VALKOISIA KUKKIA JA VILLIKKOTYTTÖ

Viimeisistä seulanpääkivistä valmistui vielä pieni istuskelupatio metsäpuutarhan ja kasvimaan väliin. Paikka onkin puutarhan tunnelmallisin. Iso kivi tontin rajalla on turvallinen tausta ja istuskeluryhmän ylle kaartuvat pihlajan oksat luovat suojaisan katon. Lisäksi paikalta aukeaa puutarhanäkymä kolmeen eri suuntaan ja vielä avarille peltolakeuksillekin. Istuinryhmän viereinen pensas on pikkujasmike ja toisella puolella on kasvamassa pallohortensia, iso kuunliljapehko sekä tuoksuköynnöskuusama. Virittelin rautalangat tuoksuköynnöskuusaman vierestä kolmena säikeenä kiven yli, jotta köynnös saa tukea kasvaessaan.

Pitkästä aikaa olen tehnyt myös ilmaisia roskalavalöytöjä. Kaksi upeaa, poisheitettyä puulaatikkoa koristavat nyt puutarhaa. Pieni kääpiöpaju tarttui mukaan alesta kolmella eurolla, melkein ilmainen sekin. Talvetettavat ruukkukasvit lisääntyvät vuosi vuodelta, tarvitsen pian talvipuutarhan!

Valkoiset kukat ovat elokuisen vehreän puutarhan kauneimpia somistajia. Pallohortensioiden, mustilanhoretensian ja melkein kukkivien syyshortensioiden lisäksi lumikärhö raikastaa muutoin jo syksyn sävyihin hiipivää puutarhaa.

Somin kaikista on kuitenkin vauvaprinsessa Siiri. Tässä muutaman illan takainen kuva, jossa villikkotyttö koki elämänsä ensimmäisen hetken takkatulen ääressä; elämä on yhtä seikkailua, yritän pitää sen itsekin mielessä!

ELOKUU ON HIENO KUU

 

 Elokuussa puutarhan tunnelma muuttuu. Tuleentunut vilja sävyttää maisemaa, tuoksut ovat erilaisia ja myöhäiskesän kukkijat ovat kauneimmillaan. Villiviinin rennot versot riippuvat viehkosti alas rautakaarta ja pallohortensian kukinnot ovat uhkeina.

 Mustilanhortensia kukkii myös kauniisti. Kasvihuoneen ympärille muodostuvat istutukset ovat vielä pahasti kesken, mutta yritän olla hötkyilemättä. Ajatukset muhivat päässä koko ajan ja odotan niiden jalostumista. Kun suunnitelmat sitten kirkastuvat, ei toteutus vie kuin hetken.

Tuoksumiekkaliljat kasvattavat lehtiä mutta nupuista ei vielä ole tietoa. Toisaalta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa, todellakin, eihän puutarhakausi ole vielä päättymässä vaikka kesäloma loppuukin. Oikeastaan nautin syksyisistä pihapuuhista, silloin katse suunnataan jo uuteen kevääseen ja tehdään sille valmisteluja. 

 Pelargonitkin ovat parhaimmillaan näin loppukesästä. Nyt lähes jokainen kukkii ja muutama päivä sitten löysin vielä ihanan jalopelargonilisän kokoelmaan eurolla. Muutamia muitakin huippuedullisia muutaman euron alehankintoja olen tehnyt, muun muassa yhden jalohortensian, jonka aion talvettaa varastossa, pienikukkaisen 'My Angel' kärhön, tuoksuköynnöskuusaman, hempeänkeltaisen 'New Moon' tarhakulleron, himalajanesikon ja hopeasyysvuokon.

Kasvustot ovat rehevöityneet monin paikoin. Tämäkin kuusten alla oleva metsäpuutarhan nurkkaus on viimeinkin runsas ja vihreä. Puutarha opettaa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, joka ei aina ole vahvin puoleni. Onneksi elämän realiteetit asettavat raamit tähänkin hommaan, kaikkea ei voi saada eikä ainakaan heti. Nyt ajatuksissa muhii idea yhden hengen huvimajasta, sellaisesta hiljentymismajasta metsäpuutarhan siimeksessä. Kuusikulmainen, kapea ja korkea, harjakattoinen, muutamalla ikkunalla varustettu, yhden korituolin ja jalkarahin mentävä kappeli, jossa voisi kynttilöiden loisteessa huopaan kääriytyneenä lueskella kaikessa rauhassa. Suunnitelmalle on jo periaatteessa näytetty vihreää valoa, mutta toteutus ei ole vielä tämän kesän juttu. Prototyyppinä tosin on valmistumassa hieman samankaltainen linnunpönttö! Nyt Avoimiin puutarhoihin, muutama mielenkiintoinen on tässä 

aivan lähellä. 

OMASTA MAASTA

 Vihdoinkin tomaattisato on alkanut kypsyä. Maukkaimpia ovat pienet tummat 'Black Cherry' kirsikkatomaatit.

 Talvisen kuustenkaadon myötä kasvimaan valo on lisääntynyt huimasti ja se näkyy nyt aikaisempia vuosia rehevämpänä kasvuna. Tuoksuherneet tuovat kasvimaalle pikantin säväyksen romantiikkaa.

 Keltaisesta kesäkurpitsasta on tulossa hyvä sato, kasvissosekeittoa odotettavissa.

 Pensasmustikkoja on saanut poimia suuhun jo mukavasti, pakkaseen on säilötty mustikat metsän kautta. Taustalla kohoaa tummat salkopavut, jotka vasta kukkivat. Ehtiiköhän sato kypsyä?

Loppuun kuva juuri valmistuneesta työkaluseinämästä. Pala raudoitusverkkoa, puurimat seinän ja verkon väliin ja kiinitys, se on siinä. Ensi viikolla kutsuu jälleen työ, mutta vielä on kaksi kokonaista puuhastelupäivää tiedossa. Puutarhaflow on löytynyt, joten ei muuta kuin lisää multaa kynsien alle!

PENTU TULI TALOON

Uusi pentukisu on laittanut vauhtia rattaisiin. Lapsenvahtivuoro iskee vähän väliä, kun vauhti yltyy sisätiloissa liian kovaksi. Ulkona on hyvä päästellä höyryjä valvovan silmän alla. Huh sentään, miten ihmis- ja eläinlapset jaksavat touhottaa, ei meinaa vanha pysyä perässä. Samurai on samaa mieltä ja vetäytyy mieluummin lekottelemaan omiin piilopaikkoihinsa.

KUUMIEN PÄIVIEN ILOT

 Kuumaa kuumaa. Puutarha alkaa kuivua harmillisesti eivätkä helteet sovi ainakaan tämän puutarhurin ruumiinrakenteelle. Puutarhavierailut herättivät innon taas omankin puutarhan tekemiseen, mutta kroppa ei kerta kaikkiaan kestä työskentelyä tässä kuumuudessa. Lisäksi hirvittävä niska-päänsärky on ollut kiusana jo kolmatta päivää. Ainoaksi työksi onkin jäänyt veden kanto ruukkukasveille sekä kasvihuoneeseen. On minulla kyllä monta uutta ideaa ja aionkin laittaa tuulemaan tulevalla viikolla ennen töihin paluuta. Pelargonit nauttivat lämmöstä ja ilahduttavat kauniilla kukinnoillaan. 

 Viime vuonna istuttamat kärhöt ovat talvehtineet hyvin. Tämä pylväsvalaisinta rautalangan avittamana kiipeilevä pienikukkainen viinikärhö 'Venosa Violacea' on erityisen kaunis.

Melonikokeilun tuloksena kasvihuoneessa kypsyy kolme hassun hauskaa palleroista ja viiniköynnöksessä on kokonaiset kaksi rypäleen raakiletta!

Kuumien päivien iloja on hartaudella tehty kesäruoka terassilla varjon alla nautittuna. Perunaa, sipulia, hernettä, kesäkurpitsaa, yrttejä, kurkkua ja tomaattia voi nauttia oman maan tuotantona. Tässä parin päivän takainen hampurilaislounas omatekoisilla pihveillä, sämpylöillä ja kastikkeella. Jostain syystä ruoanlaittokin on kesällä hauskempaa.

NINAN EDENISSÄ

Puutarhavierailut jatkuvat. Eilen pistäydyin toisessa paratiisissa, Min Eden-blogisti Ninan ihanassa puutarhassa. Ihania näkymiä ja paljon paljon hauskoja ja nerokkaita yksityiskohtia.

Puutarhasta näki, että sitä on tehty rakkaudella. Nämä valtoimenaan kasvavat pioniunikot olivat erityisen ihastuttavia ja peltiämpärin sininen sävy oli prikulleen oikea väripari unikoille ja korallikeijunkukille.

Taiteellisuus ja omin käsin luodut elementit tekivät tästä puutarhasta erityislaatuisen. Sain Ninan puutarhasta hurjan paljon inspiraatiota, kuten Paulankin puutarhasta ja hetken kadoksissa ollut into oman puutarhan laittoon tuntuu heränneen jälleen näiden vierailujen myötä.

Puutarhan perällä oleva kompostialue oli sekin lumoava pikkuinen soppi. Käytännöllisyyden ja kauneuden yhdistäminen vetoaa minuun aina ja ehkä sen vuoksi ihastuin erityisesti tähän alueeseen.

Päällimmäisenä ajatuksena nousi, että minun täytyy itsekin heittäytyä rohkeammin uusien puutarhaideoiden vietäväksi. Huomaan viime aikoina luoneeni puutarhaa turhan sovinnaisesti ja unohtaneeni, että suurimman ilon puutarhasta saan, kun lähden toteuttamaan niitä hulvattomampiakin ideoita. Ninan puutarhasta ei iloa ja hulvattomuutta puuttunut.

Puutarhassakin kokonaisuus syntyy pienistä yksityiskohdista ja toisaalta pienille yksityiskohdille on osattava luoda toimivat raamit, joissa on sopivassa suhteessa villejä ja hallittuja elementtejä. Tässä puutarhassa oli tätä kaikkea. 

Kiitokset Nina puutarhasi avaamisesta, innoitit minua kovasti ja tulen mielelläni joskus uudelleenkin ihastelemaan upeaa Edeniäsi!

VIELÄ MUUTAMA TUNNELMAPALA

En voi olla laittamatta vielä muutamaa kuvaa Paulan puutarhasta. Tämä vanhoista pulloista ja pullolaatikoista koostuva asetelma oli erityisen hieno ja pensaiden lomasta siilautuva ilta-aurinko sai lasin hohtamaan maagisesti. Pehmeä olkikate ja vanhat ruostuneet kottikärryt, no, ei tämä näky selittelyjä kaipaa.

Hieno oli myös tämä kookas koristemuna pikkutalvioiden keskellä. Pikkutalvio kasvoi puiden ja pensaiden juurella laajana mattona, yksi kauneimmista varjoisamman paikan maanpeittäjistä.

Ja lopuksi vielä yksi seinäasetelma; näihin ihastuin erityisesti. Menee varmasti muutama päivä vierailua sulatellen, silmä löysi niin paljon kaikkea kaunista. Ehkä suurin elämys oli oikeasti kokea ja nähdä elinvoimainen ja vihreä puutarha, jossa ei ole ollenkaan nurmikkoa. Lisäksi pieneen tilaan oli saatu mahtumaan niin paljon erilaisia rakenteita. Puutarhassa kulkiessaan tuli tunne, että oma puutarhammehan on pelkkää nurmikenttää ja sinnehän mahtuu vielä vaikka mitä. Ei muuta kuin uusia istutusalueita valtaamaan ja lisää rakenteita suunnittelemaan, lapio on onneksi lempityökaluni!

PAULAN PARATIISISSA

Pääsin vieraaksi Paula Ritanen-Närhen ja hänen miehensä puutarhailtaan; puutarhaan, joka ihan oikeasti oli melkein paratiisi. En koskaan aikaisemmin ole käynyt puutarhassa, johon ihan oikeasti sukelletaan sisään. Kasvit ja rakennelmat muodostivat puutarhaan lattian, seinät ja katon ja pienuudestaan huolimatta tila tuntui suurelta. Ihmeellistä ja upeaa. 

Puutarhassa liikkuessaan oli pysähdyttävä vähintään metrin välein ihastelemaan erilaisia kasvien lomassa pilkistäviä asetelmia ja esineitä.

Kärhöt ja muut köynnökset kiipeilivät kohti korkeuksia erilaisia köynnöstukia ja -kaaria pitkin, ympäri paviljonkia, pergolaa ja lasiterassia. Kutsuvia levähdyspaikkoja löytyi puutarhan kokoon nähden yltäkylläisen monta.

Soikoissa kasvoi vesikasveja ja yhdessä astiassa asui jopa sammakko.

Luovuus ja huumori oli päästetty valloilleen ja sama välitön rentous välittyi isäntäparistakin. Etualalla keimaileva polvi kuuluu ihan oikealle mallinukelle.

Lasiterassin lämmössä tuoksuivat liljat huumavasti; tästä lähtien tuoksu vie minut Paulan paratiisin tunnelmaan.

Sekä käytössä että jo koristeena eläkepäiviään viettävät työkalut somistivat seinustaa ritirinnan.

Samaan tapaan seinustalle oli järjestetty myös erilaisia metallisoikkoja ja muita puutarha-astioita, hurjan kaunista ja käytännöllistä.

Etupihan puolelle oli luotu uskomattoman runsas ja monimuotoinen potager; miksi hyötykasvien pitäisi tosiaankaan aina tyytyä pihan perimmäiseen nurkkaan?

Suuri vanha kuusi loi puutarhaan hämyistä ja suojaisaa tunnelmaa. Ihastuttavat hortensiat ryöppysivät ruukuistaan ja erilaiset kiveykset johdattivat kulkua tilasta toiseen.

Pyöreä kasvihuone oli nimeltään pelargonihuone, emännän ehdoton lempipaikka. Kutimet lattialla oli hauska yksityiskohta, asia joka ei kuulunut joukkoon. Meidän vieraiden tehtävänä oli löytää puutarhasta tämä puutarhaan kuulumaton asia ja palkintona oli Paulan kirja, Paratiisi takapihalla, isäntäväen omistuskirjoituksella varustettuna tietenkin. 

Kameraan taltioitui kymmeniä kuvia ja ilta oli ikimuistoinen. Kiitokset Paulalle ja Sepolle puutarhaillasta. Puutarhanne, tarinat sen vaiheista, ihanan herkulliset tarjoilut ja lämmin vieraanvaraisuutenne jäävät iloisina muistoina sydämeen.