TÄNÄÄN LUVASSA

...klapintekoa ja lumen sulamista. Kunpa aurinko vielä näyttäytyisi täällä länsirannikollakin.

Näimme muuten yksinäisen joutsenen lentävän talomme yli klapeja tehdessämme.

VAPAAPÄIVÄ

Talo tyhjeni juuri, tosin vain muutamaksi tunniksi. Tekemättömien töiden lista on jälleen valtava. Ihan aluksi viikkosiivouksen loppuun saattaminen, sitten suurempina töinä takaraivossa tykyttävät klapien teko (ettei miesrukka joudu aivan yksin pakertamaan valtavan puusavottamme kanssa), kaappien siivous ennen kesää, vessan paneelien maalaus, varastojen täydellinen raivaus, mööpeleiden hionta ja maalaus, opiskelu... Itselleen tulee asetettua niin paljon tavoitteita ja aikarajoja. Nykyään vain huomaan lipsuvani vähän kaikessa ja yhä useammin yllätän itseni jumiutuneena johonkin täysin tuottamattomaan toimeen. Nytkin tasapainoilen mielessäni, miten käytän tämän muutaman tunnin yksinolon ja rauhan, tartunko toimeen vai istunko miettimään, lueskelemaan, olemaan. Mikä on viime kädessä tärkeää? Onko se puhdas ja tiptop-kunnossa oleva koti ja jatkuva suorittaminen, vai onko tärkeintä läsnäolo lähimpien ja oman itsensä kanssa? Kallistun ehdoitta viimeisen vaihtoehdon puolelle, mutta myönnän, että arjen pyörityksessä tulee usein valittua väärin. Nyt on kuitenkin poistuttava koneelta. Sängyt odottavat petaajaa, vessat pesijää ja pyykit viikkaajaa. Laitan kuitenkin upeaa musiikkia taustalle! Katsokaahan videon lopussa tanssiparin silmäpeliä... wow ; ) Elämäniloista viikonloppua ihan jokaiselle!

IHANA YLLÄTYS

Ystäväni yllätti minut tänään tällaisella lahjalla! Valkoinen hortensia istutettuna murattien kanssa aivan upeaan patinoituneeseen kupariämpäriin... kerrassaan ihana! Toivon saavani iloita kukkivasta hortensiasta mahdollisimman pitkään ja tälle kupariämpärille löydän käyttöä puutarhassani sitten, kun hortensia ei enää jaksa kukkia. Kiitos ystäväni, olet ainutlaatuinen. Tällä iällä uusia, todellisia ystäviä ei enää helposti löydä, mutta onneksi olen sinut löytänyt.

RIIPPUMATOSTA PUHEEN OLLEN...

...vilautan teille jälleen yhden viimekesäisen kuvan. Riipumatto kaivetaan varastosta viimeistään sinä päivänä, kun Suvivirsi on laulettu. Puutarhassamme kasvaa kaksi koivua sopivasti riippumaton päässä toisistaan ja paikka on mitä mainioin lekotteluun. Sininen taivas siivilöityy koivunlehtien lomasta ja toisessa koivussa roikkuvasta linnunpöntöstä kuuluu taukoamaton tsirp, tsirp, tsirp linnunpoikasten vaatiessa ruokaa. Omat ja naapurin pojat harrastavat riippumatossa kaikenlaista ympärikieppumista ja kaverinpudotusta kun taas me miehen kanssa tykkäämme ottaa matossa romanttisia päiväunia ruoan päälle! Myös yksinäiset hetket riippumatossa ovat taivaallisia; mukaan hyvä kirja tai sisustuslehti, peitto sekä tyyny... ah, siitä ei hetki enää parane.

MITÄ SINÄ KYLVÄT KASVIMAALLE?

Siemenet ovat ilmestyneet kauppoihin ja aina kun semmoinen hylly tulee vastaan, täytyy vähän käydä hypistelemässä! Tein tosin inventaariota omalla pussivarastolla ja totesin, että näillä pärjäisi vielä muutaman vuoden... siemeniä on tullut ostettua joka kevät yli tarpeen! Jotain uutta olen jo taas toki ehtinyt ostaa. Ruokakaupan siemenvalikoimasta löysin valkokukkaisen köynnöskrassin siemeniä, joka oli uusi tuttavuus minulle. Koska viime kesänä tuoksuherneet eivät lähteneet kasvimaallani kasvun vauhtiin, kokeilen tulevana tätä köynnöskrassia. Köynnöskrassi on helppo kasvi, mutta kelta-oranssina kukkiessaan se ei ole iskenyt minuun. Kiva kun löysin tätä Tropaeolum majus Milkmaidia!

Yllä olevassa kuvassa kasvaa jäävuorisalaattia ja pajukehikon sisällä on monivuotinen maustekasvi, lipstikka. Kasvimaani jokavuotiset suosikkini ovat jäävuorisalaatin lisäksi retiisi, porkkana, sokeriherneet, tilli ja persilja. Toki perunaa täytyy myös laittaa muutama rivi. Jotain kukkivaakin on hauska laittaa kasvimaalle ja tulevana kesänä se on tuo valkoinen köynnöskrassi, jonka toivon peittävän upeasti pajukehikot.

Olen jakanut kasvimaani yhdeksään 120*120 cm lohkoon puukehikkojen avulla. Kehikkojen väliin jäävät käytävät on peitettu puuhakkeella. Kasvimaa on helppohoitoinen ja mielestäni hauskan näköinen. Keskimmäisessä kehikossa kasvaa luumupuun taimi ja sen juurella raparperi. Kasvimaan toisella laidalla on pieni vadelmatarha ja toisella mansikkamaa ja marjapensaat. Ainut ongelma kasvimaallani on muutaman puun tuoma osittainen varjo. Vielä emme ole raaskineet kaataa puita, mutta varmasti tulevaisuudessa sitä täytyy harkita. Riippumatolle on tosin sitä ennen löydyttävä uusi paikka!

RAUTAISIA VINKKEJÄ

Puutarha-ajatukset pyörivät mielessä koko ajan... Viime kesänä innostuin oikeastaan ensimmäistä kertaa kuvaamaan puutarhaamme. Aikaisempina kesinä kuvattavaa ei vielä kovinkaan paljon ollut. Kuvia on niin ihana katsella tähän vuodenaikaan ja hämmästyneenä miettiä, etta joidenkin kuukausien kuluttua voin katselun lisäksi koskettaa ja nuuhkia samoja kasveja! Tulevana kesänä täytyy kuvata edellistä ahkerammin...

Kuvassa on alppikärhö, joka kiipeilee raudoitusverkosta taivutetussa kaariportissa. Nuo sojottavat piikit aion lähipäivinä käydä leikkaamassa pois, ihan turvallisuussyistä. Portin alta kun viipottavat omat ja naapurinkin lapset. Tuo raudoitusverkko on muuten todella käyttökelpoinen materiaali puutarhaan ja kaiken lisäksi se on kaunista. Minulla on mielessä jokunen muukin idea, mihin tätä upeaa materiaalia voisi käyttää... katsotaan, milloin saan tartuttua pihteihin ja sivuleikkuriin!

JOTAIN VALMISTA

Vihdoin sain kantaa sisään yhden valmiin huonekaluprojektin pitkiin aikoihin. Tämän pikkuisen ei tosin tarvinnut odotella vuoroaan kovinkaan pitkään. Ostin pöydän alkuvuodesta täältä, kulutin muutamia sunnuntai-iltoja kylmässä ulkovarastossa maalia poistellen ja viime viikon aikana maalasin ja tein välihiontaa harva se ilta. Tänään mies porasi reiän laatikkoon ja ruuvasi vetimen kiinni ja tässä se nyt on; sillä paikalla mihin olin pientä pöytää jo tovin kaipaillut. Olen tyytyväinen. Tuo pikkuinen vedin ei muuten ollut pöydässä alunperin... siinä oli semmoinen kantikas nuppi, joka ei mielestäni sopinut tyyliin. Muistin piilottelevani jossain tätä rengasvedintä ja tovin etsittyäni sen löysinkin. Tämä vedin on kulkeutunut aikoinaan isommalle viikarille huutamani työpöydän laatikon kätkössä ja olen sitä jemmannut tulevaa käyttöä varten. Nyt sitä tarvittiin.

PAIKKA AURINGOSSA

Kuvitelkaahan, tänään on kevään ensimmäinen päivä! Talven selkä on taitettu, nyt mennään kohti kesää. Kevät on uskomatonta aikaa. Tuntuu melkein kuin kaiken voisi aloittaa uudestaan pitkän ja pimeän talven jälkeen. Voima alkaa virrata kun kuulee lintujen laulavan ja vesipisaroiden tippuvan räystäistä, näkee huikean sinisen taivaan ja tuntee auringon lämmön poskillaan. Tämä on sitä vuodenaikojen rikkautta, vaikkei se aina meitä suomalaisia lohdutakaan. Kevään alkamisen kunniaksi raahasin mieheni viime kesänä nikkaroiman sinisen Adirondack-tuolin raheineen terassille. Nyt on paikka, missä ladata itseensä päivä päivältä voimistuvia auringonsäteitä sekä jalostaa ideoita tulevan kesän puutarhakautta silmällä pitäen. Minulla on onni omistaa kädentaitoinen puoliso, joka vieläpä innostuu ideoistani ainakin joka toinen kerta. Tämänkin tuolin ja rahin hän teki lähes ilmaisista jätelaudoista ilman sen kummempia rakennusohjeita. Värin suhteen olimme eri mieltä, itse olisin toivonut valkoista mutta mies oli sitä mieltä, että kaikki ei voi olla valkoista, joten kompromissina päädyimme tähän siniseen puunsuojaan.