Created with flickr slideshow.
tiistai 24. tammikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Enemmän kuin muuta, puutarha on portti, kulku toiseen maailmaan - sinun omaan ajatteluusi ja omien kättesi työhön. Se on mitä haluat sen olevan ja siellä sinä olet mitä haluat.
William Longgood
Ihan ekan kerran, kun näin Olgan kuvan blogissasi, tuli mieleeni yksi ihana, lähes täysin samanvärityksen omaava kissa, joka liimautui minuun Sri Lankassa. Minä yritin saada kissan Suomeen ja siellä ollut matkaopas lupasi auttaa järjestelyissä siellä päässä, kun kissa piti käyttää lääkärillä yms. Mutta se oli vielä ei-sähköpostiaikaa, ja silloin asioita hoidettiin faksilla ja vaikka kuinka yritin opasta kotiin päästyäni tavoitella, en onnistunut ja kissa jäi tulematta. Surin kissan kohtaloa pitkän aikaa ja siksi erityisesti Olga kolahti minuun. Olen Olga-neitiä usein ajatellut sen jälkeen, kun ilmoitit, että kissa on kadonnut ja toivonut, että saisitte sen takaisin. Olen todella pahoillani, ettei niin ole käynyt. Kauniita kuvia diashowssa, minulle avautuivat kaikki kuvat. Voimia ikävän keskelle!
VastaaPoistaOlga <3 Ihania kuvia hänestä, kauniita muistoja. Kaikki kuvat näkyivät täälläkin.
VastaaPoistaKuvissa Olgalla ei tunnu olevan huolen häivää, se eli onnellisen elämän. Kaipaileeko Samuraikin kaveriaan?
VastaaPoistaNyt kuvat tosiaan avautuvat, hyvä juttu! Harmikseni kokosin kuvat vain liian hätäisesti, tuli monta huonolaatuista otosta mukaan. Kiitos sanoistanne, Olgan katoaminen on niin surullista ja kuvien kokoaminen sain ikävän taas tuntumaan ihan fyysiseltä.
VastaaPoistaIntianminttu, tuo tarinasi kosketti ja ymmärrän, miten asia on jäänyt painamaan mieltä. Minäkin muistan kaikki etelän matkoilla kohtaamamme kissat, jotka ovat viikon aikana tulleet tutuiksi hotellialueilla.
Cheri, olitkin ehtinyt kommentoimaan tuohon väliin! Tosiaan, se lohduttaa, että Olga nautti ja eli hienon ensimmäisen vuotensa kodissa, jossa se sai kaiken mahdollisen huomion ja hoivan. Samurai oli herrasmiesmäisin poikakissa ikinä ja kohteli Olgaa kuin pikku kuningatarta. Olga sai aina ensimmäisen ruokailuvuoron ja hellät pesut ja halaukset. Olga toi Samurain vanhapoikapäiviin uutta hohtoa ja potkua ja olin aistivinani katoamisen jälkeen alakuloa myös Samurailla.
VastaaPoistaHieno memoriam.esitys. Voi miten ikävää, kun eläin katoaa. Meidän T oli kateissa kerran kaksi viikkoa ja olin ihan surkea. Koirat myös joskus karkaavat ja olen ihan huolesta soikeana, jos viipyvät pidempään.
VastaaPoistaKiitos Sanni! On tosiaan ikävää, kun lemmikki vain katoaa ja kohtaloa voi vain arvailla. Ehkä Olgan kohtaloksi koitui joku metsän peto,kun se vain katosi jälkiä jättämättä eikä etsinnöistä ja ilmoituksista huolimatta mitään löytynyt.
VastaaPoista:(
VastaaPoistaVoi pientä Olgaa. Ei kai surun ja ikävän loppumista voi odottaakaan, luulen ettei se ikinä lopu. Tilanne on niin epäreilu ja siinä on vaikea nähdä hyvää. Hyvää on kuitenkin se, miten ihanan vuoden Olga eli teillä ja miten täydellistä kissanelämää se sai elää.
VastaaPoistaAivan ihanat kuvat pienestä kissaprinsessasta! Olga elää ikuisesti sydämissä ja ajatuksissa.
Ihania kuvia pienestä rakkaasta Olgasta. Todella surullinen kohtalo hänellä :( Kuvista kuitenkin huokuu mukavat onnellisen kissan päivät.
VastaaPoistaMeidän Elli on ihan hätkähdyttävän samannäköinen Olgan kanssa, samat värit melkeinpä samoissa kohdissa (blogissani on kuvia Ellistä).
Voimia ja jaksamista suruun ja ikävään!
Voi Maria, miten surullista, että Olgaa ei sitten etsinnöstiä ja vihjeistä huolimatta koskaan löydetty. Kyllä se on varmasti surullista kun ei tiedä mitä hänelle on tapahtunut.Ja ajatelkaa, tätä tapahtuu joskus myös ihmisille, että koskaa ei tiedetä kohtalosta..ei voi edes haudata. Surullista.
VastaaPoistaTseppiä Maria.
-Tuija-
Voi surku. Niin toivoin että Olga olisi kotiin löytänyt. :(
VastaaPoistaVoimia!
Surullista! Olgan väritys kun on niin omintakeinen, että luulisi jäävän ihmisten mieleen, jos havaintoja olisi. Meillä 10-v. pitkäkarvaherra asustaa sisällä, välillä remontoidessa on karannut ja aina hirvittää tuleeko se takaisin. Kyllähän kissa kotiinsa löytää, mutta ne vaarat...! Ensimmäinen kissani katosi jäljettömiin n. puolivuotiaana, hän kun sai ulkona kulkea vapaasti. Tapauksesta on aikaa 20 vuotta, mutta joskun mietin, että kuinkahan siinä kävi..?
VastaaPoistaIhania kuvia Olgasta. Voin vain kuvitella kuinka ikävä teillä sitä on. Onneksi on kuitenkin mukavia muistoja.
VastaaPoista♥
VastaaPoistaVoi nyyh :( Teillä on varmasti kova ikävä. Voimahaleja!
VastaaPoistaKiitos teille ystävät sanoistanne <3
VastaaPoistaIso hali sinne <3!! Ihana diashow Olgan muistoksi!
VastaaPoista