Olisi kauheaa jos aurinko lakkaisi näyttäytymästä ja jäisimme kylmyyden vangiksi. Perjantai oli ihana, pieni maistiainen siitä mitä on sään lempeys ja sen aikaansaama ilo. Viikonloppuna palasi kylmyys ja juuri nytkin varpaat ja nenä ovat kohmeessa vaikka takka hohkaa lämpöään. Onneksi puutarhassa on juuri nyt paljon raskaita töitä, lapiointia ja kärräämistä, sen voimalla pysyy lämpimänä. Samaistun juuri nyt lapsiin päiväkodissa, joiden jokapäiväinen kysymys on ulos mentäessä: 'Eihän tarvi kurahousuja?' Juuri nyt minäkin vihaan tätä ikuisuuden jatkunutta pukeutumista, joka kangistaa ja tekee olon puutarhatöissä epämiellyttäväksi. Eilen olisi ollut World Naked Gardening Day, minulle riittäisi että voin pukea teepaidan ja nimenomaan puutarhatöihin hankkimani lappuhaalarit!
Eilen kävin hieman fiilistelemässä läheisten puutarhamyymälöiden antia. Hiljalleen valikoima lisääntyy, vielä oltiin vähän lähtökuopissa. Minusta on tullut oikea tarjoushaukka ja vertailukierros tuotti tälläkin kertaa säästöä. Huomaan itsessäni kaikenlaisia muitakin keski-iän tuomia piirteitä, niin hyvässä kuin pahassa. En pysty keskittymään enää moneen asiaan yhtä aikaa enkä oikein viitsi yrittääkään. Asioiden turha vatulointi saa minut kärsimättömäksi. Huomaan myös kasvattaneeni itselleni isomman tilan olla ja elää enkä enää yritä tunkea itseäni muiden asettamiin muotteihin ja ahh, se tuntuukin hyvältä. Keskinkertaisuus ja epätäydellisyys ovat alkaneet tuntua kiehtovimmilta vaihtoehdoilta. Aidot ihmiset ja kohtaamiset kolahtavat ja hölynpöly väsyttää. Lisäksi käsistäni on alkanut nähdä todellisen ikäni vai johtuisiko se vain tästä loputtomasta kuopsuttamisesta ja kikkaroinnista! Olen myös alannut inhoamaan tietokoneella istumista, nytkin olen ollut tässä jo liian kauan, murrr. Eli summa summarum, tässä ehkä osasyy hiljaiseen blogiini. Katsellaan mitä etenevä kasvukausi tuo tullessaan ja saako tämä elämäntapamummo mitään tänne eetteriin... tähän loppuun vielä yksi murrr, täällä leijailee lumihiutaleita!
Hahaa, World Naked Gardening Day meni meiltäkin ihan ohi. Olisihan ollut aika villi näky, jos porukka olisi ollut tuolla kevätsäässä alastomina haravoimassa ;)
VastaaPoistaElämäntapamummo :-D Toivottavasti pian sulat lähes ikitalven aiheuttamasta kangistuksesta. Tuo WNGD osuu joka vuosi sellaiseen aikaan, ettei mitenkään voi kuvitella tarkenevansa pihalla alasti - tosi harmi vain!
VastaaPoistaApua, toivottavasti ikä ei näy minulla käsistä, kun kollegan sanoin minulla on satavuotiaan kädet (kollegat is niin best :-D)!
Ainakaan minulle ei ole väliä, kuinka tiheään tai harvaan laitat blogijuttuja. Itse taas huomaan sen, että kun puutarhassa tapahtuu, tulee siitä hirveä tarve kertoa muillekin.
Tärkeintä on kirjoittaa silloin kun se hyvälle tuntuu💚Kyllä täällä jaksetaan odottaa😊
VastaaPoistaMä näen suoraan kotoa ikkunasta isoimpaan kukkapenkkiini. Varmaan kolme viikkoa olleet kevään sipulikukat täsmälleen samassa kasvun vaiheessa. No, jos tulee lunta, räntää ja kylmää niskaan joka viikko, ei parempaan varmaan pysty. Naapurin rouva jo haravoi pihaansa hieman epätoivoisen näköisenä...jos taas viikon päästä palataan asiaan!
VastaaPoistaKevät on ollut nyt todella oikukas ja kitsas lämmön suhteen koko Suomessa. Muutamista lämpimistä päivistä onkin sitten halunnut ottaa irti kaiken mahdollisen.
VastaaPoistaJos nuo luettelamasi todella ovat keski-iän merkkejä, täällä ollaan oltu keski-ikäisiä alkaen heti teinivuosien jälkeen :) Lumihiutaleet pysyköön poissa! Mä en kestä enää, vieläkin on lunta pihalla vaikka ne viime päivinä onkin aivan humahtaneet pois. Myöhäisen kevään vuoksi nyt jääkin vain hetki aikaa mylläämiseen ennen kuin itikka ja mäkärälaumat iskevät :( Ihana ruukku lankaköynnöksellä! Hyvää toukokuuta!
VastaaPoistaTäällä on toinen elämäntapamummo. Mä välillä oikein havahdun, että musta on tulossa pikkuhiljaa ihan mökkihöperö. En kaipaa kauheasti mihinkään, vaikka välillä pienet pyrähdykset virkistää. On ihaninta palata kotiin. Kuljen kauheissa ryysyissä, enkä aina muista kammata edes hiuksia, kun olen täällä kotona. Mutta onko se nyt niin väärin, nauttia yksinkertaisista ja pienistä asioista ja kaivata rauhaa?
VastaaPoistaKeväällä nuo pienet ilot ja asiat tuottavat suurta iloa. Pienet nuput ja kasvien alut saavat aikamoisia kiljahteluja aikaiseksi.
Toivotavasti, et ihan unohda tietokoneita aivan tyystin. Koska sun blogi on mun yksi ehdoton lemppari ja olisi kiva kuulla edelleen sun puutarhan elämästä. <3
Ehkäpä sitä vihdoin tässä iässä alkaa ymmärtää, ettei tarvi tavoitella kymppiä, seiskakin riittää, tai ainakin kasi:) Ja mökkihöperyys, sitä on ilmassa täälläkin. Oma sohva on paras sohva, vaikka välillä on ihan kiva piipahtaa ulkomaailmassakin!
VastaaPoistaJa puutarhailuahan harrastetaan ihan vain omaksi iloksi ja mielenterveydeksi, miten itselle parhaiten sopii, netillä tai ilman.
Toki blogisi on niin ihanaa luettavaa, että toivoisin että haluaisit jatkaa täälläkin!
Voi Elämäntapamummoa - elämän ruuhkavuodet alkavat hiljalleen ohittua ja sitten alkaa nautintovuodet ja niitä riittää...koti kutsuu, kasvimaat, kukkamaat, kudin, hyvä kirja...kotona on hyvä olla vaikka joskus pikkupiipahdukset maailmalla ilahduttavatkin. Mulla on atoopikon kädet, joten kurttuja riittää, mutta kohta kasvot on kurttuiset kuin varaanilla - sellaisia pikkuryppyjä pitkin poskia ja pussit silmien alla, mutta ei haittaa, siksi on luotu ikänäkö, peilistä niitä ei huomaakaan - ilman silmälaseja!
VastaaPoistaNautitaan tästä ihanasta elämästä ja alkavasta keväästä, postaillaan kun hyvältä tuntuu ja eritoten nautiskellaan!
Moon ollu mökkihöperö jo kauvan. Son helappua, ku suu täälä "korves", eikä täältä yhtäkkiää lähäretäkkää piipahtamahan johonaki, ku se vaatii kauhiat jynssäykset ensi. Ja useen jotaki tyäjäriestelyjä. Isäntäki joutuu joskus vihijaalemahan, ettei jääkaapis oo ku valot. Mutta sittekku saa ittensä liikkeelle, se piristää kummasti ja yleensä nautinki koko rahan erestä :) Aurinko ja lämpö hoitaas nii raihnaastuvaa ruppia ku lahuavaa päänuppiaki.
VastaaPoistaIän karttuessa olen huomannut samoja mummo-oireita itsellänikin. Koti on paras paikka olla ja arjestakin löytää paljon onnen hetkiä, ryppyisistä käsistä puhumattakaan.
VastaaPoistaMahtavaa tuo elämäntapamummous. Ihan oikea suunta! Luulisinn, että ärkeintä on voida hyvin ja nauttia elämästä, vaikka se tarkoittaisi kaikista muoteista ja odotuksista läpivalahtamista. Ikä kyllä näkyy täälläkin ja valitettavasti ennen kaikkea tuntuu. Ihania nuo siniset pienet kukat. Olisi kiva nähdä kuvia ostoksista! Tuo universaali kurahousukysymys nauratti kovasti, joka päivä sitä juuri kysytään tuskastuneena pienistä suista kun avaan tarhan oven. Hirveän kylmä on ja vaikea siitä on mitenkään nauttia kun paleltaa niin kovasti. Perjantaina pitäisi lämmetä viimein, saat ihanat lappuhaalarisi jalkaan viikonlopuksi!
VastaaPoistaMaria, ihana kirjoitus ❤
VastaaPoistaSiitä tuli nyt hyvä muistutus itselle mikä on tärkeintä. Ja ajankohtaista juuri nyt minulle.
Levollista, hempeää, julkaistaan ja sopivasti työtä tälle kesällesi.