PUUTARHAN HUONEISSA

Unelmapuutarhani jakautuu 'huoneisiin', jotka yhdistyvät toinen toisiinsa soljuen kuin valssi. Istutusalueet rajautuvat aina johonkin ja noudattavat kaarevia muotoja. Kulkuväylät ovat luontevia ja puutarhassa on useita paikkoja, jotka kutsuvat pysähtymään. Jollain tavalla näky on ohjannut puurtamista ja ainakin kaarevia muotoja ja levähdyspaikkoja puutarhastamme löytyy. 

Huoneetkin periaatteessa ovat olemassa. Metsäpuutarha tuntuu ehkä eniten huonemaiselta ja rajatulta tilalta. Tosin vieläkin naurattaa eräs toimittaja, joka tarpoi läpi metsäpuutarhan ja kysyi sitten, missä se mahtaa sijaita. Noh, hän ei ollutkaan puutarhatoimittaja ja metsäpuutarha taisi olla aika tuoreessa vaiheessa vielä silloin. 

 Huonemaisuuden tuntu vaatii ympärilleen seinämiä, latvuksia ja struktuuria. Tonttimme oli alkuun metsikköön rajautuva pala peltoa. Puutarhan luomisen alkuvuosina metsäistä osuutta oli karsittava ja peltomaista osuutta muokattava istutuksin tuulta ja naapureiden katseita vastaan. Vastavalmistunut talo ja ulkorakennus loivat raaminsa ja yhdessä vanhojen säästettyjen puiden sekä suurten kivien kanssa ne loivat seinämiä ja struktuuria, jakoivat tilaa luonnostaan. 

 Kaikki muu olikin sitten pelkkää tyhjää tilaa täytettäväksi. Pitkän ja kapean tonttimme aurinkoinen takaosa muodostui varsinaiseksi puutarhaksi ja sinne halusin ehdottomasti englantilaisen perennapuutarhan henkeä. Kaikki kuvat tässä ovat kyseiseltä alueelta viime kesänä otettuja. Istutusalueet kiertävät kehämäisesti tontin reunoja ja keskelle jää pyöreähkö ja melko laaja nurmialue. Tällaisena suurin piirtein näinkin tämän alueen jo suunnitteluvaiheessa ja näissä rajatuissa kuvissa tunnelma on kohdillaan niin muotojen, kasvien kuin niiden värimaailmankin suhteen. Läpi kasvukauden pastellisena loistavaa kukintaa, sitä hain.

 Todellisuudessa perennaistutukset hakevat edelleen itseään ja ongelmana on kesän loppua kohti hiipuva kukinta ja ränsistyminen. Miten vaikeaa onkaan luoda keväästä syksyyn kauniina kukkiva alue. Keskikesä on uhkea ja ihanan värinen tässä osassa puutarhaa, sitten tulee, jos ei nyt ihan stoppi niin ainakin melkoinen taantuma. Yksi asia jossa en saisi luistaa on ränsistyneiden perennojen tai ainakin kukintojen leikkaus. Loistokurjenpolvet retkottavat pitkin poikin, samoin jättipoimulehdet, joiden heleän kellanvihreät kukinnot ovat kaiken lisäksi muuttuneet likaisen värisiksi. Etelänruusuruohot kaatuilevat niin ikään ja jaloritarinkannukset kellastuvat pystyyn. Sekatöörejä pitäisi louskuttaa ahkerasti ja samalla voisi tarkastella, löytyykö aukkopaikkoja loppukesästä kukkiville perennoille ja pikkupensaille.

Ehkä otan tulevana kesänä paremmin opikseni tästä, nyt kun tuli asiaa oikein pohdittua. Lisäksi näitä kuvia katsellessani kirkastui ajatus korostaa entisestään puutarhan eri aluieden erilaisia tunnelmia kasvivalinnoilla ja tyylittelyllä. Pastelliset sävyt ja runsas kukinta ilmentävät tätä 'huonetta', pitäydyn siis niissä. Tunnelma saa on hieman villi ja rönsyilevä ja perennat huojua korkeinakin. En lähde sivuraiteille vaikka talvisin kaipaan tänne taakse vihreää havujen muodossa. Tosin ojanpientareella kituliaasti kasvava ja myyrien vaivaama syreeniaidanne todennäköisesti vaihtuu leikkattuun matalaan kuusiaitaan. Joskus olin jo melkein istuttamassa kartiotuijiakin 'englantilaiseen' perenapuutarhaani, onneksi järkiinnyin. Joku joskus kommentoi, että taidan pitää tuijista, niitä kun kasvaa useammassa kolmen ryppäässä etupihallamme. No en kyllä mitenkään erityisesti pidä, jos en inhoakaan. Mielestäni ne vain sopivat varjoisalle puolelle pihaa ja luovat sisääntuloon ryhtiä ja särmikkyyttä. Metsäpuutarhaankaan ne eivät muovimaisen olomuotonsa vuoksi mielestäni sovi, siellä pikkuhavuina kasvavat kartivalkokuuset. 

Kukkivia puita olen lisäillyt vähitellen ympäri puutarhaa. Ne taas jotenkin sopivat tunnelmaan kuin tunnelmaan ja jollain tavalla sitovat puutarhan eri osia yhteen. Syksyllä ostin pilkkahintaan vielä rautatienomenapuun, joka talvehtii kasvimaalla valeistutuksessa. Ajatuksenani on rikkoa pyöreä nurmialue tapani vastaisesti saarimaisella istutusalueella ja istuttaa puu sinne. Suurehko pyöreä nurmialue on alkanut tuntua liian laajalta, toivoisin tällekin alueelle intiimimpää huonemaisuutta. Saaren aluskasvillisuus on vielä itsellenikin arvoitus, kuten myös muoto ja tarkka sijaintikin. Ehkä kaivan saaren kuitenkin paikkaan, jossa se on tulevaisuudessa liitettävissä suureen haaveeseeni lasikuistiin ja sen reunalle tulevaan terassiin...