Perjantaina pihaan ilmestyi kasvihuone. Ei tosin komeaa harjakattoista lasihuonetta vaan kaksi kooltaan melko pientä mutta painavaa pakettia. Hetken ihmeteltyämme nostimme pitkän paketin autokatoksen suojiin ja toisen purimme ja kannoimme osissa varastoon. Laseja, alumiinia ja iso haave, joka toteutuakseen vaatii vielä monta pientä ja isoa ponnistusta. Mies hikoilee jo ajatuksesta...
Hankittu mikä hankittu, nyt on hankala enää perääntyä. Tarjouksessakin oli. Harjakorkeutta mukavasti ja tilaa kymmenen neliötä. Suunnitelmissa on tehdä kunnon pohjatyöt, valaa antura ja muurata tiilistä matalahko muuri (siitä lähinnä ne hikipisarat). Tiilimuuri vaikuttaa ulkonäköön positiivisesti, kerää lämpöä ja tuo mukavasti lisäkorkeutta. Arvaatte tietenkin, miten jo ladon päässäni tiiliä kasvihuoneen lattiaan, sisustan sitä vanhoilla, ihanasti kulahtaneilla huonekaluilla, ripustan kattoon kynttiläkruunun, virittelen jouluvaloja ja ties mitä puutarhurin tykötarpeita esteettisesti esille. Ehkä se hetekan raatokin päätyy aikanaan juuri kasvihuoneeseen telineeksi niille yrteille.
