END OF THE SUMMER

Ulkona on pilkkopimeää. Kesä on juuri virallisesti paukuteltu taivaan tuuliin. Lyhtyihin on sytytelty ensimmäiset kynttilät. Tästä se syksy pyrähtää vauhtiin. Kesä on loppu, mutta uusi on tulossa, onneksi.

OLISIPA JO KEVÄT

Jo keväällä päätin, että vuoden kuluttua puutarhaamme sulostuttavat ihanat kevätkukkijat siellä ja täällä. Nyt olenkin jokaisella kauppareissulla napannut mukaani kukkasipuleita. Luulen, että olen päässyt vasta alkuun, eihän tässä ole kuin muutama pussi! Joka tapauksessa tai ainakin luultavammin myyrät syövät makoisimmat sipulit, joten hävikkikin on otettava huomioon. Lisää sipuleita on siis hankittava. Väriskaala on akselilla valkoinen, lila, vaaleanpunainen. Kukkien on oltava kookkaita ja aion istuttaa eri sipulit omiksi ryhmikseen. Voi vitsit, olisipa jo kevät!

TALLESSA

Viimeisetkin pensaiden alaoksilla kypsyneet viinimarjat ovat nyt tallessa. Nämä päätyivät tämmöisenään pakkaseen ja yksinoikeus nautintoon on minulla. Maustamatonta jogurttia ja juoksevaa hunajaa kaveriksi, hyvää ja niiiiiin terveellistä!

KESÄMUISTOT PLAKKARISSA

Paluu rutiineihin on tuntunut sekä hyvältä että vähemmän hyvältä. Pitkä loma auttoi irrottautamaan monenmoisista painolasteista. Asiat asettuivat tärkeysjärjestykseen ja asiat mielessä selkiytyivät. Toisaalta lorvimiseen ehti jo tottua eikä ajankäyttö lomilla tunnetusti ole kovin tehokasta. Lähes kaikki rästihommat jäivät taaskin tekemättä, mutta mitäpä niistä! Nyt puurretaan jo täyttä vauhtia arkisten velvollisuuksien parissa, vaikka kroppa vielä mielellään eläisi ja hengittäisi kesäloman tahtiin. Syksy vuodenaikana on kuitenkin ihana ja elokuu on antanut parastaan. Iltojen lämpöisessä hämäryydessä on taikaa. Myös kesän muistot takataskussa ilahduttavat ja saavat haaveilemaan jo tulevasta... puolen vuoden kuluttuahan täpisen jo kevään odotuksessa! Yllä näkyvä kuva on yksi plakkarista kaivettu tämän kesän muisto Sardiniasta.

LISÄÄ SULOSTUTTAJIA

Pyörähdin tänään pitkästä aikaa taimimyymälässä ja mukaan tarttui pensasmustikan taimia, hapanta kasvualustaa ja muutama kaunopunahattu. Kokeilumielessä minä tuota mustikkaa... katsotaan ja odotellaan muutama vuosi, josko satoa alkaa tulla. Syyshortensiat availevat kukintojaan ja voi miten ne ovatkaan kauniita. Pallohortensiat kukkivat myös. Muutoin puutarhani tuntuu kaipaavan lisää loppukesän sulostuttajia. Kaunopunahatut, kurtturuusupensaat, kellopeipit ja jotkut valkoiset tähdykkeet ovat tällä hetkellä ainoat kukkijat hortensioiden lisäksi. Myös kevään ja alkukesän kukkaloisto puutarhassani on nihkeää, jotenkas ainakin sipuleita olisi syytä kaivaa vielä loppusyksystä multiin. Mutta nyt Alvarit ja Northbluet on laitettava maahan; aion pyhittää niille yhden kasvualtaan kasvimaaltani.

SÄILÖNTÄÄ

Viimeiset lomapäivät olen poiminut viinimarjoja ja vadelmia, mehustanut ja pakastanut. Mies on harhaillut metsissä mustikoiden perässä; lähes tuloksetta. Pakastimet alkavat kuitenkin olla piripinnassa, talvi saakoot siis tulla! Tunnin kuluttua lähden töihin kuuden viikon lomailun loputtua. Olo tuntuu levänneeltä ja hassulla tavalla olen nauttinut eniten näistä viimeisistä lomapäivistä. Elokuu on mielestäni yksi parhaista kuukausista. Puutarhan vihreys on runsasta, ilma lämmintä ja kosteaa, illan kuutamot upeita ja kesän sato poimittavissa. Eilen siistin koko kesän laiminlyömääni puutarhaa antaumuksella ja tunsin, kuinka kipinä syttyi taas rinnassa. Olen kevät- ja syysajan puutarhuri. Kesäaika kuluu nauttiessa ja akkuja ladatessa; kaikenlainen työnteko jää minimiin.