Juuri nyt ikävöin eniten metsäpuutarhaani, talomme varjoisan päädyn luonnonmukaista aluetta, jota olen muokannut hiljalleen. Puolivarjoinen tunnelma syntyy paitsi talon antamasta suojasta myös tontin alkuperäisistä kuusista, männystä, pihlajasta sekä suurista kivistä. Metsäpuutarhaan on ollut helppo löytää siellä viihtyviä kasveja, mutta olen huomannut, että kasvien olemuksen kanssa on oltava tarkkana. Olen siirtänyt monia kasveja metsäpuutarhasta toisaalle, kun ne eivät ole ulkonaisesti vaikuttaneet olevansa kotonaan. Jotenkin metsäpuutarhan kasveilta vaaditaan tiettyä vaatimatonta ja luonnonmukaista kauneutta ja vähän villiä ja vapaata kasvutapaa. Lehtimuodot ja vihreän sävyt ovat tärkeitä, kukissa taas herkkyys ja rentous.
Kauneimmillaan metsäpuutarha on ehdottomasti keväällä. Itse odotan, että valkovuokot joskus valtaavat alaa ja joka syksy istutan lisää pieniä sipulikukkia. Talven jälkeen on ihana aloittaa puutarhan siistiminen metsäpuutarhan käytäviä haravoimalla. Pudonneet männynkävyt heittelen lännenheisiangervojen ja seppelvarpujen katteeksi. Muutamia pieniä lehtipuita olen istutellut perennojen lomaan kuten sirotuomipihlajan, purppuratuomen ja helmipihlajan ja odotan aikaa, jolloin ne luovat omaa valoa siivilöivää tunnelmaansa. Kartiovalkokuuset ovat ainoita havuja, joita olen metsäpuutarhaan istuttanut. Lisäksi joukossa kasvaa muun muassa alppiruusuja, atsalea, höyhenpensas, pallohortensioita, köynnöshortensiaa ja idänvirpiangervoa.
Saniaisilla ja kuunliljoilla on tärkeä rooli lehtevän vihreyden tuojina. Maanpeitekasveista tuoksumatara, varjoyrtti, valkotäpläimikkä ja taponlehti ovat metsäpuutarhani suosikkeja ja aivan alueen laitamilla polun toisella puolen myös maahumala saa kasvaa tiukan kurin alla.
Metsäpuutarhan kukkivista perennoista ihastuttavimpia ovat nämä tummakurjenpolvet sekä särkyneetsydämet, tarhakullerot, kalliokielot ja lehtoängelmät. Varjoliljoja odotan malttamattomana, pienistä sivusipuleista kasvaneet hennot taimet vahvistuvat vuosi vuodelta hitaasti mutta varmasti. Syksyllä istutin alueeelle myös tarhavarjohiippaa, sekin vaikuttaa odottamisen arvoiselta uudelta tuttavuudelta.
Sipulikukat tuovat metsäpuutarhan kevääseen aivan oman hohtonsa. Tässä suloiset metsätulpaanit tuoksumataran lomassa. Kaikki pienikukkaiset kasvititeelliset tulppaanit sopivat oman metsäpuutarhani tunnelmaan, samoin kuin lumikellot, matalat pienikukkaiset laukat, pikarililjat ja luonollisen näköiset narsissit. Metsäpuutarhan luominen on ollut uskomattoman ihanaa ja palkitsevaa ja erityisesti tässä osassa puutarhaa ovat luonnon omat elementit sanelleet miten edetä. Onneksi tämäkään alue ei ole vielä valmis, mutta tulevana kautena ehkä taas hitusen rehevämpi ja tunnelmallisempi edelliseen verrattuna.
Ihana metsäpuutarha!
VastaaPoistaJa se tuoksu, mikä siellä vallitsee aamuisin ja sateen jälkeen, on varmaan huumaava.
Täällä kasvaakin aarteita, jotka muistuttavat sinusta <3
PoistaNyt tuli vielä kauheampi ikävä kevättä, kun muistutit sateen jälkeisestä tuoksusta, voi ei!
Voi, sulla onkin ihana metsikköpuutarha polkuineen ;)
VastaaPoistaTämä on rakentunut hiljalleen ja ollut kivointa koko puutarhassa!
PoistaVoi että miten kauniita kuvia ja pohdintoja<3 Minunhan täytyykin myös siirtää tuota valkoista särkynyttäsydäntä varjotarhan puolelle, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaMinäkin siirsin särkyneetsydämet ihan sattumalta metsäpuutarhaan ja ne pysyvät puolivarjoisassa kosteahkossa maaperässä todella pitkälle kesään hyvinvoivina ja sopivat sinne tosi hyvin :)
PoistaTuo sinun metsäpuutarhasi on niin kaunis!!! Ja aina vaan rehevämmäksi se muuttuu, kun kasvit kasvavat. Kuvat aiheuttavat niin puutarha- ja kevätkaipuuta!
VastaaPoistaNämä kevätkuvat ovat vähän kuin puukkoa vääntäisi haavassa ja toisaalta taas lääkettä sielulle ;)
PoistaVuosi vuodelta puutarha kaunistuu meillä kaikilla ja se on hienoa se!
Niin onkin tosi kaunis paikka. Ja niin samaa mieltä kanssasi, että metsäpuutarhaan ei mikä vaan sovi vaan mieluiten luonnonmukaista ja herkkää kauneutta. Makuja on tietty monia, mutta joku räikeä alppiruusupaljous on aika kaameaa...sinulla on kaunis ja herkkä metsämaailma, ihana.
VastaaPoistaTotta! Minä vetkutin alppiruusujen hankintaa pitkään, mutta olen nyt istuttanut kaksi rääpälettä ja päättänyt opetella tykkäämään niistä... enempää tuskin tulee, atsaleoita sen sijaan voi tullakin, ne ovat kauniita.
PoistaKyllä mullakin ois ikävä noin kaunista paikkaa. Pian sinne pääsee taas ihastelemaan ja rauhoittumaan vihreyteen.
VastaaPoistaKyllä kevät lähenee ja oikeastaan ollaan jo tosi lähellä, jännittävää ja ihanaa!
PoistaIhanan rauhoittavia ja herkkiä kuvia sekä kasveja!
VastaaPoistaKevään ikävä kasvoi...
Minä olen viehtynyt erityisesti noihin saniaisiin, niiden kuvia voisi vain tuijottaa ja tuijottaa, meditatiivisen rauhoittava olemus.
PoistaHieno postaus. Sinulla on näkemystä ja taitoa.
VastaaPoistaVoi kiitos Kruunu Vuokko <3
PoistaOlipa kivan piristävä postaus, kiitos! Olin itse tänään niin mörököllinä, että edes tulevien kylvöjen ajattelu ei piristänyt. Onneksi piristyin tästä ja taas jaksaa innolla odotella kevättä. :)
VastaaPoistaNo mutta nämä sanat piristivät minua, on aina niin kiva jos joku piristyy täällä käydessään! Mörököllipäiviä riittää tässä arjessa, mutta onneksi on esimerkiksi puutarhajutut, jotka piristävät lähes poikkeuksetta! Iloa kevään odotukseen!
PoistaMetsäpuutarhasi on hurmaava paikka. Siinä on salaperäinen ja rauhoittava tunnelma.
VastaaPoistaVoi kiitos Cheri, tässä nurkassa oli heti tontin ostettuamme oma erityinen tunnelma, joten se varmasti vaikuttaa myös :)
PoistaMetsäpuutarhasi henkii rauhaa. Ei ihme, että sinulla on sinne ikävä. Kurjenpolvi on erittäin kaunis ja sopii tunnelmaan hyvin.
VastaaPoistaJa totean tähänkin kuten Cherille, jotain erityistä tässä pihan kolkassa oli alusta saakka, ennen kuin aloin sitä edes muokkaamaan...
PoistaTykkään kovasti tuon tummakurjenpolven sävystä :)
Metsäpuutarha on ihana olemassa, itse olen levittänyt saniaisia joka kevät. Ja leviävät ne kivasti ihan itsekseenkin.
VastaaPoista-Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-
Saniaiset ovat suuria suosikkejani, varmasti yksi tärkeimmistä puutarhani kasveista. Leviävät tosiaan kivasti itsekseenkin.
PoistaKylläpäs on kaunis metsäpuutarha. Kiva tutustua erilaisiin puutarhoihin, kun olen vielä uusi blogiympyröissä.
VastaaPoistaKiitos Anneli!
PoistaEipä ihme, että ikävöit, on se niin kaunis <3
VastaaPoistaAinakin se on puutarhani kolkka, joka on rakkaimmaksi tullut :)
PoistaVoi miten kaunis tuo sinun metsäpuutarhasi onkaan. Ihan voi kuvitella itsensä kulkemaan tuonne ja aistimaan kevään vahvaa tunnelmaa. Kevät on itsessään niin vahva, että siinä ei tarvita vahvoja värejä. Olet onnistunut tuomaan tuon vahvan kevään vastinparin, herkkyyden, hyvin esille.
VastaaPoistaTästä postauksesta tulee hykerryttävän hyvä olo - kiitos!
Totta, kevät on voimallista ja samalla herkkää aikaa ja tahtoisin hypätä sinne justiinsa nyt!
PoistaTodella kaunis, hiukan mystinen alue. Ihan omanlaisensa tunnelma. Saisinpa omaan varjopihaani, kukkasängyn äärelle, edes pienen aavistuksen tuosta tunnelmasta.
VastaaPoistaTunnelma johtuu kyllä noista luonnon valmiista elementeistä, vanhoista puista ja kivistä. Niiden ympärille on ollut luonteva jatkaa metsäpuutarhan luomista.
PoistaVoi miten metsäpuutarhassasi onkin niin ihana tunnelma, ei ihme että on ikävä.
VastaaPoistaNyt on kevättä niin kokonaisvaltaisen kipeä, ettei tiedä mitä tekisi...
PoistaMaalasit kyllä nyt niin kauniita kuvia mieleeni! Tuossa on juuri sitä tunnelmaa, jota jossain vaiheessa mökin hämärään metsänrajaan haluan saavuttaa. Varjoliljoja, ahh! Ja tulppaaneja, miten ihanan hentoja nuo ovat.
VastaaPoistaMaalasit kyllä nyt niin kauniita kuvia mieleeni! Tuossa on juuri sitä tunnelmaa, jota jossain vaiheessa mökin hämärään metsänrajaan haluan saavuttaa. Varjoliljoja, ahh! Ja tulppaaneja, miten ihanan hentoja nuo ovat.
VastaaPoista