perjantai 27. joulukuuta 2019

KADONNEEN PUUTARHAHENGEN OIREYHTYMÄ

Viinikärhö Purpurea Plena Elegans

Tunnistaako kukaan itsessään toisinaan katoavan puutarhahengen oireyhtymää? Minä olen kärsinyt vaivasta parin viimeisen vuoden ajan. Tunnusomaisimpana oireena nimeäisin palavan intohimon katoamisen; tunteen siitä, että kaikki on jo nähty ja koettu moneen kertaan. Rakkauden pohjavire on edelleen olemassa, mutta roihu on kadonnut. Kiihkeyden, luomisen, innostumisen ja löytämisen sijaan on astunut sitoutuminen ja pysähtyneisyys, tietty tympeyskin. Tunne, joka ei ruoki puutarhasielua. Syiden etsiminen vaatii itsetutkiskelua ja kuten jo monena aikaisempanakin vuonna, joululoma on antanut siihen taas mahdollisuuden. Vuoden lähestyessä loppua katse kääntyy luonnostaan kohta uutta. Itselläni se tarkoittaa sitä, että ajatukset suuntautuvat uuteen kasvukauteen, kevään tuloon ja virkistäviin ajatuksiin. Sielu kaipaa valoa, aistit herättelyä. Juuri nyt voisin maksaa hetkestä, jossa yhdistyy auringon lämpö, linnunlaulu sekä maan ja uuden kasvun tuoksu. 

Mutta syihin palatakseni, ehkä konkreettisimpana nimeäisin luontoa kurittaneet kuivat kesät kahden viimeisen vuoden aikana. En ole luonut puutarhaa alkuunkaan kuivuuden näkökulmasta ja jo kesäkuussa varjoisassa, yleensä kosteutta pidättävässä maassa kuivuneet kotkansiipisaniaiset ovat tehneet minut hyvin surulliseksi, ihan vain esimerkin antaakseni. Kesän edetessä puutarhassa puuhailu on muuttunut kasvien eloonjäämistaistelun seuraamiseksi ja siinä sivussa myös puutarhuri on 'kuivettunut'. Ehkä yhtenä syynä puutarhahengen katoamiseen on myös tietynlainen valmiiksi saaminen; intensiiviset vuodet puutarhaa luoden ovat tuottaneet tulosta ja kun alkuperäinen tavoite on alkanut saamaan puutarhassa näkyvää muotoa, on eteen tullutkin hämmentävä tunne. Tässä kohden sananparsi siitä, että päämäärää tärkeämpi on matka, on konkretisoitunut. Puutarhaelämässä kaikkein nautinnollisinta on uuden luominen, haaveiden konkretisointi käsillä tehden, koko puutarhasielunsa antaen. Ei ole suurempaa mielihyvää kuin antaa ideoille siivet ja lähteä seuraamaan, mihin lopputulos vie.

Kolmantena syynä nimeäsin tietynlaisen passivoivan mediaähkyn, joka vaivaa meitä tämän ajan ihmisiä melkein asiassa kuin asiassa. On suuri ilo ja rikkaus, miten puutarha-asioita voi jakaa samansieluisten kanssa läpi vuoden ja sitä on kyllä tullutkin tehtyä. Viimeiset vuodet Marian koti ja puutarha -blogi on ollut kuitenkin kovin hiljainen ja totta puhuakseni en kovin aktiivisesti ole seurannut, mitä muidenkaan blogeissa tapahtuu. Instagrammin nopeus ja helppous on vienyt visuaalisen inspiraatiotulvan jo lähes liian suuriin mittoihin ja sinne virtaan on tullut itsekin heittäydyttyä. Olen pannut merkille, miten tämä inspiraatiotulva kääntyykin helposti omaa luovuutta vastaan. Uudet ideat lähtevät kulovalkean tavoin liikkeelle ja kohta on joka toisella tilillä esillä samat  nopeasti kopioitavat 'hupsutukset'. Kopiomalla muita ei kuitenkaan saavuta samaa nautintoa, mikä löytyy omasta oivalluksesta tai halusta kokeilla, ehkä erehtyäkin. Virtuaalinen rinnakkaistodellisuus on myös melkoinen aikasyöppö, joka ottaa helposti yliotteen - tekee rengistä isännän - ja saa puutarhurinkin ehkä keskittymään vääriin asioihin.

Huh, siinäpä itsetutkiskelua kerrakseen! Kaikesta huolimatta tuleva puutarhakausi pitää sisällään taas valtavan määrän toiveikkuutta ja kutkuttavaa innostumista ja sitähän me ihmiset elämäämme tarvitsemme. Sääilmiöille tai vakavammin ajateltuna ilmastonmuutokselle emme omassa puutarhassamme juurikaan mitään mahda, vaikka kuinka teemme tärkeitä eettisiä valintoja. Me vain sopeudumme, samalla tavalla kuin koko luomakunta joutuu sopeutumaan. Ja onneksi sentään en ole edelleenkään saanut valmiiksi puutarhaani, jos äskeisestä sen käsityksen saitte! Mielessä on jo raivattavaa, myllättävää ja uuttakin istutusaluetta, joten työ jatkuu. Ja mitä tulee virtuaaliseen ähkyyn, se on kai itsestä ja omasta kurinalaisuudesta kiinni, miten  sen asian kanssa pärjää.

Kaikesta huolimatta, mitä ihaninta ja inspiroivinta uutta puutarhakautta teille jokaiselle, jotka tänne vielä eksytte. Yllä näkyvä kuva luo uskoa, että edessä on taas ihania hetkiä, sillä tuonkin näkymän tallensin kuivuudesta ja inspiraation puutteesta huolimatta.

20 kommenttia:

  1. Jotain tuollaisia ajatuksia putkahtelee kai väkisinkin mieleen välillä, kun iso osa puutarhasta on tehty. Eihän puutarha koskaan valmis ole, mutta enää ei tarvi kaivaa joka viikko tai päivä, että saa jotain kivaa aikaiseksi. Minut on pelastanut varmaankin se, että olen luonteeltani aika laiska;) Viihdyn pihalla tuntikausia vaellelen paikasta toiseen tai lukien jotain hyvää kirjaa:)
    Ihanaa ja inspiroivaa uutta puutarhavuotta sinulle Maria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu, huomaan kyllä tulleeni iän myötä paljon mukavuudenhaluisemmaksi ja riippumatto ja kirja ovat mitä parhainta kesäpäivän nautintoa, se on kyllä ihan totta! Ehkä tempokin on hieman hidastunut, mutta edelleen parasta on se, kun kevään tullen saa viettää ensimmiset puutarhapäivät itsensä totaalisesti väsyttäen ;D

      Poista
  2. Allekirjoitan monta lausettasi!
    Meilläkin on suurin puutarhanrakentamisen aika ohitettu ja yhtäkkiä on tarvetta karsimiselle ja siistimiselle, uuden luomisen sijasta.
    Se hidastaa tahtia eikä ole ehkä niin innostavaakaan.
    Tulee tunne, että tässäkö se oli... ja mitä tekisin toisin ym. Ei osaakaan yhtäkkiä nauttia "valmiista" siten, kuin oli kuvitellut.

    Onneksi tuleee aina uusi kasvukausi ja tämä talven lepohetki. Sen jälkeen jaksaa taas uusin voimin tai vaikka ei jaksaisikaan, ei puutarha mihinkään häviä. Se kestää myös hitaammat mietiskelyn ja tuumiskelun vuodet. Salainen puutarhakin oli ollut vuosia hoitamatta tai ainakin niin sadun lapset ensin luulivat.

    Oikein leppoisia välipäiviä ja ihanaa uutta kasvukautta! <3
    P.S. Minä tulen aina eksymään tänne, sillä blogisi ja puutarhasi on edelleen yksi ehdoton lempparini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Riina, tämmöinen palaute saa tämmöisen hulttiopuutarhuribloggarin aina niin kovin onnelliseksi! Tuo on totta, siistimis- ja raivaushommat eivät sytytä samalla tavalla kuin esimerkiksi uusien istutusalueiden luominen. Minun olisi esimerkiksi tulevana keväänä kaivettava metsäpuutarhan reunalla villisti jo leviämään päässyt Virpiangervo pois, jotta saisin tilalle jotain sievempää ja monimuotoisempaa puuaitaa vasten kasvamaan. Täytyy kerätä jo nyt asennetta hommaa varten ;D

      Ja totta, on asioita, joita nyt tekisi toisin ja joiden suhteen miettii, sietääkkö vai tehdäkkö jotain radikaalia. Ja ilman talven suomaa lepoa en kyllä jaksasi. Tämä tauko on tarpeen ja antaa mahdollisuuden uusiutumiseen.

      Poista
  3. Meillä asiat ovat vielä hullummin: puutarhan tekemistä ei ole kunnolla edes aloitettu, mutta palavasta innosta ei silti ole tietoa. Muistan kokeneeni jotain sellaista silloin, kun minulla ei ollut omaa pihaa. Silloin haaveilin siitä, että joskus saisin oman puutarhan ja olin varma, että minä jos kuka jaksaisin raataa kaikki vapaa-aikani ja luoda jotain ihan ihmeellistä. Tässä sitä nyt ollaan. Pihalle on pakko tehdä jotain ja intoa olisi hyvä löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti tsemppiä ja voimia pihan laittoon. Helpottaisiko ammattilaisen tekemä piha/puutarhasuunnitelma tilannetta ja auttaisi löytämään toimivat ideat mahdollisimman helppohoisiin ratkaisuihin?

      Poista
  4. Minullakin bloggaaminen pysähtyi kesällä ja yritän sitä tässä pikkuhiljaa herätellä henkiin. Meidän piha on edelleen totaalisen kesken ja työtaakka ihan hurja, joten työtä olisi niin paljon kuin vaan jaksais tehdä. Ja aika on kortilla juuri kesäaikaan...Lisäksi tässä on ollut kaikenlaista sairastelua, joten ihan väkisinkin on tullut taukoa niin puutarhatöihin kuin bloggaamiseenkin.
    Ihanan voimaannuttava tuo kesäkuvasi!!! Jospa tästä vielä piristyisi seuraavaan kauteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän realiteetit tulevat vastaan ja asiat asettuvat tärkeysjärjestykseen sen mukaan, sen olen itsekin todennut. Puutarhasta katoaa ilo, jos siitä muodostaa itselleen velvoittavan työtaakan. Minäkin olen parin viimeisen vuoden aikana keskittynyt lähinnä ylläpitoon, koska into on ollut kateissa. Kaipaan sitä tunnetta, toivottavasti löydämme sen jälleen!

      Poista
  5. Minulla on 33 vuoden aikana ollut erilaisia innostuksen ja väsymyksen jaksoja puutarhassa. Nyt viimeiset pari vuotta on ollut sellaista innostusta, mitä en ennen ole kokenut. Josko tämä yhtään lohduttaisi? Yksi syy uuteen innostukseen oli mm sinun blogisi, jonka löysin jollain hakusanalla ... ja sitä kautta muutkin puutarhablogit. Blogien kirjaukset kuvineen ovat minulle paljon merkityksellisempiä kuin pelkät kuvat instagramissa. Sinunkin blogisi olen kokonaisuudessaan lukenut useampaan kertaan alusta asti, kuin kirjan konsanaan :). Sen matkan seuraaminen on ollut juuri kiinnostavaa! Omasta kokemuksesta tiedän, että ruuhkavuosina on puutarha jäänyt oman onnensa nojaan, mutta onneksi se on siellä pärjäillyt. Karsiminen ja poistaminen on tosiaan raskasta ja tylsää, mutta sen jälkeen taas alkaa uuden luominen. Toivon sinulle oikein hyvää alkavaa puutarhavuotta, luvan kanssa saa nauttia omasta puutarhasta myös lekotellen - ehkä intoa tekemiseen ja muutaman kuvan jakamiseen tänne blogin puolelle myös löytyy? Nimimerkillä blogisi harras fani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi lohduttaa kovastikin! Ja miten ihanaa, jos olet löytänyt myös täältä blogistani inspiraatiota, se lämmittää mieltäni valtavasti! Tiedostan itse saman, miten blogeissa kuvat ja tekstit puhuvat eri tavalla kuin ista-tilien nopeat päivitykset. Itsellänikin tietyt persoonalliset ja innoittavat blogit ovat tulleet kovin tärkeiksi ja palaan niihin aina uudelleen. Aina tähän aikaan vuodesta teen päätöksen ahkerammasta päivittämisestä, lupaan taas ainakin yrittää! Kiitos tästä rohkaisevasta ja ihanasta viestistä!

      Poista
  6. Hyvää pohdintaa! Monenlaista vastoinkäymistä on ollut oman puutarhani rakentamisessa ja välillä tuntuukin, että koko touhu on yhtä takkuamista. Vaikka toisaalta odotan nyt innolla tulevaa puutarhavuotta, niin toisaalta olen vähän kauhuissani kaikesta siitä työmäärästä, jonka tämä mennyt välivuosi puutarhatöistä on aiheuttanut. Mutta olen päättänyt olla stressaamatta, tehdä sen minkä jaksan ja vain nauttia hetkestä, vaikka todellisuus ja omat mielikuvat unelmien puutarhasta ovatkin vielä valovuoden päästä toisistaan:)
    Ihanaa uutta puutarhavuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin Anni, minäkin tein jossain kohtaa tietoisen päätöksen siitä, että puutarha ei ole elämässäni asia, josta muodostan itselleni painetta ja stressiä, sitä meille tarjoillaan muuten yllin kyllin. Hartaana toiveenani on ainostaaan vaalia lapsenomaista iloa ja mielihyvää, mitä puutarhaelämä parhaimmillaan tarjoilee. Päivin sanat tuossa yllä helpottivat - puutarhurin mieli voi uinua pidempäänkin, mutta ei se puutarhasta meistä ikinä pois lähde, se vain odottaa taas uutta otollista hetkeä. Toivon sinulle rikasta ja antoisaa uutta puutarhavuotta, jota ei mitata tehtyjen töiden määrällä vaan juurikin noilla hetkillä, jolloin voi kokea suurta iloa ja onnea puutarhassa!

      Poista
  7. Ihanan kärhökuvan perässä löysinkin mukavan blogin :) Lueskelin tuossa vanhempiakin postauksiasi ja lukeminen jatkuu kunhan tulee taas sopiva rakonen aikaa. Sinulla on todella kaunis puutarha!
    Allekirjoitan täysin tuon, että matka on usein tärkeämpi kuin määränpää. Meillä on vielä nuori puutarha, joten sitä tyhjää tilaa luovuudelle ja uuden luomiselle on yllin kyllin. Mielessäni olen miettinyt sitä, kuinka käy sitten kun puutarha on "tehty", kun en nytkään vietä kuin murto-osan ajasta laiskotellen ja puutarhassa kuljeskellen. Kyllästynkö pelkkään kasvustojen kurissapitämiseen ja pikkunäpertelyyn ja myllään pian puutarhan nurkka kerrallaan täysin uusiksi? Mieluisinta puuhaa minulle onkin suunnitteleminen, kaivaminen ja istuttaminen.
    Tuo mediapuoli onkin mielenkiintoinen. Toisaalta sieltä saa uusia ideoita, mutta sopivatko ne kuitenkaan siihen omaan puutarhaan ja tuleeko niistä samalla tavalla merkityksellisiä osia puutarhaa niin kuin omista ideoista? Itse en ole innostunut instagramin kaltaisesta kuvatulvasta, mutta puutarhablogeja seuraan ahkerasti. Niihin ei mielestäni passivoidu samalla tavalla kuin pelkkiin kauniisiin kuviin, ja on mielenkiintoista nähdä kunkin bloggaajan persoonallisuus tekstin ja kuvien takana. Vähän niin kuin puutarhalehtiä lukisi, mutta vastavuoroisuuden kanssa :)
    Mukavaa loppuvuotta ja inspiroivaa alkavaa uutta puutarhavuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Minna, kiitos ja tervetuloa kovasti! Minä nautin samalla tavalla suunnittelusta ja uuden toteuttamisesta; olen enemmän suurten linjojen ja reilun tekemisen ihminen kuin näpertelyn ja fiksailun ;)
      Onnekseni meidänkin tonttimme sallii vielä uusien ideoiden toteuttamisen, nurmikkoa, mitä poistaa on vielä jäljellä! Ja niin totta, blogit ovat pernoonallisuudessaan paljon mielenkiintoisempia kuin insta-tilit. Lempiblogeihin minäkin palaan aina uudelleen ja uudelleen!

      Poista
    2. Minäkin olen saanut vuosien varrella huikeita iseoita ja inspiraatiota Marian puutarhasta. Varsinkin Metsäpuutarha oli sellainen ihastus ja edelleen joskus selailen vanhempia postauksia sieltä. Toki toivon että Maria ja me muutkin jaksaisimme edelleen innostua ja tehdä blogijuttuja jatkossakin. Sitä odotellessa!

      Poista
    3. Ihan kuulla Eeviregina! Minä kävinkin vähän aloittamassa metsäpuutarhan ehostusta äsken;)... Virpiangervosta on päästävä eroon, joten leikkasin ne jo matalaksi ja koitan sitten keväällä kaivaa juuret ylös. Toivotaan meille uusia ilon ja innostumisen hetkiä tulevanakin puutarhavuonna!

      Poista
  8. Juuri näin! Ihanaa kun joku muukin kärsii tästä samasta puutarha-motivaatio "vaivasta". Mutta ehkä se kipinä taas syttyy kun kevät aurinko alkaa paistaa, eiköhän? :D Hyvää Uutta Vuotta puutarhasisko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle puutarhasiskoseni! Kyllä, viimeiset vuodet omassa puutarhassa ovat olleet 'nihkeitä', mutta edelleen sydän sykkii puutarhoille. Ehkä sitä ihminen tarvitseekin välillä taukoja, jopa niistä mukavistakin jutuista. Tällä hetkellä odotan taas innokkaana uutta kautta, olen jopa näinä vapaapäivinäni käyttänyt hieman sekatöörejä ja pensassaksia ja nyt haaveilen lähteväni hakettamaan risukasaani...

      Kaikkea hyvää myös sinun vuoteesi Nina!

      Poista
  9. Minulla on ollut tässä kahden vuoden aikana sellaista sairastelua, että puutarha ei ole aina ollut ollenkaan päällimmäisenä mielessä. Asiat hujahtaa heti ihan uuteen järjestykseen mikäli joku perheestä ei voi hyvin. Mutta heti kun toipuminen on alkanut olen etsiytynyt ulos puutarhaan ja sieltä saanut niin paljon energiaa ja voimani palaamaan, että olen siitä ikuisesti kiitollinen puutarhallemme. Varsinkin lammikon seutu on ollut ihan mieletön latauspaikka. Ihan kuin se olisi nyt palauttanut minuun sen energian minkä se aikanaan rakennusvaiheessa vei. Ehkäpä energian määrä onkin vakio, sitä vain antaa ja menettää eri määriä eri aikoina!? Nykyajan työelämä vie myös ihan älyttömän siivun tuosta energiasta. Nyt olen tehnyt pari vuotta vain 6h/päivä leipätyötäni ja se on tuntunut hyvältä. Energiaa on jäänyt vähän kotiinkin ja talletettavaksi myös puutarhan energiapankkiin.
    Luulen, että motivaatio on paljolti kiinni juuri tuosta sen hetkisestä energian kokonaismäärästä. Heti kun on saanut nyt vähän lomailla vaikka vain muutamia päiviä niin huomaa selvästi miten energiaa vapautuu esimerkiksi askartelulle josta olen tottunut saamaan talvisin iloa elämääni. Minä olen kyllä siinä ollut aina tuo matkija ja tarvitsen inspiraatiooni jonkun kuvan tai valmiin idean. Piirtäminenkin minulta on lapsesta lähtien onnistunut vain mallista. Niistä ei ole täällä sähköisessä maailmassa pulaa😂 Tänä aamunakin duunailin sellaisia tuohikäppyröitä joihin löysin idean yhdestä ohjelmasta. Ai mutta tästä tuli nyt oikein vuodatus😁 Taidankin tehdä niistä käppyröistä johta postauksen sillä silloin kun on energiaa itsellä tarpeeksi, niin sitä on ihana myös jakaa toisille. Ajattelin tänä aamuna, että olisi ihanaa jos saisin olla eräänläinen aikakauteni Kylli-täti askartelun saralla.
    Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi ja ihan varmasti se innostus sieltä vielä nousee kunhan energiaa vapautuu jostain muualta annettavaksi puutarhalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, ihana juttu kun innostuit vuodattamaan! Elämässä on välillä niin paljon kaikkea, niitä ikäviäkin asioita. Energiat kuluvat välillä ihan vain perusarjesta selviämiseen. Minulla on kroonistunut migreeni, joka on vienyt todella paljon voimia ja toimintakykyä viimeiset reilu 10 vuotta. Aloitin viime viikolla uuden biologisen estolääkityksen ja toivon kovasti saavani sen avulla viikoittaiset päänsäryt helpottamaan. Ihana kuulla, että olet saanut myös itsellesi helpotusta ja juuri puutarha on se, mistä hakee heti sitä iloa ja vastapainoa. Työelämä on valtava energiasyöppö, itse introverttinä ihmissuhdetyössä toimivana erityisesti koen niin. Vapaa-ajalla en hakeudu rientoihin ja ihmisten pariin, vaan lataan itseäni kotona perheen parissa ja luonnossa. Tuo työajan lyhentäminen on viisasta ja hienoa, että olet saanut siihen mahdollisuuden! Oikein hyvää uutta vuotta Minna!

      Poista

Sanasi ilahduttavat aina.