Metsäpuutarhasta on muodostumassa kovin villi. Kasvit ovat haastaneet toisensa ja minä seuraan hengitystä pidätellen, kuka pärjää kenellekin ja kuka tarvitsee siirron turvallisempaan paikkaan.
'Black Barlow' on todella kaunis akileija. Näitä ja ihan niitä perinteisiä on ilmestynyt sinne tänne ympäri puutarhaa. Nyt puutarha alkaa olla siinä vaiheessa, että se alkaa järjestää tarhurille kiitokseksi pieniä yllätyksiä.
Lempikuvakulma. Pian keltaiset päivänliljat kukkivat. Kultatyräkin sitruunaiset kukinnot taas alkavat lopetella.
Tämä on ihanimpia juuri nyt, lehtoängelmä. Kukinto on kaunein juuri nupullaan ja ehkä eniten pidän noista herkistä lehdistä.
Loppuun vielä työnäyte. Metsäpuutarhaa halkova polku tuli tänään valmiiksi, vielä yksi puun ympärystä on kivettävänä. Jaksaa, jaksaa...
VAU! No näköjään todellakin jaksaa ;-) Upeaa jälkeä, siis ihan kaikki. Olet virtuoosi mitä kasvien yhdisteluun, pihan sommitteluun ja tunnelmallisten paikkojen luomiseen tulee.
VastaaPoistaNo, M on kyllä jaksanut auttaa, mutta äsken viimeistelin pätkän loppuun ihan itse :)
VastaaPoistaTässä kohtaa yllätyksillä on kyllä aika tavalla sormensa pelissä, hieman hapuillen tein noita istutuksia viime kesänä ja nyt seuraan, millaiseksi alue muodostuu keväästä syksyyn. Maahumalaa tässä lähinnä kauhulla seuraan, se rönsyää joka paikkaan. Toisaalta se näyttää tässä kohdin hyvältä ja nuo korkealle kurottavat kasvit eivät tunnu hätkähtävän. Muille maanpeittäjille ei sitten sijaa riitäkään.
Vautsivau! Sulla on hommat hanskassa siellä! Mulla on vähän samaa, puoliksi kauhuissani jopa seuraan, miten vanha trekoli kasvaa miltei umpeen ja toiset kasvit jäävät toisten jalkoihin. Huomenna käyn hommiin ja siirtelen muutaman ahdistelijan muille maille.
VastaaPoistaTähän asti tosiaan on saanut ihmetellä, miten saa kasvit levittäytymään ja multatilan nopeasti peittoon, mutta jossain vaiheessa kuppi kääntyy toisin päin. Tämäkin kuuluu puutarhaan ja ehkä sitä pitää kovettaa sielunsa ja aloittaa kuritustoimenpiteet tietyille lajeille!
VastaaPoistaUpeat muhkeat villeydet, tosi kaunista!!! Onkohan mun Kristiinankaupungin akileija tuo sama, voi toivon että olisi kun on ninn mahdottoman kaunis. Ja kivihommat, ne näyttää sulta sujuvan.
VastaaPoistaIhania sommitelmia ja suloinen polku tulossa. Tuo lehtoängelmä on ollut omassakin mielessä. Hyvin sen sanoit noista lehdistä. Ne ovat tosiaan ihanan herkät. Minäkin kiinnitän tosi paljon huomiota myös lehtiin; kukinta kun on niin lyhyt.
VastaaPoistaVoi noita sun kivipolkijas ne on niin upeat.
VastaaPoistaEkan kuvan valkoiset kukat oisko jotain unikkoja...ah ja voih kauniita. Akileija on kaunis ja ottaisin mielelläni, mulla on vaan sitä tylsää normisinistä ja kultatyräkki olis kans pakko saaha. Olen jo monta vuotta ihalillut sen loistoa kaikilla muilla paitsi omassa pihassani. Se on uskomaton loiste mikä niistä tulee.
Nautiskele kun saat työt valmiiksi, täällä monta katelliista ihmistä ihastelee kauniita kivetyksiäsi:)
Pidän tuollaisesta villinoloisesta ja rennon näköisestä puutarhasta. Upeita värejä ja struktuureja. Nostan hattua kivityöläiselle, työn tuloksista voi kuitenkin nauttia pitkään, pitkään....
VastaaPoistaSaisiko kivipolusta lisää kuvia jossain vaiheessa sekä käyttökokemuksia myös.
VastaaPoistaOmassa mielessä käynyt monta kertaa mukulakivipolkujen teko.
Puutarhan yllätyksellisyys on yksi ilon aiheista, ja joskus tietysti surunkin.
VastaaPoistaKivan näköistä kiveystä!
'Black Barlow' on todella. Pitääkin yrittää löytää sen siemeniä. Väri sopisi meidänkin metsäpuutarhaamme mainiosti. Samaa sävyä kuin tummat kurjenpolvet ja koreatörmäkukka, jonka taimet kituuttavat kylmässä.
VastaaPoistaKiitos Pirkko, Barlowit ovat tosiaan kauniita, mutta ihan ne perinteisetkin ihastuttavat!
VastaaPoistaKati, oikeastaan kiinnitin huomiota lehtiin tuon kuvan myötä. Ängelmät ovat kyllä suloisia, kukkivat pihassani ensimmäistä kesää.
Henrietta, valkoiset kukat ovat arovuokkoja, jotka kituivat monta kesää väärässä paikassa, mutta nyt näyttävät viihtyvän. Kultatyräkki on minunkin mieleen, anopilta saatu ja voisin käydä pyytämässä vielä muutaman taimen lisää.
Cheri, totta, puuduttavaa hommaa, mutta ajatus pitkäikäisyydestä motivoi. Sinun puutarhassasi olen aistinut olevan viehkoa villiyttä myös!
Katja, lupaan laittaa! Luulen, että tällä tavoin toteutettu polku kestää, pohjatöissä piilee se juju. Suodatinkangas alle ja riittävä määrä kivituhkaa. Aikaa myöden polku vain tiivistyy ja tulee näin tukevammaksi.
Pioni, näin se menee.
Leena, tummat sävyt tuovatkin omanlaistansa dramatiikkaa puutarhaan ja varsinkin sen varjoisampiin osiin.
Ihanat kuvat! Luonnonmukainen, vaan ei luonnonvarainen puutarha. Akileijat ovat yksi suuri intohimoni. Sain niitä monenmoisia, kun istutin lehtoomme joitakin valkoisia alppiakeiliejoja joukkoon, nyt tulee upeita mutantteja.
VastaaPoistaTuo hyvin tumma on hyvin kaunis!
Ilahduttavaa löytää blogisi! Soraharjulla asuvana ja joka lapiollisella kymmenen seulanpääkiveä nostavana kiinnostaa erityisesti tuo kivipolun teko; asennushiekkaa vai kivituhkaa?
VastaaPoistaIhana polku! Piti ihan silmiä hieraista, kun kukkakuvat ovat lähes identtisiä omieni kanssa :) Akileijat, lehtoängelmät ja tummakurjenpolvet sekä kuunliljat!
VastaaPoistaLeena, kiitos! Luonnonmukainen miellyttää silmää ja palkitsee yllättävyydellään. Lisäksi se antaa mahdollisuuden loputtomille kasviyhdistelmille ja kokeiluille.
VastaaPoistaTerhi, kiitos ja tervetuloa lukijaksi! Kivituhkaa, se tiivistyy ja sitoo kivet hyvin paikoilleen!
Sanni, kiitos! Ihmekös tuo, meillä tuntuu olevan hyvinkin samansuuntaiset mieltymykset näissä puutarhahommissa :)
Arovuokkoja, nuo on sit varmaan niitä mitä äitini pihalla ihailin muta muitelisin että olivat pienempiä. Pitää syksyllä ottaa äiteeltä vähän omaan pihaan.
VastaaPoistaTuo kukkapenkkisi oli aivan mahtava, rakastuin....voisin vaan istuskella & katsella sitä...
VastaaPoistaIhana toi kivipolku!! Haavelien samanlaisesta joka veisi mökistä rantaan.
VastaaPoista