MUODONMUUTOS

Anun puutarhassa oli kiva kooste rippipenkin muodonmuutoksesta. Tartun haasteeseen ja esittelen metsäpuutarhamme vaiheita samaan tapaan. Metsäpuutarha sijaitsee pitkän ja kapean tonttimme pohjois-itäpäädyssä. Alkujaan se oli peltoon rajautuva ryteikköinen kuusimetsikkö, joka tuotti kovasti päänvaivaa puutarhan suunnitteluvaiheessa. Raivausta oli tehty heti rakennusvaiheessa, mutta alkuvuonna 2010 päätimme kaataa alueen keskeltä kuuset yhtä lukuun ottamatta.

 

 Naapuritonttia rajaamaan olimme pystyttäneet heinäseiväsaidan ja tontiltamme löytyneistä kivistä olin muotoillut kaarevaa reunaa kohopenkkiin. Kuusten kaadon jälkeen aloin kaivaa pohjaa kivipolulle.

 Oikella näkyy jäljelle jäänyt kuusi, jonka alusta katettiin polun tapaan suodatinkankaalla ja murskeella. Polkujen alta kaivetusta maasta muodostui suuri kohopenkki talon ja polun väliin.

 Istutusalaa tuntui olevan hurjasti ja alkuun keskityin istuttamaan metsäpuutarhaan lähinnä erilaisia kuunliljoja sekä kotkansiipisaniaisia.

 Tästä kuvasta näkee, miten suuri kuusi kasvaa melko lähellä taloa ja hallitsee metsäpuutarhan tunnelmaa.

 Vuonna 2012 aloitimme polkujen sekä männyn ja kuusen alusten kattamisen kivituhkaan upotetuilla seulanpääkivillä. 

 Puolivarjoisassa osassa puutarhaa perennat rehevöityivät nopeasti ja alkukesä näytti metsäpuutarhassa jo näin vihreltä.

 Kivityömaa venyi syksylle saakka, tässä naputtelen polun viimeisiä metrejä.

 Metsäpuutarha oli pääpiirteissään saanut muotonsa. 

 

Anoppilasta saaduista liuskekivistä olin tehnyt käytävän lähelle talon seinän vierustaa jo ennen kuin metsäpuutarha kokonaisuudessaan oli alkanut muotoutumaan.

 Kesällä 2013 rakensimme naapurin rajaa vasten aidan suojaamaan yksityisyyttä ja näin metsäpuutarhasta tuli enemmän huonemainen osa puutarhaa. Seppelvarvut ja kiveä pitkin kasvava köynnöshortensia olivat jo hyvässä kasvuvauhdissa.

Kevät 2014 näyttikin sitten erilaiselta. Talven aikana kypsyi päätös ison kuusen kaadosta ja sen alla oleva kiviympyrä muutti muotoaan istutusaluetta halkovaksi poluksi. Toisaalta jäin kaipaamaan kuusen luomaa hämyistä tunnelmaa ja sen kaunista kasvutapaa, mutta iloitsin muiden kasvien puolesta kun veden ja ravinteet tuhlannut puu oli nyt poissa.

 Vähitellen pienemmät maanpeitekasvit sekä erilaiset metsäpuutarhan tunnelmaan sopivat perennat ja sipulikukat löysivät tiensä alueelle ja niiden lisäily jatkuu edelleen. Tuoksumatara on yksi ihanimmista polun reunuskasveista ja kevään ja alkukesän metsäpuutarhaa hallitsee valkoisen, keltaisen ja vihreän sävyt.

 Särkyneetsydädämet viihtyvät metsäpuutarhassa erityisen hyvin ja kukkivat todella pitkään. Vaaleanpunainen ja keltainen ovat myös herkullinen väripari.

 Kivipolut hallitsevat näkymää ja johdattavat kulun etupihalta puutarhan takaosaan. Tämä kuva on muutaman vuoden takaa, kasvit ovat vasta kotiutumassa paikoilleen. 

Kevät on metsäpuutarhassa kaunis erityisesti kotkansiipisaniaisten vuoksi, metsäinen lehtiperenna, joka sopii melko muokatun metsäpuutarhani tunnelmaan.

 Tässä kuva elokuulta 2015. Metsäpuutarhan loppukesä on todella vihreä ja rehevä. Olen istuttanut alueelle muutamia pieniä lehtipuita, kaksi sirotuomipihlajaa, helmipihlajan sekä purppuratuomen ja toivon niiden tulevaisuudessa luovat lehvillään metsäpuutarhaan vielä kattomaista fiilistä.