Viikon ajan olemme saaneet kestitä harva se päivä pientä siili-ystävää. Koosta päätellen se on viime kesän poikanen. Kissanruoka maistuu eikä Samurai ole moksiskaan ruokavieraasta, tarkkailee vain vierestä. Siilit ovat sille jo vanhoja tuttuja. Pienet eläinystävät tuovat puutarhaan paljon iloa.
Meillä syötetään siileille koiranruokaa ja hyvin maistuu. Eivätkä siilit ole moksiskaan meidän vanhasta novascotiannoutajastamme, hänen majesteetistaan Olgasta, joka vähän aikaa haukkuu, mutta lopettaa sitten ylen turhautuneena;-)
VastaaPoistaTein blogiini vähän aikaa sitten Pienen siilikirjan, jossa oli juuri mm. näitä ruokajuttuja sekä mahdollista talvipesän tekoa, mutta yhtenä tärkeimmistä se, että pihalla täytyy olla myös hoitamatonta osaa, että saa siilin viihtymään. Siilithän ovat hyötyeläimiä, jotka syövät tarjotun ruoan lisäksi myös kotiloita ja etanoita.
Hyvän kuvan olet saanut ja läheltä. En minä noin liki, mutta voi johtua meidän Grande Divan reviirikomentelusta.
Voi miten kiva vieras ja ihana kuva! Meidän saarella taitaa olla kovin vähän siilejä, olisiko syynä ketut. Tai supikoirat? Molempia on aika paljon. Harmillista. Ehkä kanta joskus elpyy tai tulee takaisin.
VastaaPoistaOn kivaa pitää luontoystävällistä pihaa!
Voi siili! <3 Siilit ovat sitten niin hellyyttäviä yksilöitä. Tämmöinen vieras olisi tervetullut meidänkin pihalle :)
VastaaPoistaVoi miten mukava ja hyödyllinen ystävä. Meillä ei ikävä kyllä ole lainkaan siilejä. Myrsky kirjoitti blogissaan, että ne viihtyvät kulttuurimaisemassa, meillä ei ilmeisesti ole tarpeeksi kulttuuria tarjolla, tuota villiä puolta kyllä riittää.
VastaaPoistaLeena, totta, siilit ovat hyödyllisiä puutarhakavereita.
VastaaPoistaSaila, samaa mietin itsekin; linnuilla, perhosilla ja muilla hyönteisillä, siileillä ja oravilla on sijansa luontoystävän pihapiirissä. Pienet ystävät ovat suuri rikkaus ja hyöty.
Kaisa ja Intianminttu, meni muutama vuosi, ettei siilejä meilläkään näkynyt ja nyt ilo onkin tästä kaverista tosi suuri. Toivotaan teillekin siilionnea tuleville kesille.
Cheri, kulttuurimaisemissa, hmm... ehkä tässä lähialueella on tosiaan vanhaa kulttuurimaisemaksi luokiteltavaakin aluetta ja siilit ovat uskaltautuneet näille uusillekin pihapiireille ;)
Kun muutimme nykyiseen taloomme ja pihapiiriimme, oli pihassamme usein siili. Tänä kesänä näin eka kerran siilin kahdeksaan vuoteen muuttomme jälkeen. Liekö Aku-koiramme syynä siilien muuttoon pois tontiltamme?
VastaaPoistaOttaisin mielelläni tuollaisen ruokavieraan...
Minä en tiedä mitä on tapahtunut,mutta joka vuosi siilien määrä on vähentynyt täälläpäin. Tänä kesänä en ole nähnyt aivatin ainutta siiliä ja on kyllä iso surku :c
VastaaPoistaIhana siili-ystävä. Meillä ei ole niitä moneen kesään näkynyt ja luulin, että välttelevät kissoja? Tiedä häntä, onko niin. Hyvät kyltit olet taimialesta löytänyt, tarttis varmaan tsekata.
VastaaPoistaSatu, Katja ja Pirkko, tosiaan, monet sanovat nykyään, että siilit ovat käyneet vähiin. Minä olen tästä pienestä kaverista tosi mielissäni ja toivon, että siilit täälläkin lisääntyvät.
VastaaPoista