intoa piukassa suunnittelemassa, miten alan tehokkaammin kierrättää omat eloperäiset jätteemme omalla pihamaallamme. Kompostointi on erityinen taiteenlaji, mutta kirjan viesti on rohkaiseva: vaikka kaikki menisi pieleen, kompostista tulee loppujen lopuksi kelvollinen! Itse sain touhuun potkua syksyllä, kun avasin reilun vuoden muhineet avokompostit ja huomasin aineksen maatuneet melko mukavaan muotoon ilman sen suurempia säätämisiä. Kasasin aineksen vielä talven yli ojanpohjalle isoksi keoksi ja keväällä aion levitellä kompostia perennoille ja kasvimaalle. Nyt en malttaisi pysyä nahoissani, vaan tahtoisin päästä kokeilemaan kirjan neuvoja heti käytännössä. Onpas mukava olla pitkästä aikaa oikein kunnolla innostunut jostain!

SÄÄRET LÄMPIMIKSI

Työkaverini yllätti minut kuvan pläkkilyhdyllä, jollaisia olen itsekin muutaman ostanut vuosien saatossa lahjaksi muille, mutta itselleni en ole raaskinut. Olen niin iloinen lahjasta! Pläkkilyhty edustaa vähäkyröläistä pläkkyriosaamista; siis käsityötä aivan naapuripitäjästä. Rei'itetyn pläkkilyhdyn esikuva on peräisin keskiajalta. 1800 -luvulla pohjalaisnaiset lämmittivät lyhdyillä viluisia sääriään hameen alla kirkossa istuessaan. Lyhtyjä on saatavana kolmea eri kokoa. Ja koska ihanuuksia pitää aina olla kaksi, haluan lyhdylleni joskus kaverin sitä suurinta kokoa!

Nyt alkaa ihan viimehetken jouluvalmistelut olla käsillä ja netissä roikkuminen saa hetkeksi jäädä. Kiitos ihanat blogissani piipahtelevaiset tutut ja tuntemattomat. Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua teille jokaiselle. Iloitaan ja kiitetään rakkaista ja läheisistä ihmisistä sekä joulun sanomasta. Rentoudutaan, herkutellaan ja nautitaan elämän ihanuuksista.

HEI TONTTU-UKOT

Huomenta! Kyllä joulunaika on mukavaa. Aamusella saattaa olla postilaatikossa odottamassa pieni paketti naapureilta. Tämmöinen maailman sympaattisin tonttukello kääröistä paljastui. Ilahduin ikihyvikseni; KIITOS!

PIENI KISSATARINA

Samurai on ollut meillä reilut viisi vuotta. Haimme sen muutaman kuukauden ikäisenä perheestä, jossa oli useampi kisu. Perheen pojat olivat löytäneet Samurain ojasta ypöyksin, pienenä pentuna. Perheen kissaemo, jolla oli suurin piirtein samanikäinen pentu, otti Samurai-rukan omakseen, imetti ja hoivasi. Perheen pojat nimesivät kissaveljekset Samuraiksi ja Mestariksi. Muistan, miten pahoillaan pojat olivat, kun haimme Samurain meille. Hyvään kotiin kuitenkin pääsi, se on varma se.