HERKKÄÄ JA RAAKAA

Kesän kauneimmat ajat. Vihreys on kuin huumetta, joka iskee verkkokalvoilta suoraan tajuntaan. Pitkän ja kuolettavan kylmän kevään jälkeen kesä tuntuu vieläkin ihanammalta ja jokainen puutarhassa vietetty hetki on kuin lahjaa.

Metsäpuutarha on muotoutunut omaleimaiseksi, mutta työstän sitä mielessäni edelleen. Ei mitään suurta, pientä hienosäätöä vain ja se jos mikä on puutarhurille täydellistä nautintoa. Juuri nyt nautin kotkansiipisaniaisten ja kalliokielojen herkästä ylväydestä.

Kivipolut ovat saaneet vuosien saatossa patinaa pintaansa. Kuusten juuret vähän nostelevat polkua sieltä täältä eli kovin tasaista ei meno poluilla ole. Puutarha elää ja muuttaa muotoaan ja aina joku kohta on parhaimmillaan ja joku toinen alkaa osittaa ränsistymisen merkkejä. Tänä vuonna olen tarttunut järeisiin aseisiin syreeniaidanteen sekä etupihan istutusalueen kanssa. Syreenit saivat lähteä kitumasta; asialla luultavimmmin juurilla herkuttelevat myyrät. Nyt tilalle on tulossa suojaa antava matalahko kuusiaita. Etupihan tuiviot riivin kokonaan pois, en nauttinut niiden olemuksesta oikeastaan missään vaiheessa ja nyt ne olivat päässet rehottamaan jo todella rumasti. Seppelvarvut kärsivät edellistalven lumettomissa pakkasissa ja nyt leikkasimme ne kokonaan alas. Uusi kasvu on onneksi lähtenyt käyntiin. Samaisella istutusalueella myös syyshortensiat olivat käyneet ankean risuisiksi ja paikalleen turhan kookkaiksi, joten istutin niiden tilalle matalakasvuisena pysyvää 'Bombshell'-lajiketta. Saapa nähdä lunastuuko nimen antama lupaus uhkeista povipommikukinnoista!

Raa'alta kuulostavien puutarhatöiden lomassa olen ehtinyt kyllä nauttia kaikesta kauniista ja ihanasta. Lähes kaikki vapaat hetket olen käyttänyt hitaiden kevättöiden kirimiseen ja tänä vuonna nautintoa on vain riittänyt ja riittänyt. Puutarhaväsymyksestä ei ainakaan vielä ole tietoa. Nyt alkavat kiireiset ja välttämättömät puutarhatyöt olla voiton puolella ja mieli halajaa vähän ihailemaan puutarhoja omien tilustenkin ulkopuolelle...