Isänpäivän kunniaksi karpalokinuskimasariini. Makeaa ja marsipaanista, mutta sankarille maistui. Blogi ei päivity entiseen malliin, koska inhoan puristaa mitään väkisin. Katsotaan, joskos kevään tullessa palaan puutarha-aiheiden kera, viimeistään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mmm, maistuupa hyvältä näin virtuaalisestikin ja on kaunis. Mukavaa kuulla sinusta, mutta ei tosiaankaan ole mieltä päivittää blogia väkisin. Pidän sinua kuitenkin silmällä :) Oikein mukavaa talven alkua!
VastaaPoistaEi tosiaankaan pidä alkaa puristaa harrastusta väkisin! Tää voi olla kausiharrastus, vähän niin kuin mulla tuo nukkekoti. En avannut sen etuovia lainkaan maaliskuun jälkeen ennen kuin nyt marraskuussa! Paitsi näyttääkseni jollekulle kysyjälle, mutta siellä oli kaikki remonttitavarat pitkin poikin lattioita eli ei edes mitään nähtävää.
VastaaPoistaSuperihanan kuuloinen kakku! Nam! Mukavaa talven odotusta!
Cheri ja Saila, uskolliset ystäväiseni!!! Ihana kuulla, että linjat pysyvät auki hiljaisuudesta huolimatta. Käyn lukemassa suosikkieni päivitykset, mutta täällä on ollut hiljaista enkä ole juuri käynyt kommentoimassakaan. Ilahdutatte olemassaolollanne, minulla vain on kausi, ettei tunnu olevan mitään annettavaa. Siitä siis tauko. Mukavaa talven odotusta myös teille siskokullat, ollaan kuulolla <3
VastaaPoistaLohdullista kuulla Dahlia ja kiva, että et ole minuakaan sen vuoksi unohtanut! Talvi voisi jo saapua, pieni lumivaippa kohottaisi tunnelmaa. Mutta kyllä se sieltä tulee, kuten joulukin.
VastaaPoista