keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

HERKKÄÄ JA RAAKAA

Kesän kauneimmat ajat. Vihreys on kuin huumetta, joka iskee verkkokalvoilta suoraan tajuntaan. Pitkän ja kuolettavan kylmän kevään jälkeen kesä tuntuu vieläkin ihanammalta ja jokainen puutarhassa vietetty hetki on kuin lahjaa.
Metsäpuutarha on muotoutunut omaleimaiseksi, mutta työstän sitä mielessäni edelleen. Ei mitään suurta, pientä hienosäätöä vain ja se jos mikä on puutarhurille täydellistä nautintoa. Juuri nyt nautin kotkansiipisaniaisten ja kalliokielojen herkästä ylväydestä.
Kivipolut ovat saaneet vuosien saatossa patinaa pintaansa. Kuusten juuret vähän nostelevat polkua sieltä täältä eli kovin tasaista ei meno poluilla ole. Puutarha elää ja muuttaa muotoaan ja aina joku kohta on parhaimmillaan ja joku toinen alkaa osittaa ränsistymisen merkkejä. Tänä vuonna olen tarttunut järeisiin aseisiin syreeniaidanteen sekä etupihan istutusalueen kanssa. Syreenit saivat lähteä kitumasta; asialla luultavimmmin juurilla herkuttelevat myyrät. Nyt tilalle on tulossa suojaa antava matalahko kuusiaita. Etupihan tuiviot riivin kokonaan pois, en nauttinut niiden olemuksesta oikeastaan missään vaiheessa ja nyt ne olivat päässet rehottamaan jo todella rumasti. Seppelvarvut kärsivät edellistalven lumettomissa pakkasissa ja nyt leikkasimme ne kokonaan alas. Uusi kasvu on onneksi lähtenyt käyntiin. Samaisella istutusalueella myös syyshortensiat olivat käyneet ankean risuisiksi ja paikalleen turhan kookkaiksi, joten istutin niiden tilalle matalakasvuisena pysyvää 'Bombshell'-lajiketta. Saapa nähdä lunastuuko nimen antama lupaus uhkeista povipommikukinnoista!
Raa'alta kuulostavien puutarhatöiden lomassa olen ehtinyt kyllä nauttia kaikesta kauniista ja ihanasta. Lähes kaikki vapaat hetket olen käyttänyt hitaiden kevättöiden kirimiseen ja tänä vuonna nautintoa on vain riittänyt ja riittänyt. Puutarhaväsymyksestä ei ainakaan vielä ole tietoa. Nyt alkavat kiireiset ja välttämättömät puutarhatyöt olla voiton puolella ja mieli halajaa vähän ihailemaan puutarhoja omien tilustenkin ulkopuolelle...

14 kommenttia:

  1. Hyvälle näyttää!
    Minäkin olen nauttinut puutarhan askareista ihan täysillä. On niin totta että joskus joku paikka puutarhassa tarvitsee sen järeämmän kunnostuksen aikojen saatossa.

    VastaaPoista
  2. Ihana metsäpuutarha ja narsissin tuoksun lähes tuntee nenässään! Sateen jälkeen olikin taas eilen ja toissapäivänä taivaallinen tuoksu.
    Hih, povipommihortensia :-D

    VastaaPoista
  3. Suomen kesää ei voita mikään. Nautitaan.

    VastaaPoista
  4. Näyttää niin kauniilta ja seesteiseltä!
    Puutarhailu on välillä raakaa puuhaa. Aina löytyy jotain revittävää ja karsittavaa. Minäkin olen huomannut, että toisaalta vihdoin ollaan päästy siihen vaiheeseen, että karsittavaa riittää. Kauan sitä onkin saanut odottaa kasvua ja puutarhan muodostumista. Tänään juuri tajusin, että syreenit ovat vihdoin kasvaneet. Ensimmäiset olen istuttanut varmasti 12 vuotta sitten. Kyllä tämä koettelee kärsivällisyyttä, ensin odottelun takia, sitten raivauksen takia. No, riittääpäähän meillä aina uutta nautiskelua. ;)

    VastaaPoista
  5. Metsäpuutarhasi on houkutteleva. Puutarhatyön paras puoli lienee se, ettei se tule koskaan valmiiksi, aina riittää tekemistä, rankempaa ja hienovaraisempaa. Iloisia puutarhapäiviä sinulle!

    VastaaPoista
  6. Raikas tuo metsäpuutarhasi!
    Välillä voi vain avata kaikki aistinsa ja vaan nauttia ihan hiljaa. Toisinaan rankka lapion ja sahan käyttö antaa nautinnon. Uudet näkymät taas palkitsevat.

    VastaaPoista
  7. Juuri kävin Köpiksen kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa oli upeat alueet saniaisille ja kalliokieloille. Ihanaa vehreyttä!

    VastaaPoista
  8. Kaunis metsäpuutarha sinulla! Jo kuvista välittyy rauhoittava tunnelma, paikan päällä tunnelmaa on varmasti vielä enemmän. Hauskaa viikonloppua! P.s. blogissani on synttäriarvonta:)

    VastaaPoista
  9. Puutarhurin elämään mahtuu joskus raakaa työtä, raivausta ja kokonaan uusimista, mutta ah, miten se palkitsee, kun on saanut savotan tehtyä! Kauniilta ja rauhoittavalta näyttää metsäpuutarhsi!

    VastaaPoista
  10. Upean näköistä! Ihana yhdistelmä tuo kalliokielo ja saniaiset. Hyvin sanottu tuo jokaikisestä puutarhahetkestä. Tuntuu tosiaan kuin olisi saanut lahjan. Talvi oli niin raskas. Oletpa ollut rohkea ja karsinut, tosi hyvä, minäkään en muuten koskaan ole kauheasti pitänyt tuiviosta, vaikka sitä aina kehutaan. Odottelen kuvia kukkivista povipommeista innolla :)

    VastaaPoista
  11. Kylläpä näyttää hyvältä. Tuollainen polku on ihana! Minulla kivien välit puskisivat vuohenputkea heti.

    VastaaPoista
  12. Tätä vihreyttä kyllä jaksaa ihailla, sekä pihalla että vielä illalla myöhään ikkunan takaa!

    VastaaPoista
  13. Ihanaa tunnelmaa. Blogissani on sinulle haaste!

    VastaaPoista

Sanasi ilahduttavat aina.